En tiedä jaksako kukaan lukea tätä, mut oon ihan loppu.
Meidän perheessä on ollu väkivaltaa koko mun elämän ajan, ja mua on satutettu pienestä asti henkisesti ja fyysisesti. Vanheempiin on huonot välit enkä puhu niille mun elämästä ja asioista oikeestaan mitään. Mun on vaikeeta luottaa kehenkään ja just siks en ehkä uskalla kertoa tästä masennuksesta kellekkään. Vanhemmat eros noin vuos sitten, luulin et se helpottais elämää, mut pahemmaks se vaan on menny. Aamulla en jaksais herätä kouluun ja oon usein myöhässä koulusta kun en vaan saa itteeni ylös sängystä, joskus jään vaan koko päiväks nukkumaan. Oon koko ajan väsyny, eikä mikään kiinnosta. Oon vasta 15, kohta 16v. Olin ennen hyvä koulussa, mut nykyään on vaikeeta keskittyä mihinkään, eikä jaksa lukea kokeisiin tai tehä läksyjä. Välillä huomaan vaan että oon ollu koko tunnin ajan "oman pään sisällä". Enkä yhtään enää tiedä mitä teen ysin jälkeen. Lukioon oli tarkotus, mutta jos tää jatkuu niin ei siit tuu mitään...
En jaksais enää yrittää hymyillä koulussa ja esittää että kaikki on hyvin. Kaikki, ihan pienetki asiat stressaa, koko ajan ahdistaa ja saan usein paniikkikohtauksia. Mulla on kavereita, mut en jaksa enää nähdä niitä vapaa-ajalla. Oon vaan yksin kotona ja nukun, katon telkkaria, tai oon koneella. En oo enää yhtään sosiaalinen. Mietin usein kuolemaa ja nään unia siitä et kuolen, sitte aamulla oon ihan pettyny ku herään ja oon myös ajatellu että tekisin itsemurhan, tuntuu välillä et oon jo kuollu. Pääsis pois täältä. Mut sitte mietin kavereita, ja perhettä kun siskolla ja veljellä on muutenki ollu nyt niin vaikeeta. Ja yritän miettiä vaikka 5 vuotta eteenpäin. Sillon vois olla asiat paremmin, mut taidan kohta luovuttaa, en jaksa enää yrittää.
En tiedä enää mitä teen.
Meidän perheessä on ollu väkivaltaa koko mun elämän ajan, ja mua on satutettu pienestä asti henkisesti ja fyysisesti. Vanheempiin on huonot välit enkä puhu niille mun elämästä ja asioista oikeestaan mitään. Mun on vaikeeta luottaa kehenkään ja just siks en ehkä uskalla kertoa tästä masennuksesta kellekkään. Vanhemmat eros noin vuos sitten, luulin et se helpottais elämää, mut pahemmaks se vaan on menny. Aamulla en jaksais herätä kouluun ja oon usein myöhässä koulusta kun en vaan saa itteeni ylös sängystä, joskus jään vaan koko päiväks nukkumaan. Oon koko ajan väsyny, eikä mikään kiinnosta. Oon vasta 15, kohta 16v. Olin ennen hyvä koulussa, mut nykyään on vaikeeta keskittyä mihinkään, eikä jaksa lukea kokeisiin tai tehä läksyjä. Välillä huomaan vaan että oon ollu koko tunnin ajan "oman pään sisällä". Enkä yhtään enää tiedä mitä teen ysin jälkeen. Lukioon oli tarkotus, mutta jos tää jatkuu niin ei siit tuu mitään...
En jaksais enää yrittää hymyillä koulussa ja esittää että kaikki on hyvin. Kaikki, ihan pienetki asiat stressaa, koko ajan ahdistaa ja saan usein paniikkikohtauksia. Mulla on kavereita, mut en jaksa enää nähdä niitä vapaa-ajalla. Oon vaan yksin kotona ja nukun, katon telkkaria, tai oon koneella. En oo enää yhtään sosiaalinen. Mietin usein kuolemaa ja nään unia siitä et kuolen, sitte aamulla oon ihan pettyny ku herään ja oon myös ajatellu että tekisin itsemurhan, tuntuu välillä et oon jo kuollu. Pääsis pois täältä. Mut sitte mietin kavereita, ja perhettä kun siskolla ja veljellä on muutenki ollu nyt niin vaikeeta. Ja yritän miettiä vaikka 5 vuotta eteenpäin. Sillon vois olla asiat paremmin, mut taidan kohta luovuttaa, en jaksa enää yrittää.
En tiedä enää mitä teen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanoit, että saat usein paniikkikohtauksia. Onko sinulla diagnosoitu paniikkihäiriö tai muu psyykkinen häiriö?
Kun jäät kotiin nukkumaan päiväksi, mitä ilmoitat poissaolon syyksi?
Eikö koulussa ole kiinnitetty huomiota siihen, että olet ollut poissa tai siihen, että opintosuorituksesi ovat heikompia kuin ennen. Mahtaako olla ikään liittyvää?
Kannattaisi ehdottomasti pyrkiä se koulu klaaraamaan kunnialla. Ja suuntautua jonnekin, vaikka käytännöllisemmälle alalle, jos ei jaksa päntätä hirveästi. Kyllä se sitten sujuu omalla painollaankin melko pitkälle. Mutta jos kerta kaikkiaan et jaksa, sinun on puhuttava asiasta ja saatava hoitoa! Ei ole mitään syytä jäädä jumittamaan omaan kuoreensa kertomatta ongelmista jollekulle.
Älä luovuta todellakaan, yritä puhua koulussa jonkun kanssa. Yritä nähdä sun kavereita, ja puhu ainakin yhdelle niistä kavereista, johon luottaisit eniten jos olisi pakko. Joskus on onnea ja ehkä tää ystävä voi auttaa ainakin aluksi kuuntelemalla sua.