Mietin pääsenkö vielä maailmaan kiinni!Ei tuloja,ei työkkäriä,ei kelaa,ei mitään,ihan niinkuin minua ei maailmankartalla olisikaan! Asun kihlattuni kanssa ja vauva tulossa..rakkaudesta ei pulaa..vauva toivottu ja naimisiinkin menosta puhuttu=)Olen todella epätoivoni menettäny..miten lähen tätä vyyhtiä purkamaan vai lähenkö mitenkään?! Mies tän viikon poissa kotoa..Pitäis ratkaisua tehä! Teenkö vauvan ja sit häviän elämästä..vai häviämmekö jo nyt!!!!Rakastan todella sitä ihmistä ja hänkin rakastaa meitä!En kuiteskaan voisi elää ilman Häntä!!
En voisi elää ilman RAKASTANI!!
Enkelikö:(
172978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siis nyt en ymmärtäny...
Kaikki kunnossa vai ei?!?
Ei ole kunnossa,,täys umpikuja!!!!!
Ystävä hyvä, muistathan että raha on vain materiaa. Tietty on ahdistavaa elää vähillä tuloilla, mutta mietippä mitä olisi elämä ilman rakkautta. Sinä olet tärkeä miehellesi, älä riistä häneltä hänen onneaan. Sain sen käsityksen, että sinäkin olet onnellinen hänen kanssaan -koskeeko pelkosi hänen menettämistään ja toimeentuloasi sitten? Suomessa ei kyllä lapsiperheitä ole tietääkseni päästetty nälkään kuolemaan joskaan nyt ei kultalusikoitakaan ole suihin tungettu. Onko olemassa jokin syy mikset luota miehesi pysyvyyteen?
Pelkosi taitaa olla aika normaali odottavan äidin pelko. Uskoisin kuitenkin, että sinulla ja miehelläsi on edessänne elämänne kaunein (ja vaativinkin) aika. Pää pystyyn! Et voi tietää millainen huominen on muuta kuin elämällä sen!
TOISIN SANOEN: unohda nuo itsetuhoiset mietteet! Uusi elämä voi tietää uutta elämää teille jokaiselle :) Halaus ja voimia!
Siinäpä se..Meillä kyllä on toisemme..mut kuiteskin ko näitä omia ajatuksia on ja miettii niin tuntuu että niistä ei pääse yli:( Ei oikein tiedä miten sitä Rakkaallensa kertoisi ja miten..ko ei itsekkään oikein ymmärrä itseään! Ja aina vaan itkettää..Ja sydän hakkaa niin että rinnasta kohta läpi tulee..
Rakkaani, Aarteeni on mitä Ihanin Ihminen ja sitä paremmalla syyllä en haluaisi luopua Hänestä!! Mut se kait se on Suuri Pelko,,,Toisaalta uskon että Hän ei häviä elämästäni ,,mutta tuntuu kuiteskin että hänellä ois siihen oikeus!!!
Minä tunnen itseni tosi raukkamaiseksi,pelkuriksi!
Mietin kyll sitäkin että onko minulla oikeutta olla niin itsekäs että jätän lapun pöydälle ja hyvästit siihen::mut kohta tuntuu että olen niin Typerä!!SYVÄ PAHAOLO JA PERJANTAIHIN ON NIIN VÄHÄN AIKAA!!!
Sinulla on paljon arvokasta. Miehesi rakastaa sinua ja se on harvinaista ja käsittemättömän suuri asia. Hänkään ei varmasti haluaisi ja kestäisi elää ilman sinua. Puhu hänelle tunteistasi, jakaminen helpottaa aina! Voimia!
En haluaisikaan satuttaa! Olen tässä paperille laitellu ajatuksia..Mut minusta ei oo puhumaan hänelle ko itkettää koko ajan !! Aattelin,jos laittais ens yönä tekstiviesteinä..En kyll ees tiedä mitä..!En tiedä ..Toivon kyll hänen antavan Anteeksi minulle,,mut se on varmaan liikaa pyydetty!Mä en kyll varmaan pysty ittelleni antaa! Hän on antanu mulle kyllä Kauneimman Elämän mitä kukaan tähän mennessä on saanut!!
Onnea vauvasta. Se on suurin onni mitä ihminen
voi täälä kohdata. Sinulla on vielä kaikki edessä ja lapsen kehitystä on todella mukava seurata.
Raskaana olevilla naisilla tunteet menevät vuoristorataa ja se on ihan normaalia. Tärkeintä on että jaksat jatkaa rakkautenne hedelmän vuoksi. Toivon paljon onnea teille ja ilontäytteisiä vuosia koko pikku perheelle
RAKKAUS VOITTAA!!!!!!!
Kun rupesin aamust kirjoittelee,,sitä niinku samalla työsti asioita ja teidän Ihanat Ihmiset kirjoitukset auttoi suuresti asiaa!!!!
Laitoin Rakkaalleni viestiä nyt enkä vast yöllä!
SAAMME varmasti monta monta ONNEN täytelästä vuotta kokea yhdessä ja vauvakin potkii jo iloisemmin masussa!
