Kun oli lapsi, isäni opetti minulle totuutta.
Tulin kotiin minulla oli karkkia ja uusi elektroniikka peli. Isä kysyi, mistä rahat. Vastasin totuuden mukaisesti, että pulloista. Jätin kertomatta, että pullot kannettiin kaupan lastauslaiturilta.
Tulin teininä kotiin myöhään lauantai-iltana, isä kysyi missä olin ollut. Vastasin totuuden mukaisesti, että seuroissa. Jätin kertomatta, että seurojen jäkeen menimme leffaan tai kaljalle.
Isäni pyysi kertomaan koko totuuden, siihen mitään lisäämättä ja siitä mitään pois jättämättä. Isäni on hieno mies, yksi parhaista joita tiedän. Aina hän vaati totuutta - kipeääkin. Halusin säästää isää totuuden tuskalta jättämällä jutusta sen rumimman osan pois. Isä ei halunnut säästöä totuuden kustannuksella.
Kun meni huonosti, isän kanssa oli vaikea olla. Äidin kanssa oli helpompaa. Äiti uskoi lapsestaan niin paljon hyvää, että puolivillaiset tarinat kelpasivat hänelle. Isän kanssa oli pysyttävä totuudessa.
Totuus on arvolataukseltaan voimakas sana.
Totuus on rehellinen, se ei kaunistele asioita, se ei vähättele, eikä se suurentele, joskus se tekee kipeää, totuus hajottaa, totuus rakentaa, totuus tuo vihaa ja totuus tuo rakkautta. Useimmiten totuus on poissa kun sitä tarvittaisiin tai jos se on paikalla, se ei ole läsnä - aivan kuin väsynyt isä työpäivänsä jälkeen.
Missä sinä kohtaat totuuden? Miltä se tuntuu?
Tulin kotiin minulla oli karkkia ja uusi elektroniikka peli. Isä kysyi, mistä rahat. Vastasin totuuden mukaisesti, että pulloista. Jätin kertomatta, että pullot kannettiin kaupan lastauslaiturilta.
Tulin teininä kotiin myöhään lauantai-iltana, isä kysyi missä olin ollut. Vastasin totuuden mukaisesti, että seuroissa. Jätin kertomatta, että seurojen jäkeen menimme leffaan tai kaljalle.
Isäni pyysi kertomaan koko totuuden, siihen mitään lisäämättä ja siitä mitään pois jättämättä. Isäni on hieno mies, yksi parhaista joita tiedän. Aina hän vaati totuutta - kipeääkin. Halusin säästää isää totuuden tuskalta jättämällä jutusta sen rumimman osan pois. Isä ei halunnut säästöä totuuden kustannuksella.
Kun meni huonosti, isän kanssa oli vaikea olla. Äidin kanssa oli helpompaa. Äiti uskoi lapsestaan niin paljon hyvää, että puolivillaiset tarinat kelpasivat hänelle. Isän kanssa oli pysyttävä totuudessa.
Totuus on arvolataukseltaan voimakas sana.
Totuus on rehellinen, se ei kaunistele asioita, se ei vähättele, eikä se suurentele, joskus se tekee kipeää, totuus hajottaa, totuus rakentaa, totuus tuo vihaa ja totuus tuo rakkautta. Useimmiten totuus on poissa kun sitä tarvittaisiin tai jos se on paikalla, se ei ole läsnä - aivan kuin väsynyt isä työpäivänsä jälkeen.
Missä sinä kohtaat totuuden? Miltä se tuntuu?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen isä. Pysyn aina totuudessa. Ja kasvatin lapseni myös siihen. Mutta mihin se totuus pohjautuu...? pohjautuuko se raamattuu, vai sen vääriperin lukemiseen. Minun totuuteni pohjautuu lasteni oikeanlaiseen kasvatukseen ja rakkauteen.
On kaksi eri asiaa olla kaikessa totuudessa mitä suustaa suoltaa. On väärin, jos kertoo totuutena sitä, mikä ei aina pidä paikkaansa. Ja jos totuuden hakemiseen ja tenttaamiseen käyttää vääriä keinoja. Ja vielä jos itse on aiheuttanut, että hänelle ei puhuta totta. Ymmärrätkö?
