Piti oikein jäädä ulos ihailemaan työnsä jälkiä. Lumilingolla ja kolalla tuli eilen viimeisteltyä piha joka nyt näyttää oikeastaan taideteokselta. Pihavalot nätisti suunnattuna kuuraisiin puiden oksiin luovat taianomaista tunnelmaa, joista lapsetkin jo ehtivät kysyä, josko kyseessä olisi korvatunturi. Upeaa kerta kaikkiaan, sanon minä, enkä lainkaan vähättele. No joutuihan tuon eteen töitäkin tekemään, noin tunnin verran eilenkin, myönnetään.
Päivällä jäin ihmettelemään helsinkiläisen kerrostaloasukkityökaverini kommentointia aiheesta. Kehui kovasti, miten hän ei ainakaan jaksaisi tehdä lumitöitä omakotitalon työleirillä, vaan mieluummin laiskottelee ja nauttii elämästään. Heti seuraavassa lauseessa hän kuitenkin avautui kertoen aamuneljältä herättäneestä huoltoyhtiön lana-autosta, joka oli kolistellut 3 tuntia ikkunan alla, ja kuitenkin aamulla ulko-ovella odotti ylipääsemätön lumipenkka, jonka päällä höyrysi lämmin koiranpaska. Aura-auto oli työntänyt työkaverini auton päälle pari metriä lunta, bussia ei ollut tullut lainkaan ja ratikkakin oli tunnin myöhässä ja kulki väärään suuntaan. Siis saman ajan minkä minä olin harjoittanut lihaksiani, paleli työkaverini umpihangessa Helsingin meluisalla kadulla ja myöhästyi silti töistä. Kummallista.
Ja sama kaaos odottaa häntä huomenaamuna, sekä ylihuomenna, että vielä seuraavanakin päivänä. Edellyttäen tietysti, ettei lunta tule lisää. Perin kummallista.
Mutta nyt painaudun lämpimän takan viereen, napsautan jääkylmän keskioluen auki ja katson taulutelevisiostani netistä striimatun leffan ja nautin elämästä. Miten tämä mahtaa onnistua pienen kasarmiläävän sopukoissa, kestääkö sulake ja tuleeko naapurista varoitus. Osaako joku valottaa tilannetta korsussa tarkemmin?
Päivällä jäin ihmettelemään helsinkiläisen kerrostaloasukkityökaverini kommentointia aiheesta. Kehui kovasti, miten hän ei ainakaan jaksaisi tehdä lumitöitä omakotitalon työleirillä, vaan mieluummin laiskottelee ja nauttii elämästään. Heti seuraavassa lauseessa hän kuitenkin avautui kertoen aamuneljältä herättäneestä huoltoyhtiön lana-autosta, joka oli kolistellut 3 tuntia ikkunan alla, ja kuitenkin aamulla ulko-ovella odotti ylipääsemätön lumipenkka, jonka päällä höyrysi lämmin koiranpaska. Aura-auto oli työntänyt työkaverini auton päälle pari metriä lunta, bussia ei ollut tullut lainkaan ja ratikkakin oli tunnin myöhässä ja kulki väärään suuntaan. Siis saman ajan minkä minä olin harjoittanut lihaksiani, paleli työkaverini umpihangessa Helsingin meluisalla kadulla ja myöhästyi silti töistä. Kummallista.
Ja sama kaaos odottaa häntä huomenaamuna, sekä ylihuomenna, että vielä seuraavanakin päivänä. Edellyttäen tietysti, ettei lunta tule lisää. Perin kummallista.
Mutta nyt painaudun lämpimän takan viereen, napsautan jääkylmän keskioluen auki ja katson taulutelevisiostani netistä striimatun leffan ja nautin elämästä. Miten tämä mahtaa onnistua pienen kasarmiläävän sopukoissa, kestääkö sulake ja tuleeko naapurista varoitus. Osaako joku valottaa tilannetta korsussa tarkemmin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
positiiviseen suuntaan, mutta noin se aika pitkälti on.
"No joutuihan tuon eteen töitäkin tekemään, noin tunnin verran eilenkin, myönnetään."
Tuossa minulla on paremminkin, pistin pojat lumitöihin, annoin vähän taskurahaa :-)
20 senttiä tulossa. Kumpi pettää selkä, into vai lumen tulo?