Mitä

ajatuksia sussa herättää se ettei enää nähdä?
13352
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

ajatuksia, en halua edes ajatella että tuo olisi totta :(

Äänestä
  • anteeksi että jälleen sotken haaveilunne. musta on mukava ettei mun tarvii enää nähdä ketään jotka aiemmin mun elämääni on kuulunut! hyvää yötä teille ja muistakaa että todellisessa elämässä on vielä teille toivoa jäljellä :)

    Äänestä

pohjattoman surulliselta, vaikka niin olen arvellut käyvänkin ihan siitä viimenäkemisestä lähtien. Katsoin häntä silloin pitkään suraan silmiin, syövytin hänen ihanat kasvonpiirteensä aivoihini etten vain unohtaisi häntä...Jos/kun ei tavata. Hyvä että niin tein. Näen nytkin hänen kasvonsa erittäin eloisina edessäni, kun vain suljen silmäni...

Äänestä
  • Voi teitä höpöjä. Ihan toivotonta kun kaikki ottaa kaiken täällä itselleen.

    Äänestä

  • ketä ja miks ei kirjoitti:

    Voi teitä höpöjä. Ihan toivotonta kun kaikki ottaa kaiken täällä itselleen.

    vaan pelin henki tällä palstalla. Ja joko leikit niillä säännöillä tai menet muualle sotkemasta ikävöijien ajatuksia enää enempää!

    Äänestä

  • Se on kirjoitti:

    vaan pelin henki tällä palstalla. Ja joko leikit niillä säännöillä tai menet muualle sotkemasta ikävöijien ajatuksia enää enempää!

    Onhan tuo täysin tunnistamattomien viestienkin kirjoittelu eräällä tavalla sotkemista.

    Äänestä

siitä, ettet koskaan enää pääse särkemään sydäntäni.

Äänestä
  • tuntuu oudolta ja turtuneeltakin. Hän oli mulle niin tärkeä omassa mielessäni ja sydämessäni, että en usko että pystyn koskaan poistamaan häntä täysin. Noh, mitä muuhun elämään tulee niin jokainen meistä varmaan kaipaa rakkautta. Mutta olen ajatellut odottaa siihen asti kunnes olen täysin toipunut tai tulee joku joka kolahtaa vähintään yhtä paljon.

    Äänestä

  • hyvä että pystytte purkamaan tuntojanne edes nettipalstoille kirjoittamalla. toivottavasti löydätte lohdutusta itsellenne!

    Äänestä

  • öinen pohdiskelija kirjoitti:

    tuntuu oudolta ja turtuneeltakin. Hän oli mulle niin tärkeä omassa mielessäni ja sydämessäni, että en usko että pystyn koskaan poistamaan häntä täysin. Noh, mitä muuhun elämään tulee niin jokainen meistä varmaan kaipaa rakkautta. Mutta olen ajatellut odottaa siihen asti kunnes olen täysin toipunut tai tulee joku joka kolahtaa vähintään yhtä paljon.

    kaikki meistä eivät kaipaa rakkautta, mutta onnellinen olisi mukava olla :)

    Äänestä

  • p0oiuytfghjkjnb kirjoitti:

    hyvä että pystytte purkamaan tuntojanne edes nettipalstoille kirjoittamalla. toivottavasti löydätte lohdutusta itsellenne!

    Todella pahalta vaikka olenkin miettínyt, että sekin päivä koittaa väistämättä joskus. Toisaalta mietin, että olisihan se hienoa, jos yhteydet edes jollain tapaa säilyisivät läpi elämän. Aika epätodennäköistä kyllä. Elämme niin erilaista elämää tahoillamme .Teki kieltämättä ihmisenä lähtemättömän vaikutuksen ja avarsi ajatusmaailmaani. Vivahteita ja sävyjä jotka hän avasi minut näkemään. Ihminen jonka kanssa löysin puolen joka on ollut minussa syvällä piilossa. Hänestä tuli minulle tärkeä ja rakas omalla tavallaan.

    Äänestä

  • öinen pohdiskelija kirjoitti:

    tuntuu oudolta ja turtuneeltakin. Hän oli mulle niin tärkeä omassa mielessäni ja sydämessäni, että en usko että pystyn koskaan poistamaan häntä täysin. Noh, mitä muuhun elämään tulee niin jokainen meistä varmaan kaipaa rakkautta. Mutta olen ajatellut odottaa siihen asti kunnes olen täysin toipunut tai tulee joku joka kolahtaa vähintään yhtä paljon.

    kiva tieto toi, kuka kolahti noin kovin..??
    Hän siis jätti lähtemättömän vaikutuksen sinuun ja tunnen että kaipaat häntä edelleen.

    Äänestä

käy, mutta pahaltahan se on tuntunut... En tiennyt, että tulisi niiiiiin ikävä. Nyt järjetön ikävä jo helpottanut sen verran, ettei tarvitse sydäntuskissa koko ajan velloa, mutta ajattelen häntä silti taukoamatta, aamusta iltaan, joka päivä, mitä tahansa teenkin.

Mitä pitempään tämä kestää, ettei nähdä, sitä mytologisemmaksi hahmoksi muutut mielessäni. Hassua, et nyt olet oikeastaan pelkkä muisto. Olen melkeimpä kateellinen entiselle itselleni, joka sai nähdä sinua todellisuudessa, eikä vain pelkissä unikuvissa ja haaveissa.

Kaikkein päällimmäisenä tunteena jäi sisuksiini vellomaan keskeneräisyyden tunne. Jotain jäi kesken tai ei päässyt edes alkamaan. Sen ei olisi pitänyt mennä näin. Tässä uhmattiin nyt kohtaloa, mutta kohtaloa ei voi estää, vain viivyttää... joten.

Uskon vielä koko sydämestäni, että päädytään vielä joskus yhteen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


öinen pohdiskelija kirjoitti:

ajatuksia sussa herättää se ettei enää nähdä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu