Mua 'ärsyttää' niiiiin paljon! Oikeesti, jos kukaan sais tietää, miltä musta tuntuu, mitä neki aaattelis?!
Juu en oo kertomas, en oo koskaa kellekää puhunu, ni en varmaa sit jatkossakaa vaik välil kyl tuntuu et räjähtää kohta. Stressii on iha liikaa, ja se ei auta yhtää et kotonakaa ei voi rentoutuu, mulla ei oo mun päivässä hiljasta hetkeä koskaan, mulla ei ole vapaa-aikaa, ja mä oon nii väsyny tähä elämään, mä en pääse minnekää, mä en saavuta tällä mitää, ku ei voi nauttia, ja pelkään ihmisiä. Tai sillee, ku kaikki tuijottaa ja kyylää ja nauraa. Miks aina minä? Mikä hitto mussa on niin kamalaa et mua aina rangaistaa et oon olemas?!? No ei ehkä iha, mut silt ainaki joskus tuntuu...Sit kaveritkaa ei ymmärrä, enkä vois koskaa niil puhuu ku en luota niihi en tiedä, mä en vaa voi luottaa keneenkään. Iha hiton raskasta kulkee kaiken tuskan kans yksin ja se vaa kasvaa ja kasvaa eikä kukaan huomaa mitään ku ne on nii sokeita jtai no miten ne ees vois nähä ku piilotan kaikki tunteeni, raivoon vaa kaikil. Iha sama, Ku on nii, et sit ku ne jolleki kertoo sitä alkaa vähätellä ja kääntää positiivisemmaks mitä oikeesti on ja sillee kaikki on vaa, et joo toi on tota murrosikää...JA PASKAT sanon minä.
kiitos vaa et sain purkaa tänne. Kyllähän se vähä autto...
Juu en oo kertomas, en oo koskaa kellekää puhunu, ni en varmaa sit jatkossakaa vaik välil kyl tuntuu et räjähtää kohta. Stressii on iha liikaa, ja se ei auta yhtää et kotonakaa ei voi rentoutuu, mulla ei oo mun päivässä hiljasta hetkeä koskaan, mulla ei ole vapaa-aikaa, ja mä oon nii väsyny tähä elämään, mä en pääse minnekää, mä en saavuta tällä mitää, ku ei voi nauttia, ja pelkään ihmisiä. Tai sillee, ku kaikki tuijottaa ja kyylää ja nauraa. Miks aina minä? Mikä hitto mussa on niin kamalaa et mua aina rangaistaa et oon olemas?!? No ei ehkä iha, mut silt ainaki joskus tuntuu...Sit kaveritkaa ei ymmärrä, enkä vois koskaa niil puhuu ku en luota niihi en tiedä, mä en vaa voi luottaa keneenkään. Iha hiton raskasta kulkee kaiken tuskan kans yksin ja se vaa kasvaa ja kasvaa eikä kukaan huomaa mitään ku ne on nii sokeita jtai no miten ne ees vois nähä ku piilotan kaikki tunteeni, raivoon vaa kaikil. Iha sama, Ku on nii, et sit ku ne jolleki kertoo sitä alkaa vähätellä ja kääntää positiivisemmaks mitä oikeesti on ja sillee kaikki on vaa, et joo toi on tota murrosikää...JA PASKAT sanon minä.
kiitos vaa et sain purkaa tänne. Kyllähän se vähä autto...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko sinulla tunne, että et tiedä, mikä sinun paikkasi tai tarkoitus on tässä elämässä? Olet kirjoituksestasi päätellen siirtymässä lapsesta aikuiseksi, jolloin voi tuntua siltä, että ei tiedä, mihin elämä on menossa, mitä elämältä haluan, mitä se voi minulle antaa. Ymmärrän, olo voi olla hyvinkin ristiriitainen, ainakin välillä. Erittäin hyvä, että sinä purat sitä esim. kirjoittamalla, se on yksi hyvä tapa käsitellä ongelmia.
En tiedä, missä asut, mutta otapa selvää, onko asuinpaikkakunnallasi tyttöjen taloa. Se on tarkoitettu nuorille, jossa talon perustehtävä on tarjota tukea elämän eri vaiheissa ja kysymyksissä. Sitten on esim. nuorten auttavia puhelimia, otapa googlella yhteystietoja, löydät toivon mukaan tahoja, josta saat apua, hyviä neuvoja ja tukea ahdinkoon.
Mietipä, olisiko sinulla jotain ajatuksia lähestyvän joulun nautinnoista, voitko jotenkin oma-aloitteisesti ajatella auttavan vaikka kotona äitiä, yllättää hänet iloisesti. Olisiko jokin harrastus, johon innostuisit.
Toivon sinulle hyvää mieltä, sillä olethan itsellesi läheisin ja tärkein ihminen! Muistele lapsuuden jouluja, miten pienistä asioista tulit iloiseksi, uskoisin näin. Hyvää joulun odotuksen aikaa!
jossa en tosin jaksaisi käydä. Äidin "yllättäminen"...en vain jaksa, ja niin paljon muutakin stressin aihetta...En mielellään menisi sinne 'tyttöjen taloon', tuntuu oudolta ;s
mutta kiitos ideoista.