sitoutumaan naisen kanssa? Aloitin rohkeasti jonkinlaisen suhteen naisen kanssa, kenen suuntautuneisuudesta mulla ei ollut mitään tietoa, ja onhan hän ainakin bi-seksuaaliksi osoittautunut. Hänellä ei ole tietääkseni aiempia naissuhteita takana.
Millaisia kokemuksia muilla, voinko elätellä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta vai pitäiskö ottaa vaan hauskanpidon kannalta, vai unohtaa koko juttu alkuunsa?
Millaisia kokemuksia muilla, voinko elätellä toiveita yhteisestä tulevaisuudesta vai pitäiskö ottaa vaan hauskanpidon kannalta, vai unohtaa koko juttu alkuunsa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
.. se ole ihan tapauskohtasta...
niitä muiden kokemia tapauksia tässä juuri kysytään?
etteivät he pysty täyspainoiseen suhteeseen yhden sukupuolen kanssa, koska käsittääkseni heillä on nais- ja mieskausia. Joko he toteuttavat tätä käytännössä tai ainakin henkisesti se repii vähän kahtia ajoittain.
Otat sen suhteen tietysti parhaasi mukaan, yhtälailla sinäkin olet vastuussa sen onnistumisesta niin hyvin kuin mahdollista. Jos sinä epäilet koko aika suhteen mahdollisuuksia niin se on vähän kuin olisit jo luovuttanut.
Jos oikeasti rakastat niin annat kaikkesi ja jos se ei onnistu sinun ei ainakaan tarvi jäädä miettimään mitä jos.
Niin kauan kuin sinä pysyt itsellesi rehellisenä ja annat kaikkesi ja uskot suhteeseen olet hoitanut asian hyvin, hän tekee omat ratkaisunsa ja suhteista ei tiedä mihin ne johtaa ja sä et ole vastuussa kuin omista tunteistasi ja sitoutumisestasi suhteeseen. Se toinen tuo sen toisen puolen, ja kun asiat on oikein niissä yhdessä syntyy jotain kaunista ja kestävää. Joskus se jää lyhyeksi mutta ei sitäkään pidä surra liikoja, kaikki tunne on aina hyväksi ja kehittää ja kasvattaa sinua. Surukin ja epäonnistuminen kuuluu elämään ja ilman niitä me emme osaisi arvostaa hyviä asioita. Joten, älä sä murehdi mihin hän kykenee vaan katsot että sinä teet oman osuutesi, jos sitä haluat ja haluat antaa suhteelle mahdollisuuden. Rakkaus voittaa kaikki esteet, siksi minä kannatan mahdollisuuden antamista.
Älä mieti mitä tapahtuu jossain tulevaisuudessa vaan mieti miten nyt saat hänet onnelliseksi ja tekeekö hän sinut. Nauti tästä ja nyt, se on elämässä tärkeintä osata.
EI pysty!
Itse bi-naisena voin sanoa että ainakin itse pystyin sitoutumaan suhteeseen naisen kanssa. Ei täällä vaan mitään "mieskausia" ole ollut, vain rakkautta omaa kultaa kohtaan. Se oli se lesbompi osapuoli meistä, joka tykkäsi pikkupäissään poikiakin pussailla jos muita ei ollut tarjolla, ja siihen se suhde sitten kariutuikin.
lesbo sitten vaan bisse ja siinä taas nähtiin että ei niihin niin vaan voi luottaa. Mutta siis luonteestahan se on tietty kiinni, kaikki sen tietää mutta on vissiin kiva noin yleisellä tasolla viritellä taas bi vs lesbo asetelma.
Se minua ihmetyttää että miksi moni sanoo itseään lesboksi vaikka on bi. Onko bi maine ja leima niin kauhea että ollaan mielummin lesboja vaikka käyttäytyminen on kuin sinun eksäsi.
Miksi bisse ei oikeen kelpaa enää edes bisselle? Mitäs siihen sanotaan.
