moikat.menin lääkääriin,kun vihdoin huomasin,etten enään pysty,kestä.pyöritin neljän lapsen arkea yksin,nuorin vasta puolenvuoden.menin kauppaan,kesti kauan ennen kuin pystyin meneen kassalle,yritin niin,ettei ole ketään edessä,takana...sydän hakkasi sataa...jaloista meni tunto,kädet vapisi,en tuntenut huuliani,jouduin antaan rahapussin myyjälle,että ottaa rahat sieltä,hävetti,nolotti,ulkona itkin.aloin pelkään kauppoja...laitoin isommat lapset ostoksille tai kassalle tullessa lapsi maksoi ostokset rahapussistani ja minä keskityin ostoksiin ym.omalääkäriltä sain lääkkeitä,ne olivat sellainen kriisi-apu pahimpaan.nyt on kulunut pari vuotta pahimmasta,enkä käytä lääkkeitä...En usko,että tästä voi koskaan selvitä.vieläkin vältän kauppoja,joissa joutuu kortilla maksaessa allekirjoittamaan kuitin tai tunnusluvun.yritän maksaa aina setelillä...pahinta on kaivaa kolikoita.en pysty juomaan kahvia vieraassa seurassa,enkä usko,että pääsen tyttäreni eskarin joulujuhlaan...saati muiden lasten koulujuhliin.niinpä,tässä tätä mua ensin alkuun.ps.en ole laiska,olen turhankin itsetekevä.apuva/neuvova
paniikki...08....
kipeä käsi
0162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.