...Eläminen tuntuu rankalta...pitäisihän kaiken olla kunnossa, perhe, koti, kavereita, ja ulospäin olenkin "normaali", mutta sisältä jotain aivan muuta. Ei vain tunnu elämiseltä. En osaa nauttia siitä. Minua ahdistaa, ja minua stressaa. Koulu stressaa hirveästi. Olen muutenkin ihan poikki. Itsetunto nollassa, ulkonäköpaineita, ja ärtyisyyttä, en vaan jaksa, mulla ei oo energiaa mihinkään. Hyvä kun koulussa käyn. Vaikea keskittyä mihinkään tai tehdä mitään aivotyötä. Täytyy ponnistella hirveästi työn eteen. Muistini on huonontunut, ja minua väsyttää ja itkettää, kuulen kaiken negatiivisena, yms.
joo.
joo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinulla on kaikki ulkoisesti kunnossa, mutta sisällä on ahdinko, tuskainen olo, et ole sinut itsesi kanssa.
Syötkö hyvin, eli muistatko, että myös aivosi tarvitsevat "poltto- ja voiteluainetta" eli rasvaa. Osa tämän ajan pahoinvoinnista johtuu jo siitä, että rasvaa vältetään ravinnossa, silti mielenterveyden ylläpitämiseksi aivoja on ruokittava, jotta ne jaksavat tuottaa myös positiivisia ajatuksia, antavat voimaa elämään. Tottahan keho tervitsee luonnollisesti myös polttoainetta, väsymys voi olla seurausta myös oikean ravinnon puutteesta.
Kirjoitat, että sinulla on ulkonäköpaineita, itsetunto nollassa. En tiedä, miten voisin sinua neuvoa niin, että se tuottaisi tulosta, mutta sen voin sinulle vakuuttaa, että ulkonäkö ei tuo ihmiselle onnea, jos hän ei voi sisäisesti hyvin. Onko sinun ulkonäkö painoosi liittyvää, vai et ole mielestäni riittävän kaunis, tai jotain vastaavaa. Laihuus ei ole onnen tae, päinvastoin sairaalloinen laihduttaminen voi johtaa toiseen ääripäähän onnesta, josta palautuminen voi olla enemmän kuin tuskien taival.
Oletko keskustellut pahoinvoinnistasi vanhempiesi kanssa? Voisit mennä myös kouluterveydenhoitajan luo juttelemaan, että voit pahoin, mitä hän voisi neuvoa tilanteeseen. Veriarvosi olisi syytä myös tutkia, onko kuntosi siltä osin myös heikko.
Suosittelen, vaikka saatat tyrmätä ajatukseni, että ryhdypä käyttämään voita esim. voileivän kanssa. Syö ruisleipää, jossa ruista on mielellään 100 % eli kokonaan. Syö kananmunia, hedelmiä, marjoja, juureksia, vihanneksia, kalaa, lihaa, bulgarian jugurttia ymv. Itse otan myös joka päivä kylmäpuristettua oliiviöljyä mehuun sekoitettuna, omega-3 tabletin. Tässä on omia hyvinvointini aakkosia, ja en liho, vaikka olenkin lihavuuteen taipuvainen. Nimittäin vältän hyvin pitkälle sokeria sisältäviä tuotteita, samoin vaaleista jauhoista tehtyjä leivonnaisia, leipää makeita juomia ymv.
Ajattele, ihmiset voivat ennen hyvin, söivät yksinkertaisesti, mutta heidän pöytäänsä kuului mm. edellä mainitsemani ravintoaineet.
Onko sinulla harrastuksia? Todennäköisesti et jaksa harrastaa kirjoituksestasi päätellen.
Kerro vanhemmillesi pahoinvoinnistasi ja kouluterv.hoitajalle. Pahoinvointisi pitäisi saada laantumaan ja energian päästä elämääsi. Keskustele rohkeasti myös ystäviesi kanssa, joihin voit luottaa, mistä mahdollisesti voisi johtua pahoinvointisi ja saisitko myös ystäviltäsi henkistä tukea, kannustusta.
