Heippa ! Tahdoin aloittaa tsemppausketjun (typerää ,tiedän mutta itse en kuulu diagnosoidusti mihinkään syömishäiriöön ja siksi en kai osaa ottaa itseäni tosissani).
Eli hei, tsempatkaa mua laihtumaan seuraavaa kirjoittajaa (jos ei ole protestoija tms) onnistumaan tavoitteisssaan. Itse olin juuri jokin aikaa sitten n. 8kg laihempi, opinnot ja parisuhde sujui, mutta nyt olen jällleen lähtöpainossani (bmi n.21). Tsempatkaa mua saavuttamaan parempi elämä - jättäytymään leivästä ymsta johon olen jälleeen ajautunut.. :\ tiedän asioitteni sujuvan paremmin ja näyttäväni paremmalta laihempana, mutta tarjotkaapa omia elämänkokemuksiannne asiasta!
Kiitoksin ja terveisin epämääräinen syömishäirikkö.
Eli hei, tsempatkaa mua laihtumaan seuraavaa kirjoittajaa (jos ei ole protestoija tms) onnistumaan tavoitteisssaan. Itse olin juuri jokin aikaa sitten n. 8kg laihempi, opinnot ja parisuhde sujui, mutta nyt olen jällleen lähtöpainossani (bmi n.21). Tsempatkaa mua saavuttamaan parempi elämä - jättäytymään leivästä ymsta johon olen jälleeen ajautunut.. :\ tiedän asioitteni sujuvan paremmin ja näyttäväni paremmalta laihempana, mutta tarjotkaapa omia elämänkokemuksiannne asiasta!
Kiitoksin ja terveisin epämääräinen syömishäirikkö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jätä vaan ne leivät yms. turhia hiilareita sisältävät ruuat pois, niin turvotus ja huono olo katoaa, ja tajuat ehkä että bmi 21 on ihanne?? Näytät varmasti upeelta, varsinkin jos harrastat liikuntaa.
Hei hyvä ystävä, jos sinun painoindeksi on 21, niin älä missään nimessä laihduta itseäsi. Sinulla on nyt terve hyvä keho, eikä painoa tippaakaan ainakaan liikaa. Muuten, jos omani olisi noin alhaalla, olisin liihan laiha, että tämä vaan vertailun vuoksi.
Kuule, "parempi elämä" ei ole painostasi kiinni, eli laihuus ei tuota onnea, iloa, onnistunutta parisuhdetta, ei menestystä työssä. Minua ennemminkin säälittää liian laihat ihmiset, jotka ovat sen painon saavuttaneet ruoasta kieltäytymällä, liikaa kuntoilemalla, eivät ole edes kauniita. Laihuus ei ole sen arvoista, päinvastoin voi johtaa syömishäiriön synkkään pimeyteen, josta onnellisuus on hyvin kaukana, ja paluu siitä syöveristä on tuskainen ja jopa useita vuosia kestävä, vaarantaa jopa elämisen. Terveys ei ole leikinasia!
Mutta jos leipää pidät paheenasi, kannattaa pitää "paheena" vain vaaleaa leipää, niin syö ruisleipää, joka on mieluummin 100 % ruista. On terveellistä, eikä lihota tippaakaan. Jätä nopeita hiilihydraatteja vähemmälle ja kevyttuotteita ja ota tilalle esim. voi, öljyt, kananmunat, juurekset, liha, kala, kana, hedelmät, marjat, maitotuotteet ym. Onhan sinulle kuitenkin tärkeintä, että voit hyvin. Elämä on itsesi kehon ulkopuolella, toimit kehosi kautta, ja mitä paremmin kehosi ja aivosi voi, sitä paremmin sinä jaksat ja nautit elämästä. Muistathan, että esim. aivot tarvitsevat toimiakseen rasvaa, jää turha "narina" pois, kun aivojesi toiminta ei "ruostu" rasvan puutteessa.
Järjen käyttö on sallittu tässä ulkokultaistetussa maailmassa, jossa kuitenkin kunkin ihmisen mielen ja sielun hyvinvointi on tärkein. Rahalla, pinnallisuudella ja materialismilla sitä hyvinvointia ei saavuteta.
Nautinnollista joulun odotuksen aikaa ja joulua!
Äl pilaa elämääsi laihdttamalla!
Syömishäiriö voi viedä vuosikymmeniä elämästä!
Laihuus ei tee onnelliseksi, usko minua!
Jos bmi:si on 21 ja haluat laihtua, jamuutenkin tuo sun tekstin perusteella, sulla on ongelmia itsetuntosi kanssa. LAihtuminen ei niitä poista, mutta syömishäiriöön sairastuminen vie viimeisetkin itsetunnon rippeet, sen voin taata. olet onnellisen elämän arvoinen. Hae apua ajoissa jostain jos sulla on tuollaisia ajatuksia!
