Olen lähes kolmekymppinen vuorotyötä tekevä nainen melko suuresta kaupungista. Olen asunut monilla paikkakunnilla ja lähinnä sen vuoksi minulla ei ole tässä kaupungissa kovin montaa kaveria. Ensi viikonlopulle minulla ei ole mitään suunnitelmia. Olen erittäin aktiivinen ihminen siinä mielessä, että yritän aika ajoin sopia tapaamisia niiden ihmisten kanssa jotka tunnen täältä. Minua on alkanut kuitenkin tympimään tämä aktiivisuus. Kun nyt mietin taaksepäin vapaita viikonloppujani, niin jos en itse olisi aktiivisesti suunnitellut juttuja ja tekemistä kavereiden kanssa niin olisin kyllä saanut ihan yksin viettää viikonloppuni.
Minulla ei ole tässä kaupungissa mitään tiettyä kaveriporukkaa, joka pyytäisi aina mukaan, kun johonkin lähdetään. Minut saatetaan joskus pyytää mukaan, joskus ei. Lueskelin joskus tätä palstaa ja jollain muullakin näytti olevan sama ongelma.
Toinen juttu on se, että minulla ei ole miestä. Sehän vasta olisikin helppoa kun voisi viettää aikaa oman kullan kainalossa, ja miehen kautta luonnollisestikin tapaisi uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsisi osallistumaan eri tapahtumiin.
Minua harmittaa tämä, että minua harvoin pyydetään mihinkään. Kyse ei ole siitä, ettäkö en antaisi ymmärtää olevani kiinnostunut, vaan monestikin on ollut puhetta, että juu juu nähdään tässä joku päivä jne, mutta kumminkaan ei ole ehdotuksia juuri tullut. Sanoisin, että noin kerran viikossa minua pyydetään mukaan johonkin.
Ymmärrän kyllä, että joillakin on asiat vielä huonommalla tolalla, mutta halusin vain purkaa ajatuksiani.
Minulla ei ole tässä kaupungissa mitään tiettyä kaveriporukkaa, joka pyytäisi aina mukaan, kun johonkin lähdetään. Minut saatetaan joskus pyytää mukaan, joskus ei. Lueskelin joskus tätä palstaa ja jollain muullakin näytti olevan sama ongelma.
Toinen juttu on se, että minulla ei ole miestä. Sehän vasta olisikin helppoa kun voisi viettää aikaa oman kullan kainalossa, ja miehen kautta luonnollisestikin tapaisi uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsisi osallistumaan eri tapahtumiin.
Minua harmittaa tämä, että minua harvoin pyydetään mihinkään. Kyse ei ole siitä, ettäkö en antaisi ymmärtää olevani kiinnostunut, vaan monestikin on ollut puhetta, että juu juu nähdään tässä joku päivä jne, mutta kumminkaan ei ole ehdotuksia juuri tullut. Sanoisin, että noin kerran viikossa minua pyydetään mukaan johonkin.
Ymmärrän kyllä, että joillakin on asiat vielä huonommalla tolalla, mutta halusin vain purkaa ajatuksiani.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Sanoisin, että noin kerran viikossa minua pyydetään mukaan johonkin. "
Toihan on jo monen monta kertaa enemmän, kuin mitä monella muulla, jopa sellaisilla, joilla on isompi kaveriporukka! Selvästi sun aktiivisuus on jo tuottanut tulosta vaikkei susta ehkä tunnu siltä :)
Välillä on ihan hyväkin, ettei ole suunnitelmia, voi hetkeksi rauhoittua itsekseen, tai olla vapaa spontaaneille ideoille joita ei tulisi, jos kaikki olisi lyöty lukkoon jo aikaa sitten :)
"Selvästi sun aktiivisuus on jo tuottanut tulosta vaikkei susta ehkä tunnu siltä :) " Asia voi toki olla näin. Kiitos rohkaisevista sanoista.
blaa blaa minua harvoin pyydetään blaa blaa
Säkin voit pyytää muita ihmisiä. Ei ne kaikki muutkaan ihmiset ole mitään superaktiivisia neroja. Nekin sun tuttus voi miettiä että voi voi kun mua niin harvoin pyydetään jne.
