Sekamuotoinen

täällä sama tilanne päällä. eilen sain töissä raivo-itkukohtauksen, pysyi ihmiset kaukana sen jälkeen. hermot menee jo siitä, kun työkaveri näpyttää näppistä mielestäni liian lujaa. oli ajatuksissa hetken aikaa, että hakkaan sen naaman sillä vitun näppiksellä. mutta onneksi joku järjen hiven mulla näemmä vielä jäljellä, kun pystyin jättämään raivokohtauksen pelkkää vittuiluun ja haukkumiseen :( hypoa tässä odottelen, olisi 4 päivän bileputki tässä tulossa huomisesta alkaen, joten olisi kiva olla kunnolla sekaisin. ja jäisi tää vitun ahdistus pois, kun hypo tulisi. nukkunut en ole kahteen yöhön, kuin lääkkeillä muutaman tunnin, joten uskon että kohta "lennetään" :) Mulla huomaa verenpaineestakin hypon päällä olon, viimeksi kun oli niin verenpaine koko ajan n. 160/90 ja pulssi 120-140. voin kertoa, että tuntui että sydän lähtee rinnasta lentoon. nuo pahat lukemat kesti n. viikon, hypo kaikenkaikkiaan n. 2,5 viikkoa. töistä silloin saikulla, kun en pystynyt paikallani edes istumaan. itsehän en sitä tajunnut, vaan lääkäri hienovaraisesti vihjaisi, että olisiko minun parempi kotona. nyt oli muutama viikko normaalia, sitten ahdistusta n. viikon ja sekamuotoinen nyt n. reilun viikon. tuo sekoilu muakin pelottaa eniten, varsinkin töissä. joka aamu päätän että olen kunnolla, mutta sitten vaan naksahtaa. toivottavasti sinulla siellä jo parempi olo ja olet saanut apua. perseestähän tämä tauti on, mutta onneksi lääkkeet ainakin mulla vienyt pahimmat ahdistukset. vielä kun saisi jotain lääkettä juuri tähän sekavaiheeseen, niin kaikki olisi melko ok. jaksamista sinulle :)

ekaks,ootko varma että sulla on sulle sopivat lääkkeet? Ite oon huomannu et vaikka lääkärit ja muu apupalvelu tuputtaa omasta mielestään "just sulle sopivia" lääkkeitä, ni ne ei välttämättä ole sitä mikä oikeesti auttaa.Tietenkin kannattaa kuunnella asianosaavia mut he eivät todellakaaan osaa tietää sinun tuntemuksia niinkuin sinä itse.Kerro rehellisesti miltä mikin lääke/hoito tuntuu, niin hyvät kuin huonot puolet,tietysti anna vähän aikaa kulua lääkkeiden alottamisesta(totuttelu).Ja luulisin et ne myös tarjois ton sun lääkkeen lisäks jotain...?
Mut jos noi lääkeasiat on selvät ni:
Mun tilanne:Mulle lääkäri sano et oon kakssuuntanen/sekamuotoinen/krooninen/traumaperänen masennuksen omistaja.Yritin lääkärille selittää ettei mulla todellakaan ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä koska:
A.olen tehnyt 5 kertaa psykiatrilla kyseisiä testejä
B.olen hoitanut usealla henkilöllä kyseistä sairautta(joten tiedän "oireet")
C.tunnen erittäin läheisesti 3 henkilöä jolla kyseinen sairaus ilmenee(eri tavoin)
Muutenkaan mulla ei ikinä ole ollu mitenkään "menevää vaidetta"ja oon aina ollu jalat maassa tyyppiä.Oon norm.positiivinen,vahva,oppija,luova,suhteellisen sosiaallinen ja persoonallinen.Mut en todellakaan hirveen impulssinen,asioista innostuva yms. mut masennusta mulla on ollu jaksoittain noin 11vuotta.mut joka tapauksessa..vaihda hoitaja/lääkäri jos siltä tuntuu.mulla kans mielialat heittelee ihan miten sattuu, ärsyyntymiskynnys matala, kamalia ahistuksia, jotka kestää tuntikausia jne.pääsin just veritesteihin ja tulokset osotti et kilpirauhasarvoissa on heittoo.mulle tosi hyvä uutinen,selittää paljon=)
tossa sun viestissä ei selvenny et millanen koti/talous/sos yms. elämä menee?kaikki mahdollinen elämän kuva?