Elikkä mitä tästä ihminen oppii:Että ei pitäisi ja hautoisi asioita yksin sisällään,,vaan aukaisee suunsa(tai mun tapauksessa sormet laittaa kirjoittaa)
Nyt ainaskin tällä hetkellä on toivoa paremmasta huomisesta...katotaan joku tunti eteenpäin....
toiset niistä huonoja,toiset hyviä ja paljon siitä väliltä.ja ne kaikki on elämää.ilman huonoa ei osaa arvostaa hyvää.voimia sinulle!
Kiitos!! Näinhän se asia tieten on..erilaisia hetkiä=) Mut kun sitä ei vaan osaa tietylt kantilta ottaa ja ajatella kuin vasta sitten paljon myöhemmin...!
Ja varsinkin ko kuulee toisten ongelmia ni omat saattaa jopa tuntuakkin pieniltä,,,vaikka koskaan ei pidä vähätellä asioita ei toisten eikä omia! Aina niihin kannattais puuttua ajoissa ,,mut helpommin sanottu kuin tehty!!!!
Kaikki vie aikansa ja vaatii paljon mut,,toivottavasti lopussa kiitos seisois!!!!
Jaksan viel toivoa!!!
Huh onpa ollu pitkä yö:( Tuntuu että on ihan seko olo. Pitäisi jostain saada voimia soittaa neuvolaan ,ajatella edes vauvaa!Aloittaa vaikka siitä,mutta mistä voimaa ja uskallusta on niin avuton olo. Miettiny oisko uskallusta ja rohkeutta soittaa vaikka papille,pastorille vai miks niitä sanotaan..auttaisko se? Jaksaisko siltä saada voimaa elämään kiinni..että paistaisko se päivänvalo viel?!?
Diakonit ainakin seurakunnissa on yleensä sellaisia, joille voi hyvin mennä juttelemaan mistä vaan ja joilla on kuunteluun koulutusta :)
Puhuminen helpottaa aina!
Rohkeutta ja halaus!
Hae ihmeessä apua itsellesi! Apua löytyy varmasti vaikka neuvolan kautta.
Kahdesta läheisen ihmisen itsemurhasta jotenkin hengissä selvinneenä voin sanoa, että itsemurha on itsekäs teko, joka aiheuttaa hirvittävän tuskan läheisille - jotkut eivät toivu siitä iskusta koskaan. Tiedän toki, että ihminen voi kantaa niin suurta tuskaa sisällään, ettei pysty lopulta enää ajattelemaan muita ja näkee itsemurhan ainoana, helpottavana ratkaisuna. Sinä selvästikin pystyt vielä ajattelemaan muitakin, joten hae ihmeessä apua! Sinunkin elämäsi on arvokas, kannat sisälläsi uutta elämää ja olet miehellesi rakas (ja varmaan monelle muullekin)! Mietipä, haluatko todellakin olla itsesi/syntymättömän lapsesi murhaaja ja elämäsi rakkaimman ihmisen, miehesi, elämän pilaaja?
Toivotan sinulle voimia ja jaksamista täydestä sydämestäni, ystäväiseni!
Kerrohan kuulumisiasi jos jaksat!
Koin itse samansuuntaisia ajatuksia ja pelkoja jossain vaiheessa raskautta. Onneksi en luovuttanut: nyt meillä on pieni poikavauva joka parhaillaan tuhisee päiväunia isänsä kainalossa. Vaikka vauvan hoitaminen on välillä vaativaa ja parisuhdekin hakee uomiaan, minulle on auennut aivan uudenlainen maailma: kosketus kaikenkattavaan rakkauteen. Sinnittele, jookos!? Uskon, että jonain päivänä koet tämän saman ihanan tunteen perhettäsi katsellessasi :)
KUNPA TIETÄIS AINA ITTEKKÄÄN..Raskausviikkoja 21 ja eikun viel väsyttää:( Ko jotenkin sais ittensä virkeämmäksi ni varmaan kaik huonotkin ajatukset vähenis!!! Kovasti pikkuinen poikavauveli potkiskelee=) En tiijä..kesäksi ois työtä n. 500km.päässä,,mut jaksaako ja onko helteet hyväksi?!
Mä melkein jaksan oottaa syksyä ja "pikku-ukon syntymää" Mies lähti kauemmaksi töihin ja tod.näköisesti par/kolme viikkoa nyt poissa.Yhdessä yö itketty ja ei juuri nukuttu, kova ikävä jo kummallakin valmiiks! Kysyi kyll: voiko Hän jättää meitä??Pärjäämmekö?? Lupasi itte pärjätä jos mekin pärjäämme!!!!
Ja sekin vielä,,että synnytys pelottaa..!!!
Siis en tiijä kaikki tuntuu niin kauhialta,,silmiäkin kirveltää..pitäiskö käydä nyt vähän pyöräilee..jot virkistyis,,tosin aika raikas ilma ja kävelläkkään ei oikein jaksa...
Kauheata mikä valitus..Anteeksi!!!
en saanut selvää viestistäsi miksi häviät tai haluat hävitä rakkaasiko on ongelmasi vai lapsi joka on saanut alkunsa mikä sua vaivaa kerro niin yritämme kaikki tahollamme auttaa ....