"Säkin voit pyytää muita ihmisiä."
Yritin juurikin selittää, että olen itse aktiivinen. Ja harmittelin tätä asiaa: "Minua on alkanut kuitenkin tympimään tämä aktiivisuus. Kun nyt mietin taaksepäin vapaita viikonloppujani, niin jos en itse olisi aktiivisesti suunnitellut juttuja ja tekemistä kavereiden kanssa niin olisin kyllä saanut ihan yksin viettää viikonloppuni."
Loppujen lopuksi haluaisin, että ystävyys olisi vastavuoroista. Jos minä olen pyytänyt jo jotain henkilöä monta kertaa näkemään, niin odottaisin myös hänen pyytävän välillä minua jonnekkin.
"Sanoisin, että noin kerran viikossa minua pyydetään mukaan johonkin. "
Keskimäärin, tuo ei ole niin huono.
Minulla on ihan sama ongelma ja en viitsi kutsua sitä "yksinäisyydeksi" koska viihdyn yksin hyvin sekä tiedän että monilla ei ole ketään joten sanon sitä "sosiaaliverkoston vajavaivuudeksi".
Olen samaa ikää suurin piirtein kuin sinä ja opiskelujen jälkeen on ollut vaikea löytää seuraa jonka kanssa olla liikkeellä.
"Sehän vasta olisikin helppoa kun voisi viettää aikaa oman kullan kainalossa, ja miehen kautta luonnollisestikin tapaisi uusia mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsisi osallistumaan eri tapahtumiin."
Odotat siis miehen olevan sosiaalinen sekä hänellä aika vahvan sosiaalisen pirin?
Entäs jos miehen tilanne on sama kuin sinulla?
"Odotat siis miehen olevan sosiaalinen sekä hänellä aika vahvan sosiaalisen pirin?" Kyllä mies saisi olla sosiaalinen, koska itsekin olen. Introvertti, mutta sosiaalinen käy. "Entäs jos miehen tilanne on sama kuin sinulla?" Toki kelpuuttaisin miehen, jolla ei ole mitään kauhean suurta kaveriporukkaa, mutta pari kaveria nyt ainakin voisi miehellä olla.
Naisen ja miehen yksinäisyys tulee aina olemaan erilaista. Tai siis: miehellä sitä on ja naisella ei.
Koska kyllä on oikeasti olemassa totaaliyksinäisiä naisia. Minä en itse ole kuitenkaan ihan tällainen.
viikonloppuna ;)
Siinähän sitä ehtisi tutustua.
saattaa olla parhaita viestejä, mitä olen koko sivustolta lukenut, olit sitten tosissas tai et. henkilökohtaisesti tallinnan-reissu koskettaa, koska silloin kun mulla oli kavereita, kuulin näiden reissuista jälkikäteen, vaikka aika selväksi olin tehnyt, miten vituttaa kun porukka käy jossain pyytämättä mua mukaansa, eikä ikinä silloin, kun itse pyydän. ei enää mitään itsesääliä, tulipa vaan mieleen.
sulle ap, jos olet asunut monilla paikkakunnilla, et kenties ole asunut nykyisessä kaupungissasi kovin kauaa? tuli vaan mieleen oma äitini, joka nuoruudessaan muutti kaupungista toiseen opiskelun/työn perässä ja vaikka on asunut samassa kaupungissa nyt vuosikymmeniä, ei ole kyennyt vakiintumaan. uskoisin, että juuri siksi, että vaihtoi nuoruudessaan maisemaa niin useasti, eikä vakiintunut mihinkään eikä kehenkään. en tarkoita, että sinulle kävisi samoin, mutta ellet ole kauaa nykyisessä asuinpaikassasi asunut, ei vakituisen kaveripiirin puute ole mikään ihme. toisaalta ymmärrän sua, kun pidät ihmisiin yhteyttä ja yrität synnyttää ystävyyssuhteita, muttet saa vastakaikua, tietysti se loukkaa. paitsi vaan, että niin kuin täälläkin joku on sanonut, on suhunkin otettu yhteyttä - kerta viikkoon sosiaaliselle ihmiselle voi tuntua yksinäiseltä, mutta parempi sekin kuin kerta puoleen vuoteen ihmisiltä, joiden kanssa kasvoit, joita tuit vaikeina aikoina, olit ystävä ja ymmärsit. nyt kuulostaa taas katkeralta rypemiseltä, mitä tämä ei ole, haluan vaan ilmaista sen, etten koe olevani yksinäinen, vaikkei mulla ole läheskään kuukausittaisia suunnitelmia paikassa, jossa olen koko ikäni asunut. mutta me ihmiset ollaan erilaisia, toiset tarvitsee kavereita enemmän kuin toiset.