Mutta tosiaan sairasteluhistoriaa on jo liki kymmenen vuoden ajalta, että ei ole mitään uutta mun elämässä tämä syömishäiriö. Nyt vain vasta ensimmäistä kertaa pääsin tavoitteisiini, tavallisesti nämä vuodet ovat kuluneet bulimian ja BEDin sekaisena sumuna. Itsetunto-ongelmia on ollut ja on edelleenkin, ja ensimmäistä kertaa elämässäni olin tyytyväinen itseeni ja onnellinen KEHOSSANI (näin ei koskaan ennen siis) ollessani tuossa liki kymmenen kiloa laihempi.
Kiitoksia nyt kuitenkin vastauksista ja anteeksi tämä typerä humalassa aloitettu keskustelu. Tahdon nyt kuitenkin ilmoittaa vielä, että nyt olen jälleen normaali/ihannepainossani, jossa painoindeksini on 19,8. Etsin tuota kokemaani onnea lopun ikääni ja saatan vielä jatkossakin häiriköidä tätä keskustelupalstaa.
Jos kuitenkin vaihtaisit tuon nimimerkin esim. "rakastan itseäni", sillä uskoisin sinun luonnollisesti haluavan itsellesi parasta, kaikkea hyvää, ja ennen kaikkea rakkautta omaa minääsi ja kehoasi kohtaan. Voit itsessäsi vihata sitä kielteistä minää, jonka haluat elämästäsi pois. Aina se kurkistelee tilaisuutta ottaa valtaa, mutta älä ota sitä vastaan, sinun hyvä minä eli hyvä itsetunto pystyy sen pahan torjumaan.
Tiedän, mitä elämä on syömishäiriö läheisimpänä "kaverina", se on tuskaa ja taistelua sen ehdoilla. Mutta käsitykseni mukaan olet saanut jonkinlaisen "niskalenkkiotteen" sairauteen, ja koeta pitää sitä otetta yllä.
Painosi on hivenen alipainon puolella, mutta jos olet "sorja" luustoltasi, on painosi sinulle ihanne paino.
Jos vielä pystyt hallitsemaan syömisesi, eli että syöt terveellisesti ja vältät nopeita hiilihydraatteja, ei sinun paino nouse, voit olla varma. Toivon, että voit keskittää elämäsi jatkossa itsesi ulkopuolisiin asioihin, nauttimaan omasta sinun ainutkertaisesta elämästä, sillä sillä on sinulle paljon annettavaa, myös iloa ja onnea. Toivon, että annat elämän kannatella ja kuuntelet terveen minäsi viestejä. Elämä on ympärillämme, elämme ja nautimme kehomme kautta siitä, mitä meille on tarkoitettu.
Hyvää ja nautinnollista joulua, jos olet jouluihminen! Toivon kaikkea hyvää sinun elämääsi!
Voisitko selventää, mitä tarkoitat tuolla "niskalenkkiotteella sairaudesta"? Sitäkö, etten ole niinkään kliinisesti sairas? Että vasta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni laihduin virallisesti alipainoiseksi...
Nopeita hiilareita osasin silloin välttää, mutta himo ei koskaan lakannut. Repsahdin yhden leivän syömään ja putki lähti taas käyntiin. En sanoisi olevani siroluinen, enemmänkin leveä ja isoluinen (synnyttäjän lantiolla), mutten ole koskaan ollut virallisesti ylipainoinen.
Anteeksi nyt viestieni jokseenkin aggressiivinen sävy, mutta tahtoisin niin esimerkiksi tietää, voiko minulla edes olla syömishäiriötä, jos kerran välillä olen aktiivisesti laihduttamatta, vaikka jokainen suupala kaduttaa ja liikunnaton minuutti itkettää? Onko kellään tällaista?
Kiitos vielä sumppi kun jaksat vastailla, ja hyvin ja asiaa osaatkin vastata. Hyvää toivon sinunkin elämääsi ja jouluusi, leppoisia talvipäiviä ja hyvää mieltä kun niin jaksat ihmisiä täällä autella :) Olen itse aina peukkuja antanut kirjoituksillesi.
"Voisitko selventää, mitä tarkoitat tuolla "niskalenkkiotteella sairaudesta"? "
Tarkoitin kuvainnollisesti, eli henkisesti koit nitistäväsi syömishäiriön, koska kirjoitit, että "ensimmäistä kertaa olin tyytyväinen itseeni ja onnellinen kehossani". Koin, että sinulla oli vapautunut olo kauan kokemastasi sairauden otteesta. Syömishäiriötä sairastaessa ei niitä vapautumisen ja onnellisuuden tuntemuksia ole, näin olen ymmärtänyt. Onnellisuus ja vapaus on elää muuta elämää, eli keskittää ajatukset oman kehon ulkopuolelle.
