Miten ihmeessä suomen valtio sallii abortin tekemisen lääkkeillä kotona? Oli sitten kuinka hienosti tukihenkilöä tukemassa ja vaikka mitä
Oli viikkoja tasan 9. En ollut kovin kipeä, sitä pelkäsin todella koska siitä varoitettin etukäteen. Mutta kukaan ei varoittanut siitä millaista on katsoa omaa kuollutta lastaan ja siitä hirveästä pakokauhusta joka minuun iski ja mitä tehdä asian jälkeen
Oli viikkoja tasan 9. En ollut kovin kipeä, sitä pelkäsin todella koska siitä varoitettin etukäteen. Mutta kukaan ei varoittanut siitä millaista on katsoa omaa kuollutta lastaan ja siitä hirveästä pakokauhusta joka minuun iski ja mitä tehdä asian jälkeen
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä teit kun olit löytänyt alkiosi?
Minäkin olen ihmetellyt miten kotikeskeytyksiä voidaan suorittaa, sillä miten ihmeessä lääkäri voi luottaa että nainen laittaa lääkeaineet oikeaan kohtaan synntyselimiään? Minä en ainakaan tiedä millainen on kohdunkaula ja miltä se tuntuu, että osaisin itse asettaa kemikaalit oikeaan kohtaan sormituntumalla... Vai saako siihen jonkun opastuksen, ensin sormeillaan lääkärin kanssa, siis lääkäri opastaa oikean kohdan? Miksei se lääkäri silloin samantien laita lääkkeitä? Lääkärin vastuullahan kotikeskeytyskin on ja eikö niitä pelota laittaa omalla vastuullaan täysin tumpeloita tekemään hommiaan?
makaa nyt erään läheiseni haudalla. Ei tullut mieleemmekään vetää toista pöntöstä alas saatikka heittää roskiin, se kun varmaan on käytäntö? Ja kyllä tätä siinä kauhunsekaisin tuntein mietittiin, että mitä me oikein teemme.
Ja se alkion jättäminen sinne, voi herrajesta... Itkettiin molemmat ja rukoiltiin. Isä meidän rukous tuntui hyvin vähäpätöiseltä siinä vaikka ihan pientä helpotusta toi sanat Anna meille meidän syntimme anteeksi.
Nyt korostan sitä, että tästä viestistä saattaisi joku päätellä että ollaan uskovaisia mutta näin ei ole. Kokemus oli niin järkyttävä kaikessa kauheudessaan. Ei sitä oikeesti tajua kun vasta toisen nähdessä mitä tuli tehtyä.
En tule koskaan antamaan tätä anteeksi itselleni.
niin syvälle emättimeen kuin vain saa, mitään tarkkaa kohtaa ei ole. Ja se, ettei heti mene pissalle ja hyppimään hyppynarulla, vaan suositellaan että makaillaan ainakin puolisen tuntia paikoillaan että ne sulaa sinne.
...kuin vain, että työnnä niin syvälle kun voit?
Lääkkeellisen keskenmenon kotona tehneenä, korjaan ylläolevan virheen. Polilta lääkkeitä hakiessa piti allekirjoittaa lappu, että sairaala ei ota vastuuta hoitovirheestä, kun toimenpide hoidetaan itse kotona. Ei tuntunut kivalta allekirjoittaa. Abortissa luulisi olevan sama käytäntö. Teknisesti on kuitenkin kyse samasta toimenpiteestä, vaikka toisessa sikiön/alkion syke onkin loppunut.
Myöhemmin sitten olen pohtinut, onko tämä tosiaan se tapa, jolla teiniraskaudet abortoidaan. Toimenpide oli itselleni, aikuiselle ja yhden lapsen äidille, kamala ja fyysisesti rankka. Olisin halunnut jäädä sairaalaan saamaan kunnon kipulääkkeet, kun kaikki tuli ulos jäämättä vaikuttamaan. Kaikilla ei satu yhtä paljon. En vain tiennyt.
Voimia aloittajalle!
Jos sinulla on tyttölapsi,niin todennäköisesti juuri tämän kokemuksen perusteella ymmärrät antaa hänelle asiallista valistusta ehkäisykeinoista jo ENNEN kuin hän on aloittanut seksielämänsä. sitten kun tehdään aborttia 14 vuotiaalle on enää turhaa mussuttaa mistään pillereistä ja kondomeista,pidättäytymisestä puhumattakaan.
...mahdollisuutta jäädä sairaalaan?
Aborttien kohdalla olen ymmärtänyt, että monet juuri haluavat kotiin tekemään jostain syystä. En ole koskaan tajunnut, että niillekään ei välttämättä ole annettu muita vaihtoehtoja...
