Opiskelen ensimmäistä vuotta fysioterapeutiksi, mutta en voi olla koko ajan ajattelematta, että tämä ei ole minua varten. Ala ei koskaan ole ollut mikään varsinainen unelma-ala, fysioterapia vaikutti kuitenkin kokeilemisen arvoiselta ja ilokseni pääsin sisään. Nyt syksyn opiskeltuani olen päivä päivältä enemmän miettinyt olenko menossa ihan väärää reittiä. En oikein tiedä sopiiko minulle amk:n opiskelutyyli, johon kuuluu paljon ryhmätöitä ja käytäntöä (sitä saa toki olla, mutta ehkä minulle se ei sovi tällä mittakaavalla). Eikä alakaan tunnu oikein vievän oikeaan suuntaan. Siksi olen harkinnut hakevani yliopistoon. Ongelmani vain on se, etten kertakaikkiaan keksi mitä voisin pyrkiä opiskelemaan.
Yliopistossa houkuttaisi myös se, että olisi laajemmat työmahdollisuudet? Tietysti riippuu alasta, mutta jotenkin minulle ehkä sopisi ala josta on mahdollisimman paljon mahdollisuuksia koska en osaa määritellä itselleni mitään tiettyä suuntaa. Neuvoja?
Toisaalta pelkään myös meneväni vikaan päätöksissäni... olen miettinyt, että mitä jos nyt lopetan fysioterapeutin opinnot ja kadun myöhemmin.
Yliopistossa houkuttaisi myös se, että olisi laajemmat työmahdollisuudet? Tietysti riippuu alasta, mutta jotenkin minulle ehkä sopisi ala josta on mahdollisimman paljon mahdollisuuksia koska en osaa määritellä itselleni mitään tiettyä suuntaa. Neuvoja?
Toisaalta pelkään myös meneväni vikaan päätöksissäni... olen miettinyt, että mitä jos nyt lopetan fysioterapeutin opinnot ja kadun myöhemmin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsehän henkilökohtaisesti vihaan ihmisiä jotka "vievät muilta opiskelumahdollisuuden" hakemalla vaan "huvikseen".. En tarkoita millään pahalla siis nytten. Ja tämä on vain minun ajatusmaailmaa.
Ymmärrän tilanteesi siinä mielin, että itelläni oli ihan samanlainen tilanne opiskeltuani ensimmäistä vuotta sh:ksi. Syksyllä itkun ja raivon voimin väänsin syksyn läpi, olin aikeissa lopettaakin jo. Koulu oli täysi vastenmielistä eikä mitään mielenkiintoisia aineita tuntunut olevan tarjolla. Kertakaikkiaan aivan tylsä koulu silloin.
Nyt kuitenkin opiskeltuani vuoden lisää tuntuu että ala on kuitenkin minua varten, MUTTA ei juuri tällä hetkellä koulussa olevat kurssit. eli siis olen kiinnostunut niistä myöhempien vuosien asioista enemmän kuin nyt tässä vaiheessa olevista opinnoista. Tahdon voimalla ja kunnianhimolla aion suorittaa nämä "tukalat ensimmäiset vuodet" läpi hyvin arvosanoin, jotta saan pohjan tulevalle jatkokoulutukselle. :) :)
Uskoisin, että sinun kannattaa edes sen kunnianhimon avuin yrittää suorittaa edes ensimmäinen vuosi. Muuten olet hukannut elämästäsi ihan turhaan puoli vuotta! :) Ties vaika sinulla kävisi samalla tavalla kuin mulla ja kiinnostuisit alasta enemmän! ;)
Fysioterapeuttikin voi työllistyä moneen eri paikkaan, osastoon ties minne vaan! Fysioterapeuttteja työllistyy myös paljon "sairaala- terveyskeskus-maailman" ulkopuolelle kuten esimerkiksi liikunnanohjaajan tehtäviin liikuntakeskuksiin. Muista myös se, että fysioterapeutti tekee erittäin kallisarvoista ja palkitsevaa työtä niin lasten, nuorten, aikuisten kuin vanhempienkin ihmisten kanssa!
Tsemppiä päätöksen tekoon!
Itseänikin ärsyttää esimerkiksi sellaiset sh-opiskelijat, jotka ovat opintojen alusta asti tienneet, että siirtyvät lääkikseen heti kun sinne pääsevät, jolloin amk-paikka on pelkkä tapa kuluttaa aikaa ja saada opintotukea. Mutta tässä tapauksessahan ei oltu huvikseen haettu minnekään. Eikä sitä pelkästä sodiaarisuudesta opiskelujen ulkopuolelle jääneitä kohtaan tarvitse väkisin opiskella jotakin, mikä ei ollenkaan kiinnosta, sehän se vasta ajantuhlausta onkin! Parhaat pääsevät opiskelemaan ja sillä siisti.