Joskus lääkärit ja hoitajat jäävät ns.liukuhihnaa hoitamaan, mut ei nyt jakseta niitä tällä hetkellä syyllistää..

sekamuotoinen on yksi pahimmista. apua mulla ei taida teille olla, hyvä kun pysyn itse edes jokseenkin kasassa

Jos ei teillä jo ole, niin suosittelen hoitosuhteen aloittamista (= säännölliset käynnit) esim. akuuttiryöryhmässä jne. Toinen asia, mikä pistää silmään, on hoitomyönteisyys. Itse pyrin pitämään arjen yksinkertaisena ja kartan bileputkia yms ihan sen takia, että seuraukset on ihan p*stä. Mania on vänkää mut kun tajuaa minkä kustannuksella se hauskuus syntyy, ei paljon kiinnosta. Mulla todettiin epätyypillinen bipo, ei oo seka- eikä 'normi' ja sitä täs vielä sulattelen. Just jouduin jäämään saikulle, pirun ristiriitainen fiilis.

Itsellä tällä hetkellä sairaslomaa kolme kuuukautta sekamuotoisen takia.Diagnoosi kaksisuuntainen. Viimeksi kun olin tuossa tilassa valvoin kuusi yötä joka päättyi siihen että sahasin käteni ylhäältäpäin pihviveitsellä jänteisiin asti auki. vain ulkoistaakseni sisäisen tuskani ja todetakseni että onko tämä "totta".

Paljon ketipinooria ja unta, niin alkaa helpottaan. Siis en nyt tarkoita paljolla ketipinoorilla sitä että vetäisit neurolepti överit, vaan lääkärin suosittelema määrä tai menet sairaalahoitojaksolle.

Minulla on lausunnoissa lukenut viimeiset 3-4 vuotta diagnoosin kohdalla sekamuotoinen. Samanlaisia oireita ollut kuin kirjoittajalla sekamuoto aika ajoin eli selkeästi sekamuotoista ja myös jaksoja suht' normaalia oloa, masennusta ja hypomaniaa. Omasta mielestäni minun tapaus täyttäisi paremmin tiheäjaksoisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön tunnusmerkit, mutta lekurit eivät tunnetusti ole kovin kiinnostuneita potilaiden omista tulkinnoista ;)

Mulla pahimpiin oireisiin pääsääntöisesti auttoi suuri määrä Ketipinoria, sillä kun on mukavan lamauttava vaikutus. 800 mg oli pidempään vakiona, mutta myös suurempia annoksia tarpeen mukaan. Joskus harvoin oli jaksoja, joiden aikana 1000 mg tai enemmänkin Ketipinoria ei esim. tuonut unta ja rauhoittanut mieltä. Kunnon kahjoa menoa kun oli vetänyt pään täyteen mömmöjä ja samaan aikaan hirveän väsynyt ja hutero sekä ylipirteä ja vaan naureskeli vanhoja juttuja itsekseen yöllä kun ei saanut unta ennen aamunsarastusta.

Deprakinen nostaminen 2000 mg:aan auttoi tasaamaan oloa ja myöhemmin saatoin vähentää Ketipinoria, jolla oli pitkässä käytössä liikaa sivuvaikutuksia. Deprakinesta en ole sillä tavalla kärsinyt muuten, joten se on ollut hyvä lääke noihin vaivoihin.

Mulla ei ole diagnoosia,mutta juon joka toinen viikonloppu ja tapailen miehiä seksin merkeissä. Pitäs oikeasti rauhoittua....ulkomaalaisia miehiä bongaan. Tiedän,että ne haluaa vain seksiä..