Keskenmenoja koskevaa lainsäädäntöä en tunne, mutta abortteja koskevassa lainsäädännössä on suoraan sanottu, että abortteja ei saa suorittaa muut kuin lääkärit, joten varmastikaan tuollainen tekijän vastuun siirtäminen ei onnistu, koska nainen joka yrittää itse keskeyttää raskauden tekee rikoksen. Eli abortin on oltava lääkärin suorittama jokatapauksessa, oli se sitten käytännössä toimitettu lääkärin silmien alla tai muualla.
En ollut juurikaan puhunut kenenkään kanssa keskenmenoista etukäteen. En siis tiennyt, että lääkkeellistä tehdään ilmeisesti aika yleisesti myös sairaalassa. Että olisi saanut kipupiikin heti tarvittaessa. Se ei vain tullut puheeksi polilla. Sitä paitsi kaikilla kokemus ei ole niin rankka. Ehkä olisivat antaneet jäädä, jos olisin osannut vaatia. En tiedä.
Joo, annan varmaan kaiken tiedon tyttölapselleni ajoissa mutten silti tosiaankaan kuvittele, että abortit jotenkin muuttuisivat tarpeettomiksi - ei vaikka kaikki tieto olisi kaikkien päässä. On niin monenlaisia tilanteita ja ihmisiä. En halua olla ehdoton, koska en voi kaikkea tietää. Sanon näin siitäkin huolimatta, että takana on rankka km. Teinejä ajattelen myötätunnolla, kun teen töitä heidän kanssaan. Että mitä kaikkea voivat joutua kokemaan ilman, että aikuiset tietävät.
Vaikeita asioita, joissa ehdottomuus tuskin on hyvästä.
Raskauksia menee kesken ihan spontaanistikin eikä silloin maata/seistä/istuta sairaalassa.
Sitä itketään kotona voimattomana. Mietitään mikä meni vikaan. Syytetään itseään turhaan.
Mietitään tullaanko sitä enää raskaaksi ja jos tullaan, mietitään meneekö sekin kesken.
Keskenmenokin voi olla kivuton. Henkinen kipu on se pahin, mutta senkin kivun kanssa oppii elämään.
Toisinaan sitä miettii olisiko sieltä tullut tyttö vai poika, miltä tämä olisi näyttänyt, minkä näköinen hän olisi ollut, muttei juuri voi muuta kun jatkaa eteenpäin.
Pahinta on jäädä yksin silloin kun kaipaisi eniten tukea. Se jättää suuren kuopan sydämeen kun kaipaa sitä olkapäätä johon itkeä ja olkapää nakkelee niskojaan "mitäs tuosta, elämä on" ja jatkaa menojaan.
Minä en nähnyt "omaa lastani" mutta kipeää teki silti. Ehkei kukaan varoittanut sinua siitä sen vuoksi että monikaan ei ole sitä nähnyt, tai sitten eivät ole pitäneet näkyä sen kummoisempana?
Tekeekö kipeää sen vuoksi ettet todellisuudessa olisi halunnut aborttia tehdä?
Jos noin on, että naiset vain lähetetään kotiin abortissa ja lääkäri ei mitään kerro, mitä sieltä kohdusta ulos tulee, miltä se voi näyttää ja millaisia tuntemuksia siihen voi liittyä, niin kyllä se aika hurjalta tuntuu.
Laissa lukee, että ennen keskeytystä "on keskeyttämistä pyytävälle annettava selvitys raskauden keskeyttämisen merkityksestä ja vaikutuksista."
Minä jään vain pohtimaan, että mitähän tuokin sitten käytännössä tarkoittaa, jollei lääkäri kuitenkaan etukäteen varoita tällaisesta mahdollisuudesta.
Aloittajalle sanoisin, että sinulla on täysi oikeus surra lastasi. Myös syyllisyydentunteet ovat ymmärrettäviä. Koita kuitenkin antaa itsellesi anteeksi. Aina ei kukaan onnistu tekemään oikeita valintoja elämässään, kuitenkaan niitä vääriä ei loppuiäkseen hyödytä jäädä murehtimaan. Pian tapahtuneen jälkeen kuitenkin suru, murhe ja katumus ovat inhimillisiä ja normaaleja tunteita.
Apua asian käsittelyyn on myös saatavilla. Sellaista voi saada vaikkapa oman kuntansa mielenterveystoimistosta tai vaikkapa ituprojektin kautta.
http://www.ituprojekti.net/
Ja kiitos linkistä. Käyn sivuilla vielä uudestaan, tuo tuli todella tarpeeseen.
Hyvä että haet apua. Lähes satavuotias mummuni sanoisi sinulle näin; tuleen ei kannata jäädä makaamaan.
Toivon sinulle valoisaa jouluaikaa, kaikesta huolimatta. Ja paljon voimia.