Mistä ammennat totuutesi lastesi oikeanlaiseen kasvatukseen ja rakkauteen? Onko totuudessa pysyminen helppoa?
Joidenkin kavastusoppien mukaan lapsi tarvitsee rajoja. Näistä rajoista muodotuu lapselle kuva oikeasta ja väärästä. Kun lapsi ylittää tällaisen rajan, hän mielellään jättää sen kertomatta vanhemmilleen. Joku kasvatustieteilijä luonnehtisi, että näin käyttäytyy terve lapsi. Ymmärrätkö?
hän tarvii oikeanlaista rakkautta, eikä aina eijoota, kieltoja ja pelotteluja, Vaan asiallista valistusta. Hän ei sitten kerro, jokaisen selkäsaunan jälkeen, vanhempiensa yksisilmäisen kasvatuksen tuloksena. Lapsi on lapsi leikkeineen, nuori on nuori temppuineen. Oikeisiin harrastuksiin ohjattuna, ei aina raamattu nokan eteen laiteetuna, mutta liikuntaan, harrastuksiin, sellaisiinkin mihin uskovaiset luulevat vain tuhoon vievän.
Se väärin suunnattuna on nähty. Joko huonoihin piireihin tai rajotettuihin uskon varjolla pakottaen pois normaaleista nuorisonkin terveistä harrastuksiusta.
rakkauteen liittyi ehto eli piti olla vl, jotta vanhemmat rakastais! Nyt minulla on omia lapsia ja heille en rakkauttani ole ehdollistanut!
Voiko ihmisen toiselle osoittama rakkaus olla pyyteetöntä?
Esimerkki.
Sinulla on kaksi lasta.
Toinen on agressiivisesti käyttäytyvä väkivalta- ja seksuaalirikollinen. Vaarallinen, ruma ja haiseva sekakäyttäjä. Joudut häpeämään ja pelkäämään häntä. Hän ei ole enään se sama ihana lapsi kuin aikaisemmin.
Toinen lapsistasi on hyvätapainen ja siisti perheen äiti. Hänen lapsensa ovat suloisia ja hyvätapaisia.
Hän pitää jatkuvasti yhteyttä ja ihmiset puhuvat hänestä hyvää. Hän puhuu ihmisistä hyvää.
Riittääkö äidin/isän rakkaus näille molemmille lapsille? Vai tarvitseeko rakkaus ansioita?
Entäpä jos esimerkin "lapset" eivät olekaan omia vaan veljen/sisaren lapsia?
"Voiko ihmisen toiselle osoittama rakkaus olla pyyteetöntä?"
Sellainen on oikeaa rakkautta!
Uskon, että tuo "ongelmalapsi" tarvitsee enemmän rakkautta.
1. Kor. 13:4-7
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8]
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4]
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 1:4; 2. Joh. 1:3.Joh. 4]
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [Sananl. 10:12]
"Sellainen on oikeaa rakkautta!
Uskon, että tuo "ongelmalapsi" tarvitsee enemmän rakkautta. "
Samaa mieltä!
Mutta tuleeko rakkauden raja jossakin vaiheessa vastaan? Voiko ihmisen toiselle osoittama rakkaus olla täysin pyyteetöntä?
ihmisestä niin uskon, että se on ennemmin tai myöhemmin pyyteellistä. Ihmismielen mukainen rakkaus ei
kuitenkaan pohjimmiltaan ole oikeaa rakkautta.
Jos taas rakkaus on lähtöisin Jumalasta, silloin se on aina pyyteetöntä.
Vieläkö kalja maistuu?
häiriintyneille lestaadiolaisnuorisollekkin.
Tekeekö kalja lestaadiolaisnuorestakin häiriintyneen?
enpähän tiijä missä se tottuus tullee aina vastaan. joskus se tuntuu hyvältä ja aina joskus se vihilassoo.
Saitko selkääsi?
saada
Oma totuuteni nousee Sanasta. Joulun sanoma on totisinta totta. Totuus on armossa joka kuuluu kaikille. Totuus on laissa jonka Kristus täytti. Totuus oli Golgatan keskimmäisellä ristillä. Totuus kuoli, haudattiin ja nousi ylös kuolleista. Minun Totuuteni istuu Isän Jumalan oikealla puolella ja on kerran tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. "Minä olen tie, totuus ja elämä." - Jeesus Nasaretilainen.
