tää. Mun silmissä tuikkii jouluvalot. Sinä ne sinne sytytit. Syyllinen olo, vaikka mitään en ole tehnyt. Ajatellut vain pikkaisen. Mun ei pitäisi kirjoittaa täällä. Arvostan sua. Rehellisyyttäsi, kauneuttasi, rauhallisuuttasi. Olet voimaannuttava. Olen iloinen, että tunnen sinut. Kaikesta huolimatta. Enkä mä aio tarttua utopioihin ja leijailla niiden perään. Vakavasti kaivan jalkani maankamaraan, niin syvän poteron ettei leijaile vahingossakaan.
Hämmentää
lumipallokasa
6664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sitoa varmaan jo kengännauhatkin puun juuriin :/
Tässäkin erittäin kaunis viesti/ajatus menee hukkaan... oikea ihminen ei sitä varmaan koskaan lue. Ehkä kuitenkin osoitat tuon hänelle oikeassa elämässä.
Toivoisin niin kovasti, että hän (mies) tuntisi/ajattelisi minusta noin. Ehkä liikaa toivottu, en tiedä...
Tuntea hieman syyllisyyttä, ajatella pikkaisen salaa..
Antaa lupa itselleen pieneen utopiaan.. ;)
Hymyillä niiden tuikkivien valojen kera.
Ken uskaltaa!
Ei pitäisi minunkaan täällä kirjoittaa vaan sanoa sinulle, että kuin myös mukavaa että tunnetaan.
Valoja tuikkii joka puolella eri värisiä
Yksi valo lämmittää ja se olet sinä
Olet lämmittävä kaukainen valon tuike, ajatus, haave, utopia
Jopa niin kaukainen, että kosketus on mahdotonta ja kiellettyä
En pysty tuntemaan hyvin ilman kosketusta, pelkät sanat eivät riitä vaikka ovatkin tärkeitä
Olen myös ajatellut ;)
Minä uskallan, mutta noudatan sopimuksia ja siksi emme pääse eteenpäin
Kirjootin tän vaan tähän kuvatakseni erästä omaa suhdetta eikä tämä liity mitenkään ap-kirjoittajaan.
Älä syyllisyyttä tunne sinä ihana!
Ajattele vain pikkuisen, arvostaakkin saat.
Vaan et kuitenkaan minua tunne jos kuvittelet etten sinua miettisi, kaikesta huolimatta.
Et tiedä sitäkkään että kun silmäni suljen ..leijailen utopiaan.. salaa sen teen. Enkä kerro kenellekkään kuka ajatukseni valtaa.
Joulu lienee syypää moiseen haaveiluun.
Samoin.
Kun katson silmilläni jonnekin minne en enää näe, tunnen vain sen tunteen jota minun ei enää haluta tuntevan. Ajattelen jotein kaunista, niin kaunista että pysähdyn miettimään miten niin kaunis voi olla ihminen. En vielä uskalla ummistaa silmiäni ettei uni hänestä saa minua taas haaveilemaan maailmasta joka sortui epäuskoon.