Mutta ap:lle sanoisin, että kannattaa ainakin vielä jonkun aikaa koittaa sinnitellä koulussa. Vaikka opiskelu itsessään ei olisikaan mukavaa, niin ajattele opiskelujen jälkeistä työelämää, houkutteleeko se ollenkaan? Tuskinpa niitä ryhmätöitä koko ikääsi teet (ymmärrän kyllä ryhmätyökammosi, en itsekään niistä pidä ja onnekseni oma koulutusohjelmani ei niitä ole juuri ollenkaan sisältänyt) ;) Vai oletko huomannut, ettei ala ole ollenkaan sinua varten?
Itsekään en ole kovin käytännöllinen ihminen, mutta käytännöllisissä aloissa on se hyvä puoli, että ne työllistävät yleensä ottaen paljon paremmin, kuin jotkin hyvin teoreettisen aineet. Itsehän lukisin vaikka muinais-arameaa, jos se työllistäisi :) Olin kiinnostunut eräästä yliopiston koulutusohjelmasta ja kyseltyäni opintojen ohjaajalta työllistymisestä, hän sanoi suoraan, että lääkäreillä, juristeilla, ekonomeilla, opettajilla ja diplomi-insinööreillä on suht hyvät työllistymismahdollisuudet, muiden alojen kohdalla työllistyminen on epävarmempaa. Opiskelu on kuitenkin suht lyhyt aika elämästä, kannattaa pikemminkin miettiä, että mitä sitä jaksaa seuraavat vuosikymmenet tehdä.
Meillä oli ensimmäisenä vuonna aika paljon peruskursseja. Tokana ja kolmantena vuonna alkoi olla varsinaisia ammattiaineita, jolloin opiskelu muuttui paljon mielenkiintoisemmaksi. Minkälaisia kursseja teillä on tulossa tulevaisuudessa? Harjoittelujaksoissa toki näkee kaikkein parhaiten, minkälaista työ todellisuudessa on.
Mutta, voithan varmuuden vuoksi hakea sinne yliopistoon keväällä, jos tuo nykyinen koulutus maistuu vielä ensi lukukauden loputtua täysin puulta.
"Olin kiinnostunut eräästä yliopiston koulutusohjelmasta ja kyseltyäni opintojen ohjaajalta työllistymisestä, hän sanoi suoraan, että lääkäreillä, juristeilla, ekonomeilla, opettajilla ja diplomi-insinööreillä on suht hyvät työllistymismahdollisuudet, muiden alojen kohdalla työllistyminen on epävarmempaa."
Tähän täytyy sanoa, että onpahan ollut hivenen asenteellinen opintoneuvoja. On totta, että etenkin lääkärin, juristin ja opettajan opinnot ovat yliopistossa niitä selkeimmin ammattisuuntautuneita opintoja.
Lääkäreillä toki riittää aina töitä. Mutta tällä hetkellä esim. opettajaksikin kyllä työllistyy, vaan ei välttämättä ruuhkasuomeen. On siis oltava mahdollisesti valmis muuttamaan. Insinööreillä ja ekonomeilla ei välttämättä ole helppoa. Heitä on tällä hetkellä akateemisesti koulutetuista verrattain paljon myös työttöminä.
Noin yleisesti ottaen yliopiston ei ole tarkoitus edes valmistaa mihinkään ammattiin - paitsi ehkä kunkin oppiaineen tutkijaksi ja opettajaksi. Ja lisäksi pitää mainita se, että tutkinto ei vielä takaa nykypäivänä välttämättä mitään - ei etenkään, jos suuntaa yksityiselle sektorille. Pitää olla myös kokemusta ja ennen kaikkea niitä usein mainittuja kontakteja. Valtiolle tai kunnalle töihin suuntaava periaatteessa tarvitsee tutkinnon siksi, että useimmissa viroissa ym. on selkeät pätevyysvaatimukset.
Mutta ammattikorkeakoulu saattaa todellakin olla siinä mielessä hyvä vaihtoehto, että siellä kenties rakentuu selkeämpi ammatti-identiteetti kuin useilla yliopiston tarjoamilla aloilla. Itselläni on tutkinto molemmista, tosin eri aloilta. Töitä teen nykyisin yliopistotutkintoni pohjalta, mutta kyllä amk-opinnoistanikin on ilman muuta ollut etua.