itsensä vähän hellittämään? kaikki alkoi opiskelujen alkaessa tai varmaan aiemminkin kun halusin tehdä kaikki asiat ja velvollisuudet kunnolla, opiskella tehokkaasti ja saada hyviä numeroita jne. sittemmin tää järjestelmällisyys on siirtynyt muuhunkin elämääni. luon itselleni kaiken laisia rutiineja päivälle, joista tulee pakkomielle, päivän tulee mennä tietyllä tavalla, jotta siitä tulee hyvä. tehokkuus on avainsana. nykyään huomaan, että yöunet kärsivät tästä. en anna itseni lainkaan rentoutua tai oikeastaa en varmaan enää osaa tai sitten rentoutumiseni on jotain kaavamaista pakonomaista kuten sivistävää lukemista tai lenkki. jos en suorita päivääni tehokkaasti aamusta alkaen, tuntuu että päivä on pilalla eikä ole enää mitään järkeä aloittakkaan hommia..
seuraan vierestä ihaillen muiden ihmisten taitoa ottaa rennosti..on mullakin ongelmat. välillä vähän huvittaakin;)
seuraan vierestä ihaillen muiden ihmisten taitoa ottaa rennosti..on mullakin ongelmat. välillä vähän huvittaakin;)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on vähän sama taipumus, yhä pienemmistä asioista tulee kauheita stressinaiheita, ja se tehokkuus kummittelee aina taustalla, vaikka mikään rutiini-ihminen en toisaalta ole.
Sen verran kai mieli jo suojelee itseään, että välillä iskee masennus eikä silloin muuta jaksa tehdä kuin maata. Jos yrität silti tarttua toimeen niin ei vain ole tehoja. Sen vuoksi jäi tänä keväänä hiukan kotitehtäviä tekemättä, mutta luennoilla jaksoin kyllä käydä, ja lopulta sain kuitenkin hyvät arvosanat kaikista kursseista.
On hyvä myös voida tinkiä tavoitteista. Ylimääräiset kurssit jätin ihan suosiolla pois (opiskelen silti ohjeellista vauhtia). Yliopistossa ainakin on hyvä, kun voi opiskella omaan tahtiin.
Sunnuntai kannattaa jättää ihan tyhjäksi velvollisuuksista ja ohjelmasta. Ajatella, että viikko on kuusipäiväinen ja sunnuntai hypätään yli. Ainakin toistaiseksi sen pitäisi olla yhteiskunnassamme helppoa, kun sitä perinteisesti pidetäänkin lepopäivänä. Itse ainakaan en tunne huonoa omaatuntoa jos en tee yhtään mitään hyödyllistä sunnuntaina. Se on todella mukavaa! Viikon jaksaa, kun tietää että sunnuntai tulee, ja löhösunnuntain jälkeen maanantaikin on ihan piristävä. En tiedä olisiko pää kestänytkään muuten pahinta kiirettä.
Ja pidä huumori. :) Rattoisia päiviä!
Meillähän arvostetaan ylisuorittajia ja tehokkaita ihmisiä, sehän on kaikkialla esillä, et voi edes harrastaa hyvillä mielin, jos se ei ole trendikästä ja tehokasta. Metsässä kävely ei ole mitään.
Rutiinit antavat turvallisuutta, mitään pahaa ei pääse tapahtumaan, jos pysytään tutussa ja turvallisessa ja tehdään kaikki samalla lailla, kukaan ei pääse yllättämään, ei aiheuttamaan pahaa mieltä, minusta vähän elämänpelkoa. Tätähän ei voi taapertaa koko elämää ilman huonojakin asioita. Kerron pienen esimerkin, jos voisit käyttää sitä omiin tilanteisiin ainakin joskus. Eräs ihminen vei aina perjantaiaamuna roskiksen, jos se joskus jäi viemättä päivä oli pilalla ja itsesyytökset velloivat, olinpa huolimaton, enkö nyt tuota muistanut jne. Mitä sitten oli oikeasti tapahtunut, kaikki oli hyvin se ei haissut illallakaan ja kaikki pöntöt olivat tallella kello 5 ja sen voi tiputtaa myös silloin.
Vähemmän rutiininomaista kesää sinulle!