Minä olen bi-seksuaali. Minä satun olemaan sitoutuvaa sorttia, sitä olen ollut niin miesten kuin naistenkin kanssa. Harvemmin olen ketään itse jättänyt, pettämisestä puhumattakaan. Useimmiten suhde on loppunut toisen osapuolen aloituksesta, syystä tai toisesta. Suhteita ei ole muuten kovinkaan montaa takana, koska en harrasta irtosuhteita sun muita sähläyksiä. Pikemminkin olen saanut sen kuvan, että lesbot ovat vaikeita ja hankalia, mutta en halua lähteä yleistämään, koska kyseessä on kuitenkin vain MINUN kokemukseni. Hyviäkin kokemuksia tietysti on takana! Minä kykenen sitoutumaan, en mistään muusta haaveilekaan niin paljoa, kuin siitä että löytäisin oman naisen, jonka kanssa elää ja muuttaa yhteen ja perustaa joskus perhe ja vanheta yhdessä. Älkää siis yleistäkö, kiitos.
Se on ainakin omakohtainen kokemukseni.
Itse en ole pettänyt ikinä, eikä minua ole miehet pettäneet.
Kun olen naisen kanssa, en kaipaa miestä ja päinvastoin. Minulle riittää ihan yksi ihminen kerrallaan, sukupuolesta riippumatta.
Sen sijaan lähes jokainen nainen, jonka kanssa olen ollut, on pettänyt minua, joko ihan fyysisesti, harrastamalla seksiä toisen naisen kanssa, tai sitten on ollut jotain muuta peliä, flirttailua ja vanhan suolan janoa, exien kanssa säätämistä. Joka tuntuu olevan aika yleistä lesbopiireissä.
Ollaan sen exän kanssa muka "vaan kavereita", ja kun on kummatkin naisia, niin ei voi sukupuoleenkaan vedoten kieltää lesbokaveriporukoiden "tyttöjen saunailtoja" joissa sitten vihdotaan sitä exän selkää ja tehdään vähän muutakin...
Miesten kanssa ollessa ei ainakaan tuollaista tarvitse pelätä, se nyt on sanomattakin selvää ettei ex-eukon kanssa olla liian tiiviissä kanssakäymisessä.
Minulla on yksi kumppaani kerrallaan eikä minkäänlaista tarvetta pettää.Nytkin hakusessa se ikioma elämänkumppaani naisesta.Olen seurustellut molempien kanssa mutta kaikista eniten tunnen vetoa naisiin.
Aiemmissa suhteissa molemmat olleet uskollista sorttia mutta suhteet mennyt poikki muista syistä.Ei kannata yleistää missään asioissa kuten se että kaikki bisset muka kukasta kukkaan lentäisi!En minäkään herjaa lesboja että kaikki olisivat yhtä kieroja kuin mitä olen saanut kuulla muilta että eivät kovin uskollista sorttia olisi.Tuskin kuitenkaan kaikki ovat pettäjiä.
Pitää vain uskaltaa ottaa riskejä ja katsoa mihin rakkaus johtaa,mieluummin rakastan ja pistän sydämeni alttiiksi kuin että elän pumpulissa.
eihän tässä kyseenalaistettu uskollisuutta vaan käsittääkseni tiedusteltiin muiden kokemuksia bi-naisten sitoutuneisuudesta homosuhteisiin.
Ihan ymmärrettävää että vaikka ihastuisi ja rakastuisi naiseen niin h-hetkellä valitsee kuitenkin elämäänsä jakamaan miehen. Varsinkin jos ei aiempia avoimia suhteita ole ollut naisen kanssa niin ihan ymmärrettävää että kumppani pohtii tollaista.
Bi-nainen voi lopettaa suhteen vedoten muihin syihin, ja jättää paljastamatta että oikea syy on se että vakava suhde miehen kanssa on vaan niin paljon helpompaa kun ei tarvi miettiä työkavereiden, tarhatätien, sukulaisten, kavereiden, ohikulkijoiden suhtautumista, näin se vaan on.
