Kyllä se näin on nykypäivänä, ettei maisterin papereilla tee yhtään mitään.. Hirveesti työtä, 5 vuotta tuskaista puurtamista ja sitten kortisto odottaa. Itselläni sentään on kaupan kassan työ mutta moni opiskelukaveri on ihan työttöminä.
Ei kannata. Opiskelkaa lähihoitajiks jos töitä haluatte.
Ei kannata. Opiskelkaa lähihoitajiks jos töitä haluatte.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lähihoitaja se tässä kirjoittelee. Harkitsen alan vaihtoa ja kysyisin opinnoistasi. Mitä alaa opiskelit? Mitä työttömät kaverisi opiskelivat?
Lähihoitajan työ on tosi rankkaa. Jos työ ei ole fyysisesti rankkaa niin sitten se on henkisesti. Melkein kaikki mun lähihoitaja kaverit ovat vaihtaneet alaa. Mutta koulutus on tosi mielenkiintoinen. En ikimaailmassa kadu lähihoitajaksi opiskelemista, koska antoihan koulu hyvät eväät elämään.
Oma mielipiteeni aiheeseen on, että koko homma on työnhakijasta kiinni. En tahdo kehuskella liikaa, mutta olen ollut parin vuoden sisään kolmessa työhaastattelussa ja jokaisen työn olen saanut. Ja nyt opiskelen siis yliopistossa ja teen noista kahta freelancena, kolmas on nyt tauolla. Duunit ovat vaatekaupassa, elämysmatkailuyrityksessä ja auton kuljettajana. Ja minulla ei ole mitään muuta kuin lukio- ja RUK-paperit. Oikeastaan jokaisen haastattelun kohdalla paperit otettiin esiin vasta sen jälkeen kuin oltiin lyöty työsopimus lukkoon jos ollenkaan.
Kyse ei ole mistään muusta kuin itsevarmuudesta ja siitä, miten esiintyy työnantajalle/haastattelijalle. Ei kukaan tahdo laiskalta, epätoivoiselta tai masentuneelta vaikuttavaa työntekijää. Haastattelu on tilanne, missä pitää tehdä vaikutus tulevaan työnantajaan. Teologian maisterikin voi toimia pankissa kouluttajana jos hän näyttää osaavan asiansa.
Aloittaja tarkoitti sitä, että tekeekö MAISTERIN papereilla mitään muuta ku ajaa autoo ja myy vaatteita :D kaiken maailman palikoita noi yliopistot on nykyää täynnä..
opiskelet yliopistossa ja olet ollut myyjänä vaatekaupassa ja ajamassa autoa. Et siis ole kertaakaan ollut töissä/työharjoittelussa oman alasi yrityksissä, jos niitä edes on. Aloittajan pointti tuli selväksi.
Totta. Äitini on ollut aikoinaan vaatekaupassa töissä suoraan kansakoulupohjalta. Kaveri ajoi työkseen pakettiautoa. Koulutuksena entinen apukoulu ja mukautettu metallilinja. Näin se koulutusinflaatio etenee :)
Töitä saa aina, jos haluaa. Ei se ole vielä mikään suuri meriitti, että olet ylipäätään työllistynyt jonnekin. Mutta mahdoitko huomata, että nyt puhutaankin _oman_alan_töistä_. Muinais-Arameaa lukenut maisteri saattaa "hippasen" pienemmällä todennäköisyydellä työllistyä omalle alalleen, kuin vaikkapa lähihoitaja omalleen, vaikka miten olisi hyvä ulosanti. On naiivin optimistista kuvitella, että pelkästään oma asenne ratkaisee.
Aloittajakin on kaupassa töissä. Itse olen sitä mieltä, että eräiltä aloilta voitaisiin kunnolla leikata aloituspaikkoja.
Aloituspaikka-asiassa olet toki oikeassa. Monilla aloilla niitä on liikaa, mikäli asiaa tarkastellaan puhtaasti työllistymismahdollisuuksien näkökulmasta. Toisaalta esimerkkisi on hieman ristiriitainen: muinaisarameaa ei liene mahdollista opiskella missään yliopistossa Suomessa. Toki Helsingin yliopistossa on seemiläisten kielten opintoja, joten siellä arameaakin (mutta ei ehkä muinaisarameaa) on mahdollista opiskella. Sisäänottomäärät kuitenkin ovat verrattain pieniä verrattuna esim. lähihoitajaksi halajavien opintomahdollisuuksiin.
Ja voip' käydä ettei maisterina enää vaatteita myymään pääsekään vaikka opiskelijana ehkä pääsi.
Jep jep, pahoitteluni, meni viesti vähän ohi aiheesta kun tässä näitä keskusteluja oli aika määrä auki.
Mutta sama filosofiani pätee itse aiheeseenkin. Maisterin papereilla saa oman alan töitä, jos on tarpeeksi kova jätkä/tyttö. Omaa epätoivoansa ruikuttava ihminen ei saa töitä istumalla hesarin ääressä olutpullo kourassa. Ei vaikka kuinka haluaisi. Karkkikaupassa rääkyvä lapsikin haluaa sitä, tätä ja tuollaista. Aikuisen ihmisen on kuitenkin tahdottava jos mielii jotakin saada.
Se on totta, että joillain aloilla on yritettävä enemmän jos haluaa duunia. Esimerkiksi lääkäreillä ja psykologeilla tuskin on kauhean paljoa ongelmia työllistymisen kanssa. Mutta vaikka jo kauppatieteen maisteri on helposti työtön, jos asenne omaan alaan on väärä.
Siis töitähän on, aina, mutta kysymys on siitä, kenelle työpaikka menee.
Moneen työpaikkaan maisterin paperit ovat itsestäänselvyys tai vaatimus, että henkilö voi ylipäätänsä paikkaa hakea. Ne toimivat "ensikarsintana" ja kertovat ihmisen sinnikkyydestä ja kiinnostuksesta omaan alaan näin niin kuin pintapuolisesti. Äitini ei ota omaan IT-firmaansa töihin ketään, jolta puuttuu akateeminen koulutus. Mutta siinä vaiheessa kun tämä "ensimmäinen karsinta" on takana, kuvioon astuu aivan muut asiat. Jo pelkästään se, että kuka työnantajan mielestä tulisi parhaiten toimeen muiden työntekijöiden kanssa, vaikuttaa. Mukaan astuu persoonallisuustekijät ja niiden oppiminen on sitten jo vaikeampaa. Tämä sitten taas riippuu ihan alasta, että minkälaisia ihmisiä sinne haetaan. Markkinoinnissa työskentelevät ihmiset ovat yleistettävissä aivan erilaisiksi, kuin biologian tutkimusryhmän jäsenet.
Niillä papereilla voi ehkä pyyhkiä takamuksensa - tosin se paperi on ikävän kovaa ja karkeaa siihen tarkoitukseen. Maisterin tutkinnon tuomalla tietomäärällä ja taidoilla sen sijaan on kyllä käyttöä, vaikkei ammatti täsmäisi tutkinon kanssa tai vaikka olisi työttämänä.
Pelkkä tutkinto ei toki takaa työllistymistä, mutta kyllä siitä on apua. Vaikka maisterisumasta puhutaankin,
niin silti suoritettu tutkinto on aina parempi valtti työmarkkinoilla (tai esim. jatkokoulutukseen hakeutuessa) kuin gradua vaille maisterin tutkinto. Muita keskeisiä ja usein tutkintoa tärkeämpiä seikkoja työllistymisen kannalta ovat esimerkiksi hyvät suhteet, hyvä ulosanti ja työkokemus.