kun minä mietin omia viikonloppujani taaksepäin, niin en muista milloin minulla olisi ollut erityisiä suunnitelmia. En muista milloin olisin viimeksi ollut kavereiden kanssa. Kaverit ovat muuttaneet monet muualle opiskelemaan ja en edes tiedä voinko enää kutsua heitä kavereikseni, ystäviksi en ainakaa, niin harvoin näemme. Olen ollut yksin todella kauan ja alkaa jo masentaa suuresti... En enää edes jaksa yrittää ystävystyä ihmisten kanssa kun se vaatii niin paljon että siitä kehittyisi jotain kestävää. koen että ystävyyssuhteiden ylläpitämisessä on todella kova homma, eikä minusta tällä hetkellä ole siihen. Eikä mikään muutenkaan jaksa kiinnostaa. Tuntuu että kaikki mikä oli minulle ennen tärkeää hiipuu pois elämästäni. Pelkään että kohta sammun itsekin kokonaan. Netti on ainoa paikka nykyään mistä löydän lohtua, väliaikaisesti. Ainakin siellä saa ajan kulumaan. En edes kehtaa ottaa yhteyttä keneenkään kallonkutistajaan, tuntuu että se olisi vähän liioittelua kun joillakin on oikeitakin ongelmia. Masennuksen kanssa kai pystyy elämään, jos minulla nyt sellainen on. Onneksi ei mitään suurempaa psyykkistä sairautta ole. Mahtoikohan kukaan tätä edes lukea. Kunhan vain puran pahaa oloani kirjoittamalla. Mitään itsemurhaa en kuitenkaan koskaan ole ajatellut, enkä tule ajattelemaan. Jep...
en pysy enää elämässä kiinni
luovuttanut_kai
5479
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on samanmoisia ajatuksia kuin monella muulla..
"Kunhan vain puran pahaa oloani kirjoittamalla"
Kyllähän näitä juttuja muut yksinäiset lukevat ja onkin jotenkin
terapeuttista purkaa mieltään nettisivulle, kun joskus saa jopa palautettakin :)
Taitaa sua jonkinlainen masennus vaivata, kun mikään ei kiinnosta eikä jaksa niinkuin pitäisi.
Ootko huomannut tulkeeko sulla näin pimeään vuodenaikaan enemmän masennuksen tapaista?
Kaverien puute aiheuttaa alakuloa ja se on ihan tavallista.
En mäkään oikein jaksa.... mutta vastasin sulle kumminkin jotakin :)
Tsemppiä sulle!!!
Tuo oli aivan kuin minun kirjoittamani... Haluaisitko jutella vaikka sähköpostitse?
Olet masentunut ja siihen on löydettävissä apua. Sun kannattaa ehdottomasti hakea sitä apua. Tässä maassa on niin paljon masentuneita ihmisiä, sä et ole mikään poikkeava siinä mielessä ja siinä ei ole mitään hävettävää!!! Lääkärille vaan rohkeasti, pois turha häpeä! Sulla on vaikka mitä vielä edessä, et vaan pysty näkemään sitä nyt.
Tee lista asioista, joista olet ennen nauttinut. Sitten ota kalenteri käteen ja merkitse sinne muutama tällainen asia. Vaikka tuntuisi siltä "ettei enää huvita" niin kannattaa lähteä/tehdä jotakin/ tavata jotakin ihmistä huonoista fiiliksistä huolimatta. Vain niin saat oravankierteen pysähtymään.
Niin ja tämän lisäksi soitat heti maanantaina terveyskeskukseen lääkärille tai heti huomenna yksityiselle ja varaat ajan masennuksen vuoksi. Tee se itsesti takia.
Hienoja neuvoja.