vanhasta ylipääsyyn? Jos tunteita on ollut vuosikausia? Pitääkö paikkansa että joistain ihmisistä ei pääse koskaan täysin yli? Varsinkin silloin kun asiat ovat jääneet selvittämättä? Jos toinen on ollut kohdellut sinua kylmästi ja ajattelemattomasti? Jos itse ei yksinkertaisesti enää kehtaa ottaa yhteyttä selvittääkseen asioita, vaan tuntee olonsa jo aivan liian nöyryytetyksi? Onko toivoa?
Auttaako uuden
löytäminen
18308
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei ainakaan mulla, helpottaa joo.
Lopulta se on vain susta itestä kiinni, vituttaa kun ajattelen miten olen nykyistä välillä kohdellut.
Ansaitsisin saada nenääni ja ihan kunnolla. Tiedän ja tajuan tämän, sydän on silti muualla.
Kaikista ei pääse yli, en minä ainakaan.
tiedä vastausta kuin kokeilemalla, niin ja jos ei yhdellä tule toivottua tulosta, niin useammalla.
Oiskohan sellainen kymmenen uutta sopiva luku?
Kerron.
Voi päästä yli...vie aikaa paljon.
Sitä en osaa kertoa auttaako uusi...
Voimia sinulle.
minäkin tapailen nyt uutta ja kummasti on auttanut.
Silti käyt täällä ikävöimässä?
kyllä. Saa nyt nähdä mitä tästä tulee.
Sama vika, sitä pelkään itsekin.
Kun ei tahtois ketään satuttaa.
Ei ajatukset taida olla nykyisessä, sitäkö se onni on? Happy viitaisi muuhun.
parantaa haavat. Toivoa on, ei yksi ihminen voi tuhoa koko elämääsi niin, ettet jossain vaiheessa pääse yli. Varsinkin, jos hän on kohdellut sinua huonosti.
Itse en ole sielussani päässyt irti huonosti kohtelemastani, pyysin kyllä anteeksi.
Ei auta ainakaan mulla, kai se auttaa vasta sitten kun on päässyt kokonaan niistä tunteista toiseen. Tulee huijaava olo jos on toisen kans, eihän se ole rehellistä.
pelkästään ihastuksesta kyse. Siis sellaisesta joka on ehtinyt jo muuttua vähän rakastumiseksikin. Luulen et siihen auttaa uusien harrastuksien etsiminen, mukavien asioiden tekeminen, ystävät ja ehkä muutto toiselle paikkakunnalle. Ei ihmiset ole mitään esineitä.. Eikä minun mielestä tunteita voi niin vaan 'siirtää' toiseen henkilöön.. Tyyliin et 'Alanpa nyt tykkäämään tuosta kun en kelvannut sille toiselle'. Ihan typerä ja lapsellinen jo pelkkänä ajatuksenakin.
ei auta, ei pääse yli vaikka itseään turpaan löisi ja vaikka kuinka yrittäisi toista mielessään haukkua tms.
Ehkä aika lieventää tuskaa...ja sekin olis helpotus
taidan kallistua sen toiselle paikkakunnalle muuton kannalle. En aio enää jäädä tuleen makaamaan. Sattuu ihan liikaa tälläkin hetkellä. Ja aika monesta syystä.
hänen taholtaan aika ikävää kohtelua.. Sekin on omalta osaltaan vaikuttanut muutamiin asioihin kuten esimerkiksi juuri tuohon muuttoasiaan. Haluan unohtaa hänet. En aio kuitenkaan antaa anteeksi sitä miten hän kohteli minua.
myös enkä aio antaa anteeksi koskaan.
Itselläni oli vähän samankaltainen tilanne kuin joku toinen täällä kirjoitti. Olin ikävöinyt yhtä ihmistä useita vuosia. Tapasin kuitenkin tämän toisen ihmisen, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Ajattelin, että aikaa myöten tunteet syvenevät ja unohdan tämän toisen, mutta ei siinä niin käynyt. Vuosia olimme yhdessä. Aluksi kykenin siirtämään ne tunteet sitä toista kohtaan syrjään- alun tutustuminen ja ihastuminen saivat vähän eloa elämään, mutta jossakin vaiheessa oli pakko myöntää, että ei tämä toimi. En vastannut sen toisen rakkauteen samalla tavalla kuin hän olisi halunnut. Tuntui, että me emme kolahtaneet yhteen samalla tavalla kuin sen suuren rakkauteni kanssa. Olin etäinen, masentunut ja tätä kautta äksyilin paljon. Minun oli pakko lopettaa suhde, tein väärin sekä itseäni että toista kohtaan. En ollut onnellinen, enkä tehnyt sitä toista onnelliseksi.
Nyt olen ollut muutaman vuoden yksin ja olen tyytyväinen tähän tilanteeseen. Uusi ihminen voi auttaa vanhan unohduksessa, mikäli tunteita on yhtä paljon tai enemmän, mutta jos aloittaa siltä pohjalta, että tuossa on kultainen ja ihana ihminen, että vielä ne tunteet syvenevät, on väärillä jäljillä.
Kai nuo ovat aika henkilökohtaisia asioita, miten asioita kykenee ylipäätään käsittelemään. Surullistahan se on jos asiat jäävät selvittämättä, mutta sellaista se elämä joskus on. Sattuuhan sitä oikeastikin pahempia asioita joihin ihmisten on vaan pakko sopeutua. Ne kasvattavat ihmistä, ehkä täytyy vaan oppia käsittelemään tunteitaan ja yrittää vain ymmärtää. Antaa anteeksi itselleen ja myös toiselle. Ja toivoa että se toinen osaisi myös tehdä niin.
Vaikea kuvitella, että oikeasti on olemassa yksipuolista sotaa...
Kiitos kaikille vastauksista ja kannustuksesta. Täytyy odottaa ja toivoa että tulee vielä joku joka vie jalat alta kirjaimellisesti. Uskon itsekin että juuri niin voi päästä tavallaan yli, mutta sellaisesta entisen "kummittelusta" ei ehkä koskaan. Se nyt on kuitenkin melko pientä, jos oikean rakkauden joskus löytää, joku joka myös rakastaa sinua takaisin. Olen itsekseni antanut hänelle anteeksi, ja toivon hänelle oikeasti pelkkää hyvää. Eivät kaikki täysin ymmärrä miten toimivat. Voimia kaikille teille jotka taistelette saman asian kanssa.. :j