onko kukaan näistä, joiden kanssa aikaa olet viettänyt, sinulle niin läheinen, että voisit puhua asiasta? ei ole kiva, että itse joutuu järjestämään kaiken, mutta on kaveripiirejä, joissa se jää usein jonkun tietyn tyypin harteille. toivottavasti sulla on joku, jolle voisit mainita asiasta, voisi moni henkinen muuri kaatua samalla.
Olen asunut nykyisellä paikkakunnalla pari vuotta ja aion myös jäädä tänne, joten tavoitteena on tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja saada heistä uusia ystäviä.
Haluan selventää, että minulla on hyviä luottoystäviä muilla paikkakunnilla ja heille voin kertoa ongelmistani ja ystävyys heidän kanssaan on ollut pitkäkestoista. Kaikkein eniten haluaisin löytää tältä paikkakunnalta sellasia menokavereita, joiden kanssa käydä baarissa, elokuvissa ja syömässä jne.
Mulla on niin sama tunne. Kavereita löytyy, itse koen olevani se aktiivinen osapuoli. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen saanut ehkä kaksi pyyntöä johonkin viikonloppuisin.. mietin välillä että miksi pitää yhteyttä?? Toisaalta, olen kyllä tuona 3kk aikana ollut ypöyksin viikonloppuisin ehkä parina viikonloppuna..mukaan mahtuu 15 min. Miettimisellä tehty reissu turkuun ja parin tunnin suunnitelmien jälkeen suuntaaminen helsinkiin..
Mutta tosiaan, monet menoista on itse kehittämiä, ja välillä ketuttaa että monet viikonloput tapahtuu vain omasta aktiivisuudesta johtuen.. toisaalta, se on pieni vaiva soittaa jos ei tarvi yksin olla ihan koko viikonloppua..
Niin, ja ennenkuin joku pahastuu. Tiedän etten ole läheskään niin yksinäinen kuin moni muu. Mutta olen silti.. ja koen jälleen kerran oikeudekseni kirjoittaa tänne siinä missä muutkin..
Joku saattaisi sanoa että " ooksä joku wannabe-yksinäinen joka tulee
hardcore-yksinäisten palstalle pätemään kavereillaan ja menoillaan"
Ei ne menot ja kaverit vähennä yhtään sitä yksinäisyyden tunnetta mikä tulee iltaisin kun taas saa mennä yksin nukkumaan. Ja käsittääkseni tänne ei ole asetettu mitään kriteereitä sille ketä saa tänne kirjoittaa ja kuka ei..
Ja niin, ne ketkä nyt ovat sitämieltä että vain totaaliyksinäiset saisivat tänne kirjoittaa, kertokaapa minulle kuinka mielenkiintoinen palsta tämä silloin olisi? Eihän nämä totaaliyksinäiset oikeastaan kirjoita ränne koskaan mitään. Muutakun juuri viestejä tyyliin "et ole yksinäinen, älä valita, minulla ei ole ketään".
Mitä nämä totaaliyksinäiset silloin kirjoittelisivvat jos ei tule viestejä joihin pääsisi vähättelemään toisen tuntemuksia ja paukuttelemaan henkseleitä sillä, miten yksin itse on.
Enkä nyt ole tarkoitus yleistää, täällä olevista täysin yksinäisistä ihmisistä on vain jäänyt tuollainen kuva..