Heterosuhteita kun ei tarvi kyseenalaistaa vaan luonnollinen reaktio on että läheiset iloitsevat yleensä jos löytää jonkun, tämä ei ole mikään itsestäänselvyys lesbosuhteissa!
olen ollut suhteissa sekä naisten että miesten kanssa, ja uskokaa tai älkää, enemmän olen tuntenut häpeää miesten kanssa ollessa kuin naisten! Siis joku todellakin voi olla YLPEÄ siitä, että tykkää tytöistä, eikä mitenkään HÄPEÄ sitä, kuten sinä ilmeisesti.
Vaikutat siltä että sul just ikä riittää dtm:n ja kun oot siellä kävellyt tyttöystäväs kanssa käsikädessä niin sulla on varaa tulla huutelemaan ja arvostelemaan ihmisten valintoja, syyllistämään jollain keksityllä häpeäntunteella. Ja sun varmaan vaikee ymmärtää että maailmassa on ihmisiä joille oman näköisen elämän eläminen ei oo itsestäänselvyys maailmassa jossa homoseksuaalisuus on edelleen rikos kymmenissä maissa, Suomessa laillista vasta vajaa 40-v, ja läheppä honeymoonille tyttöystäväs kanssa vaikka Mauritaniaan niin ai kato perkele, kuolemanrangaistushan siitä vaan tulee.
Onneks sulla on varaa valita ja YLPEILLÄ seksuaalisella identiteetilläs, mut mun mielestä homous ei oo mikään ylpeyden EIKÄ häpeän aihe, tsori vaan.
mä en voi sille mitään, jos sä et arvosta omaa identiteettiäsi tuon enempää, mutta mä ainakin olen ihan vilpittömästi YLPEÄ omastani. Tulkoon vaikka kuolemanrangaistus, mutta mä en häpeä omaa identieettiäni. Enkä tarkoittanut tuolla edellisellä kirjoituksellani sitä, että pitää nyt välttämättä lähteä vartavasten johonkin Mauritaniaan, jossa homoudesta kuulemma seuraa kuolemanrangaistus esittelemään homouttaan. Tarkoituksena oli tehdä edelliselle (sinulle?) selväksi, että en todellakaan biseksuaalina ajautuisi suhteeseen miehen kanssa vain sen takia, että se olisi jotenkin vähemmän häpeällisempää kuin olla suhteessa naisen kanssa. Loukkaavaa tuollainen syytös!
on ihan normaali ja terve suhtautuminen identiteettini, en oo sen enempää ylpeä kuin häpeä, mistä revit tollasta läppää. Mulla ei oo mitään tarvetta sen enempää liputtaa lesbouteni puolesta ku pitää matalaa profiilia. Vähän kuin silmien väri; tällasena on syntynyt ja that's it.
MUTTA ymmärrän ettei se oo mikään itsestäänselvyys kaikille ja senkin voi ihan ottaa huomioon!
Ja mistä häpeästä jankutat koko ajan? ja kuka sua siitä on syyttänyt? kauhee älähdys ihan tyhjästä.
JA katotaas kun oot aikas lennelly (ajautunut) kukasta kukkaan että kenen kanssa vihdoin päätät asettua aloilles, onkohan se mies vai nainen? vai voiks bi-seksuaali ikinä asettua aloilleen vain toisen sukupuolen kanssa?
"Bi-nainen voi lopettaa suhteen vedoten muihin syihin, ja jättää paljastamatta että oikea syy on se että vakava suhde miehen kanssa on vaan niin paljon helpompaa kun ei tarvi miettiä työkavereiden, tarhatätien, sukulaisten, kavereiden, ohikulkijoiden suhtautumista, näin se vaan on.