Elämä on tarkoitettu nautittavaksi ja siihen nautintoon on tarkoitettu myös sinun elämä, vaikka se nyt on syystä tai toisesta jossain pimennossa. Onnen ja hyvän olon avain on kateissa, mutta ei lopullisesti, se on löydettävissä. Toivon sinulle armollista e.m. avaimen löytöretkeä, sillä olethan itsellesi hyvä, rakastavin, armollisin ja läheisin.
Katso jouluvaloja, kuuntele lauluja, kirjoita vihkoon jokaiselle päivälle mielestäsi elämässäsi oleva hyvä asia, sillä niitä on lähes loputtomiin, kun ajattelet tarkemmin. Suosittelen, että kirjoitat itsellesi johonkin näkyvään kohtaan, josta usein näet esim. lause; "olen itselleni paras ja rakas ihminen, riittävän hyvä sellaisena, miksi olen syntynyt". Katso kehitysmaiden lapsia, heillä ei ole juuri mitään, ehkä ei edes omia vanhempia, mutta he ovat onnellisia. Ulkoinen hyvä, materia ei tuo onnea, onni on sisimmässäsi. Sieltä se onnen ja hyvän olon avainkin löytyy, kun lähtee tutustumisretkelle omaan itseensä riisuen kaiken ulkopuolisen vaikutusvallan.
Ilon pieniä pisaroita toivon elämääsi ja kaikkea hyvää!
Minusta tuntuu ihan samalta. Kyllähän elämän perusasiat ovat hyvin, on katto pään päällä, harrastuksia, perhe ja ystäviä. Silti se ei tunnu elämältä. Mikään ei oikein tunnu miltään, eikä missään tunnu olevan mitään mieltä. Ainoat hetket jolloin todella tunnen eläväni, ovat hetket ystävieni kanssa. Heitäkin näen harvoin. Koulussa minua kiusataan, enkä osaa päästää enää ihmisiä lähelleni.
Niin kai se on, että kun tarpeeksi kauan kuulee ympäristöltään vain negatiivista kommenttia, sitä lopulta alkaa tulkita kaikkea ympärillä tapahtuvaa negatiivisesti. Jos joku vilkaisee minua, ajattelen heti, että minussa on jotain vikaa. Jos joku nauraa lähellä, ajattelen hänen nauravan sille että olen niin säälittävä ja epäonnistunut ihminen. Jos joku puhuu minulle, hän varmasti vain tekee minusta pilkkaa. Niin se menee.
Vaikken itse omista yhtään ylimääräistä annettavaksi, toivotan silti sinulle voimia!
ja oikeastaan en todellakaan syö liian vähän!
Minä kun suruissani syön kaikkea mitä nyt eteen tuleekaan, mieluiten jotain makeaa. Siksi yritän vähän hallita syömistä. Aika monipuolisesti kuitenkin syön loppujen lopuksi. Leipää- yleensä ruista, ja voita. kaanmunia, vihanneksia, makaroonia, perunoita yms...
Hengittäminen tuntuu raskaalta. Koulussa paljon juttuja mitä pitää tehdä huomiseksi. En millään pysty, ja se stressaa. Ihan sairaaasti. Niitä erittäin luotettavia ystäviä....no, niitä ei ole, tai sitten en voi vain luottaa heihin (jostain syystä...) ja minulla on harastus. Liikunnallinen, mutta en millään jaksa käydä harjoituksissa. Sitten vanhemmat huutavat kuinka laiska olen kun en jaksaisi edes siellä käydä.
Vanhemmille en voi kertoa. Ei vain luonnistu minulta. En koskaan ole avautunut heille tällaisista asioista enkä monista muistakaan, ja nyt se tuntuu mahdottomalta.