Niin, oletko sairastanut syömishäiriötä? Itse voit päätellä siitä, että onko syöminen sinun elämääsi hallitseva asia, joka menee kaiken muun edelle, eli elät sen ehdoilla ja muut asiat tulee kauempana perässä. Eli olitpa missä tahansa, niin lasket kaloreita ja mietit sitä, mitä syöt tai juot, lihotko siitä ymv, vaikka ajatusten pitäisi olla aivan muissa asioissa. Kun et aina laihduta, et sinä siitä päätellen ole kroonisesti syömishäiriötä sairastava, vaikka sairaudessa voi olla oireettomia aikojakin, ja sitten se tunkee esille ja saattaa saada jälleen uuden otteen. Toisaalta jos jokainen syömäsi pala ja liikkumattomuus itkettää, se taas on merkki siitä, että kyllä syömishäiriö pitää jonkinlaista otetta sinusta. Koska painosi ei koskaan ole mennyt ylipainon puolelle, toivoisin, että yrittäisit antaa muille elämän nautinnoille tilaa ja sysäisit syyllisyyttä syömisestäsi sivuun. Onhan sinulle mieluisampaa mahdollisuudet hyvään, jolla tuotat hyvää mieltä niin itsellesi kuin läheisillesikin. Ja se kun on niin pienistä asioista kiinni, onni ja onnellisuus, kun vain sen oivaltaa.
Sitä ei voi mielestäni pitää syömishäiriönä, että yrittää pitää painonsa hallinnassa, mutta osaa nauttia elämän tarjoamista asioista. Kyllä elämässä saa herkutella, kunhan ei herkuttele joka päivä. Saa syödä paljonkin, kunhan ei ahmi jatkuvasti. Leipäkin on ihan terveellistä, varsinkin, jos syö kuitupitoista ja mielellään ruisleipää. Eli on lupa olla itselleen armollinen, hellä, mutta ei ankara. Niin mm. bulimikko kuin anorektikko voivat henkisesti pahoin, koska he ovat sulkeneet elämänsä koskemaan vain syömistä tai siitä kieltäytymistä. Heillä on kuin kilpi, jonka taakse he ovat linnottautuneet, eikä sitä kilpeä saa vähällä rikki. Siinä linnoituksessa on henkinen pimeys, itku ja pahaolo, pettymys itseensä, sellaista kilpeä en toivoisi kenenkään luovan edes tahtomattaan ympärilleen, sairausminähän sen luokin, ei terve. Toivon, että myöskään sinulla ei sitä kilpeä olisi.
Hyvin monella nuorella on heikko itsetunto, mutta voin vakuuttaa, että sillä on kaikki edellytykset vahvistua. Kun löydät omat rajasi, mikä on se sinun elämäsi juttu, mitä asioita arvostat, mistä pidät ja nautit, hyvät ihmissuhteet, ne kaikki nostavat itsetuntoa. Ehkä olen tuolla toisaalla kirjoittanut, että jos pystyt kuuntelemaan sisintäsi, saat sieltä vahvistusta asioihin, mitkä on sinun vahvat puolet. Kaikilla on omat vahvuutensa, kun ne vain löytää. Minullakin oli heikko itsetunto, olin liian kiltti, ja ties vaikka mitä. Loin elämälleni raamit ja arvot, mitä päätin noudattaa. Se luo turvallisuutta ja tavallaan tien elämälle, mitä pitkin on turvallista elämäänsä taivaltaa.
Uskon, että lähes kaikkien ihmisten elämään sisältyy myös agressiivisuutta, elämä on värikästä ja siten myös "rikasta". Enpä minä sinulle kirjoittaisikaan, jos hehkuttelisit yltäkylläistä onnea ja iloa.
Niin, sinä tiedät, että saavuttamasi paino on nyt hyvä sinulle. Toivon kuitenkin, että älä anna sen pudota siitä enää alaspäin, sillä kertomasi kehon mallin mukaan sinulla ei ole varaa laihtua lisää, jotta et joudu anoreksian kirouksen otteisiin.
Jospa voisin antaa sinulle joululahjaksi hyvän mielen ja tyytyväisyyden itseesi. Tosin sinä itsekin voisit laittaa sellaisen tavoitteen, sillä se tunne tulee hiljaa hiipien kuulematta edes niitä askeleita. Koittaa hetki, tai ehkä se on jo nyt, että riität itsellesi sellaisena, mitä olet ja voit keskittää ajatukset kaikkeen muuhun, mikä on kehosi ulkopuolella.
Kiitos kiitoksista ja positiivisesta vastauksestasi! Kiitos myös peukuista! Tiedätkö, nämä kirjoitukset on minun päivän tärkeimmät asiat, sillä tästä saan itselleni parhaimman olon, hyvän mielen. Sen tunteen tahtoisin välittää sinulle ja kaikille, joilla on seurana paha mieli, apeus, tyytymättömyys itseensä. Näin vähän antaessaan saa niin paljon, aika ihmeellistä se on, silti totta.
Kaikkea hyvää ja valmistaudutaan joulun tuloon! Verhojen ompelu on kesken, mutta taidan jatkaa perjantaina.