Sinä ja sinun kanssasi. Niin, että mitä teen? Jos voisit selkeämmin osoittaa tunteesi ja samalla mietin että vastuu se on minullakin. Arvostan niin paljon sitä, miten pyydät kahville. Miten rohkea olet, teet sen mitä minä en uskalla. Näen että se tekee kipeää, mutta siinä sinä lihaksi muuttunut epävarmuus, selvinpäin pyydät kahville ja ilmeesi sanoo, että se on niin vaikeaa, että sinun tekee miltei pahaa. Se saa minut arvostamaan sinua niin paljon. Oma arka, ujoni. Etkö sinä huomaa että minä tulen joka kerta. Tikusta teen asiaa ja laitan tekstiviestejä. Pöydissä istun viereesi ja valun sinua kohti, huomaan sen itse vasta kun olen lähes sylissäsi. Kosketan aina kun tilaisuus tulee. Tulen sopimattomasti viereesi seisomaan, ihan lähelle. Tuijottelen silmiäsi, nenääsi, käsiäsi. Huolehdin ja murehdin sinusta. Kyselen vointiasi, ja muistan kaiken mitä ole minulle ikinä sanonut.
Jos emme olisi niin epävarmoja molemmat. Tiedän että et turhaan istu seurassani tunteja puhumassa, sinun täytyy minusta välittää, tiedän sen. Hämmentyneen koiranpennun katsein pitkität lähtöäni. Kunpa tietäisin onko se muutakin kuin älyllistä kiinnostusta, kun sinä olet niin kovin kiinnostunut kaikesta. Mitä sinä haluat että minä teen? Miten minä voin sinua auttaa? Jos minä vain otan suoraan ja kysyn, menetkö lukkoon, hämmennyt ja ujona saat itsesi lamaantumaan, pakkoliikkeesi alkavat nykiä ja minuun sattuu kun näen mitä se tilanne tekee sinulle. Sinä ihana ihminen. Kiltti ja viisas. Herkkä ja huolehtiva. Olet pehmeä ja sisälläsi on teräksinen selkäranka.
Minä kuuntelen viisaita rakkaita ystäviä, jotka kannustavat kärsivällisyyteen. Että sinä saat vielä päätettyä, haluatko minut (he vakuuttavat että sinä yrität päättää, miten näin on en tiedä, en edes tiedä uskotko minun välittävän sinusta). Ja minulla on kiire. Minä olen puoli kolmelta yöllä hereillä kirjoittamassa vihamieliselle nettisivulle tätä päässäni pyörivää myrskyä, jotta saisin unta. Kunpa edes huomenna näkisin sinut. Rauhoittuisin hieman. Olen kärsimätön, koska kaipaan syliisi. Haluan seuraasi. Haluan nähdä silmäsi loistamassa puhuessasi. Haluan silittää kasvojasi ja suudella niskaasi. Kaipaan niin että kehokin tuntuu huutavan. Jokainen lihas jännittyneenä, en saa unta, koska olet mennyt päähäni. Estät minua ajattelemasta kunnolla. Saat minut tylsäksi, koska olet ainut päähäni mahtuva ajatus. Olet rata päässäni, josta ei ole vaihdetta pois.
Jos emme olisi niin epävarmoja molemmat. Tiedän että et turhaan istu seurassani tunteja puhumassa, sinun täytyy minusta välittää, tiedän sen. Hämmentyneen koiranpennun katsein pitkität lähtöäni. Kunpa tietäisin onko se muutakin kuin älyllistä kiinnostusta, kun sinä olet niin kovin kiinnostunut kaikesta. Mitä sinä haluat että minä teen? Miten minä voin sinua auttaa? Jos minä vain otan suoraan ja kysyn, menetkö lukkoon, hämmennyt ja ujona saat itsesi lamaantumaan, pakkoliikkeesi alkavat nykiä ja minuun sattuu kun näen mitä se tilanne tekee sinulle. Sinä ihana ihminen. Kiltti ja viisas. Herkkä ja huolehtiva. Olet pehmeä ja sisälläsi on teräksinen selkäranka.
Minä kuuntelen viisaita rakkaita ystäviä, jotka kannustavat kärsivällisyyteen. Että sinä saat vielä päätettyä, haluatko minut (he vakuuttavat että sinä yrität päättää, miten näin on en tiedä, en edes tiedä uskotko minun välittävän sinusta). Ja minulla on kiire. Minä olen puoli kolmelta yöllä hereillä kirjoittamassa vihamieliselle nettisivulle tätä päässäni pyörivää myrskyä, jotta saisin unta. Kunpa edes huomenna näkisin sinut. Rauhoittuisin hieman. Olen kärsimätön, koska kaipaan syliisi. Haluan seuraasi. Haluan nähdä silmäsi loistamassa puhuessasi. Haluan silittää kasvojasi ja suudella niskaasi. Kaipaan niin että kehokin tuntuu huutavan. Jokainen lihas jännittyneenä, en saa unta, koska olet mennyt päähäni. Estät minua ajattelemasta kunnolla. Saat minut tylsäksi, koska olet ainut päähäni mahtuva ajatus. Olet rata päässäni, josta ei ole vaihdetta pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole kai koskaan lukenut näin kaunista ajattelua toisesta-toiselle.
Toivon että kaksi noin kaunista ihmistä saisivat toisensa. Kun pystyy rakastamaan myös toisen heikkouksia, se on mielestäni aitoa rakkautta!
Hyvää loppuelämää sinulle, teille ja kaikille!
Vaikka kaikki tuntuu kaukaiselta utopialta, niin.. Kiitos.
Mikä siinä on utopiaa?
Huokaus. Luin hänen kirjoittamaansa tekstiä juuri. En osannut jälkeenpäin ajatella taas muuta kuin, onko ihme, että olen ihastunut. Joskus tekisi mieli ravistaa hiukan ja sitten halata, sanoa sinä et ole epäonnistuja, sinä olet parasta, mihin olen ikinä törmännyt.
Kiitos itsellesi.
Hyvää loppuelämää myös sinulle.