Heterosuhteita kun ei tarvi kyseenalaistaa vaan luonnollinen reaktio on että läheiset iloitsevat yleensä jos löytää jonkun, tämä ei ole mikään itsestäänselvyys lesbosuhteissa!"
se kirjoitus, johon tarkoitukseni oli vastata, en tiedä oliko sinun kirjoituksesi.
"JA katotaas kun oot aikas lennelly (ajautunut) kukasta kukkaan että kenen kanssa vihdoin päätät asettua aloilles, onkohan se mies vai nainen? vai voiks bi-seksuaali ikinä asettua aloilleen vain toisen sukupuolen kanssa?"
Tää taas antaa susta todella alhaisen ja naurettavan kuvan. Tutustuisit asioihin ja muunkinlaisiin ihmisiin kuin vain itsesi kaltaisiin ja ottaisit asioista selvää, niin selviäispä tuo sullekin.
Joo ei oo mun kirjoitus mutta eihän tossa puhuta häpeästä mitään. Tulkitset sen niin, miksi? noi on ihan arkipäiväsiä asioita joiden kanssa on elettävä, so?
Ja by the way, moni valitsee vallitsevat normin mukaisen elämäntyylin, huolimatta siitä mitä itse haluaa. En minä, etkä ehkä sinä, miks vedät tosta hernettä nenään ku on fakta - niin surullista ku onkin.
Outoa on se, että tunnet enemmän häpeää ollessasi miehen kanssa.
Ja tarkoittaako tämä että häpeät kumman hyvänsä kanssa ollessasi, mutta miehen kanssa enemmän? huomaatko joka käänteessä mainitsevasi häpeän?
Miksi sä sitten vastasit mulle, jos ei ollut sun kirjoitus, kun se mun kirjoitukseni oli tarkoitettu nimenomaan sille sen kirjoituksen kirjoittajalle? Olipa monimutkaisesti sanottu.
Moni valitsee normin mukaisen elämäntyylin, joo, mutta ei kaikki, siitä oli vastauksessani kyse! Se, että täällä yleistetään, että bi-naiset eivät osaa päättää, ovatko miehen vai naisen kanssa, on todella naurettavaa! Jos jollakin on huonoja kokemuksia bi-naisista, ei se todellakaan tarkoita sitä, että kaikki bi-naiset olisivat samanlaisia, ymmärräthän sinä sen? Minullakin on huonoja kokemuksia lesboista, mutten silti ole niin ahdasmielinen, että yleistäisin kaikki lesbot samanlaisiksi parin kokemuksen perusteella!
Enkä tunne mitenkään erikoista häpeää ollessani miehen kanssa, mutta jos pitää valita, kummasta olen ylpeämpi, naisen vai miehen kanssa olemisesta, valitsen naiset. Satun nyt vain pitämään enemmän naisista kuin miehistä. Anteeksi, jos esitin asiani vähän vaikeasti ymmärrettävästi.
Ja saatoin tosiaan mainita useassa käänteessä tuon häpeä -sanan, koska se oli nimenomaan se asia, johon tartuin siinä kirjoituksessa, johon vastasin. Koin sen vaan todella loukkaavana, että joku ajattelee, että kaikki bi-naiset valitsisivat miehen kanssa elämisen vain siksi, ettei tarvitsisi miettiä, mitä muut ajattelevat.
Olen lesbo ja bi-naisen kanssa naimisissa. Kyllä mun kokemuksen perusteella bi-naiset ovat ihan yhtä kykeneviä sitoutumaan kuin lesbotkin. Itsellänikin oli aikoinaan ennakkoluuloja bissejä kohtaan, niitä levitellään paljon tälläkin keskustelupalstalla, ikävä kyllä. Kesti aikansa ennen kuin uskoin ja luotin siihen että nykyinen vaimoni haluaa kaikista maailman ihmisistä olla juuri minun kanssani, mutta onneksi hän oli tarpeeksi kärsivällinen ja rakastunut minuun vakuutellakseen minut ajan kanssa siitä kuinka tosissaan hän kanssani oli ja on edelleen. Nykyisin ystäväpiiriini kuuluu muitakin bi-naisia eivätkä heidän parisuhteensa eroa lesbojen parisuhteista muutoin kuin siten että kumppani voi olla myös mies, riippuen siihen mitä sukupuolta olevaan ihmiseen sattuu rakastumaan.