Minun totuuteni ei ole tapakristillisyydessä eikä perinnäistapojen noudattamisessa. Totuuteni ei ole maallisessa mammonassa eikä hekumallisessa maailman menossa. Totuuteni ei ole hyvissä töissä eikä ainoassa oikeassa uskossa.
Totuuksia on monia.
Jokainen ihminen luo oman totuutensa ja pitää sitä todellisena.
Ainoa oikea totuus, on Jumalan totuus joka on muuttumatonta. Kaikki mitä Jumala luo, on täydellistä. Täydellisyys on muuttumatonta. Mikään konkreettinen, jonka me näemme, ei voi olla Jumalasta, koska ei Jumala luo rikkinäistä. Tämä maailma on kuolema, sillä näethän kuolemaa kaikkialla. Maailmassa mikään ei ole ikuista. Ihmisen tekemä ei ole Jumalan luomus. Meidän sielumme, joka meissä asuu, on Jumalan lapsi, täydellinen luomus. Olemme vain kadottaneet itsemme.. Silti Jumala rakastaa meitä joka hetki. Ajan näkymätön harso vain saa meidät pelokkaaksi, sillä luulemme tämän näkevämme olevan todellista. Ainoa oikea todellisuus on Jumalan luona. Jos Jumala olisi luonut maailman, maailma olisi täydellinen.. Miksi Jumala loisi rikkinäistä? Ei.. ei hän sitä tee..
Me näemme satunnaisia välähdyksiä Jumalan totuudesta. Kun näemme itsemme toisessa ihmisessä, voimme ymmärtää totuutta. Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Miksi? Siksi, koska me olemme kaikki lähtöisin samasta Jumalasta, koska tuo toinen on minä ja minä ole tuo toinen.. Koska jos et rakasta tuota toista, et myöskään rakasta itseäsi.
Miksi me olemme unohtaneet sen?
"Ainoa oikea totuus, on Jumalan totuus joka on muuttumatonta. Kaikki mitä Jumala luo, on täydellistä."
Kuten Haitin maanjäristyksen tuottamat kärsimykset?
Ei Jumala ole luonut kärsimystä. Kärsimystä on kaikkialla maailmassa joka hetki. Näet ympärilläsi joka hetki kuolemaa. Jumalan totuus on täydellistä ja ikuista. Jumalan lapsella ei ole kärsimystä, koska tämä maailma ei ole totuus.
""Ainoa oikea totuus, on Jumalan totuus joka on muuttumatonta. Kaikki mitä Jumala luo, on täydellistä."
Kuten Haitin maanjäristyksen tuottamat kärsimykset? "
Vai oletko sitä mieltä, että Jumala on erehtyvä?
"Vai oletko sitä mieltä, että Jumala on erehtyvä?"
Niin, en vaan tiedä mitä ajatella. Jumalan kaikkivaltius ja täydellinen hyvyys ja se mitä Hän tekee eivät tunnu täsmäävän.
Jos katsot tarkasti ympärillesi, huomaat, että Jumala ei ole tätä maailmaa luonut. Miksi syytät Jumalaa siitä, mitä olet itse aiheuttanut?
Jos oikein tarkasti katson ympärilleni, niin ihmettelen kuka tämän maailman on luonut?
Ja ennenkaikkea miksi?
Ymmärrän kyllä, että tätä ei ole luoto miksikään paratiisiksi. Täällä pätevät luonnonlait. Usein ankarat. Heikot kuolee, syödään toisia. Vedet pauhaa, kylmyys tappaa, kuivuus, kuumuus, sairaudet kiusaa, kuolema aina kintereillä.
Eihän muuta voi odottakaan tällaisesta maailmasta. Silti on myös kaunista. Ja elämä on hieno ja merkillinen asia, josta saamme olla osallisia hetken. Ehkä toistekin toisen hetken?...
Miksi Jumala on tällaisen sallinut, luonut?
Kuitenkin on paljon kaunista, syvää, toiveikasta, pysyvää ja varmaa. Suurempaa, pyhempää.
Siksi uskon - Jumalaan.
Eläissä ja kuollessa - nautinnossa ja kärsimyksessä, Jumalan kämmenellä! :)
Totuus on valheen vastakohta.
Elämä on enimmäkseen totuuden ja valheen kompromissi.