Mun kokemukseni mukaan bisset joutuvat aivan liian usein puolustaumaan lesbojen edessä. Omatkin lesboystäväni kyselivät aluksi kuinka mä voin olla bissen kanssa, jos hän haluaakin sitten lopulta miehen. Vastasin silloin ettei parisuhteen kestoa voi etukäteen muutenkaan tietää, mutta jos tosissaan rakastaa jotakuta niin homma on pakko katsoa loppuun sen kanssa johon on rakastunut. Nyt nämä samoihin aikoihin omat tyttöystävänsä löytäneet lesbot ovat jo omissa suhteissaan eronneet, mutta me sitä vastoin olemme naimisissa. Lesbous ei pidentänyt heidän suhteidensa kestoa sen enempää kuin vaimoni bisseyskään vaikutti meidän parisuhteemme kestoon.
Törmäsin vähän aika sitten yhteen artikkeliin missä mun mielestä tulee esiin monta hyvää pointtia bifobiaan liittyen http://www.lesbilicious.co.uk/community/why-do-lesbians-hate-bisexuals/
Elämääni on mahtunut niin lesboja, kuin bissejä. Nuorempana ajattelin, ettei bisseys tee naisesta yhtään huonompaa ja olin aina etunenässä heitä puolustamassa. Sitten tuli bisseiltä takkiin, juuri tyyliin "Olet aivan ihana, mutta valitsen kuitenkin miehen, koska haluan elää normaalia elämää." Ja niin edespäin. Selän takana ja jopa naaman edessä baareissa tanssittiin hitaita miesten kanssa ja sen sellaista, mutta minun kanssani ei voitu olla avoimesti, koska haluttiin olla kaapissa. Eli kaikenlaista olen nähnyt tässä matkan varrella, ja joidenkin kokemusten jälkeen elämä opetti sen verran, että tulin melko ennakkoluuloiseksi bissejen suhteen ja ajattelin, että mikäli mahdollista, en enää koskaan halua yrittää seurustella yhdenkään bissen kanssa.
Kunnes eteeni tuli hän, jota nyt rakastan yli kaiken. Nainen, jolla on puhdas heterotausta, eikä minkäänlaisia kokemuksia suhteesta naisen kanssa. Rakkaus iski meihin, toisemme pari vuotta tunteneisiin, kuin salama kirkkaalta taivaalta, emmekä itsekään ymmärrä, miten kaikki oikein tapahtui. Vieläkin ihmettelen, miten tämä älykäs, upea ja kaunis nainen vannoo haluavansa viettää loppuelämänsä juuri minun käsivarsillani. Ja kun katselen hänen silmiinsä, näen sellaista rakkautta, että minun on vaikea kuvitella hänen valehtelevan. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin katsonut minua samalla tavalla. Eikä hän ole epäröinyt hetkeäkään kertoa ympäristölleen rakkaudestaan minuun, eikä rakastaa minua avoimesti.
Tietenkin me olemme miettineet tätä kysymystä, yhdessä ja erikseen. Mitä jos, ja entä jos? Ja sitäkin, että olen hänen loppuelämänsä ensimmäinen ja ainoa nainen. Mutta olemme todenneet, että miettiminen on turhaa, koska olemme molemmat varmoja siitä, mitä haluamme. Eihän mitään sen suurempaa varmuutta ole olemassa. Elämänsä voi kuluttaa epäillen ja epäröiden, tai eläen. Minä olen aina halunnut elää ja uskaltaa, sillä muuten ei ole mahdollista saavuttaa mitään. Haluan, että tuleva vaimoni on maailman onnellisin nainen, ja toivon, että hän on aina sitä juuri minun kanssani.