Että se tosiaan sallitaan kotonakin tehtäväksi. Eräs tuttuni jolle tehtiin abortti lääkkeillä, oli sen koko sen ajan sairaalassa. En muista miten kauan siihen meni ennen kuin alkio tuli ulos mutta arvelisin että muutama tunti. Ei hän siellä ainakaan yötä ollut. Miksihän tuokin sitten vaihtelee, kuka lähetetään kotiin ja kuka jää sairaalaan.
Ikävä kuulla tunteistasi. Sinunkin kohdallasi kehottaisin puhumaan tunteistasi, siitä mitä tunnet ja miksi tunnet niin. Halusitko itse tehdä abortin ja miksi päädyit siihen? Vai tunnetko että tämä oli pakkoratkaisu? Jotain siltä väliltä?
En tunne tilannettasi joten en voi sanoa oliko tämä oikea ratkaisu. Minusta sellaisen ihmisen, joka ei kestä ajatusta abortista, ei tulisi tehdä sitä. Tuloksena on silloin mitä todennäköisimmin tuo syyllisyys. Jos taas järkytys tulee vasta jälkeenpäin niin minusta on hyvä miettiä miksi.
...ja niin moni muukin yrittänyt viritellä monesti keskustelua siitä, miten ihmeessä voitaisiin ennaltaehkäistä sitä, että nainen joka menee aborttiin ei tiedä mitä abortissa tapahtuu, ja vasta jälkikäteen tajuaa, että tuli tapettua oma alkio/sikiö, josta olisi kehittynyt oma lapsi, jos olisi kehittynyt. Näitä tapauksiahan putkahtelee aika ajoin tännekin: "tajusin vasta kun näin mitä tuli ulos, että olinkin ollut raskaana, eli odottanut ihan omaa jälkeläistä". Eli ilmeisesti suomessa pääsee keskeytykseen myös naisia, jotka eivät tiedä mitä raskaus tarkoittaa ja mitä seuraa kun se keskeytetään. Mitä asialle voisi tehdä, on siis ollut monesti kysymyksenä, sillä eihän yhtään kukaan halua, että näitä tapahtumia tapahtuu ja jokainen on varmasti äärettömän pahoillaan aloittajankin puolesta. Mutta yllättävää on ollut oman kokemukseni mukaan se, että ne ihmiset joita itse pidän järjellisinä, eli aborttioikeuden puolustajat, ovat olleet aina ne jotka ovat vastustaneet eniten heittämääni pakollista luentosarjaa jokaiselle aborttia hakevalle. Joo suurinosa ihmisistä tietää mitä raskaus merkitsee ja luennolla käynit on täysin turhaa heille, mutta sillä, että se olisi pakollinen ihan jokaiselle ei pääsisi kukaan livahtamaan siivilän ohi siltä seikalta, että raskaana ollessa odotetaan omaa jälkeläistä. Tietenkin mitään tällaisia luentoja ei ole, sillä resurssejahan ei ole kunnolla nykyisiinkään ennaltaehkäiseviin toimiin, mutta vaikkei spekulaatioissa pääse vielä edes niin pitkälle, idea on saanut yleensä täystyrmäyksen. Ja mietin miksi ihmeessä? Jos joku tietää aivan taatusti, että haluaa abortin ja tietää mitä se merkitsee, niin mitä hiton haittaa sille on käydä toimenpiteeseen päästäkseen läpi tietyt lisäkuviot? Ei mitään haittaa mielestäni, mutta esimerkiksi aloittajalle siitä olisi voinut olla suuri apu jolla olisi jo ennalta voitu välttää se, että hän ei tappanut vastoin tahtoaan jälkeläistään, kun ei vain tiennyt, että sitä se raskaudenkeskeytys merkitsee.
Meillä on jo laki joka vaatii naiselle ennakkovalistusta asiasta, mutta lakiin sidottua suositusta/velvoitetta ei ole, joten resurssipulassa ainahan juuri kaikesta ennaltaehkäisystä karsitaan...
".ja niin moni muukin yrittänyt viritellä monesti keskustelua siitä, miten ihmeessä voitaisiin ennaltaehkäistä sitä, että nainen joka menee aborttiin ei tiedä mitä abortissa tapahtuu, ja vasta jälkikäteen tajuaa, että tuli tapettua oma alkio/sikiö, josta olisi kehittynyt oma lapsi, jos olisi kehittynyt. Näitä tapauksiahan putkahtelee aika ajoin tännekin: "tajusin vasta kun näin mitä tuli ulos, että olinkin ollut raskaana, eli odottanut ihan omaa jälkeläistä". Eli ilmeisesti suomessa pääsee keskeytykseen myös naisia, jotka eivät tiedä mitä raskaus tarkoittaa ja mitä seuraa kun se keskeytetään."
Joo, kyllä tämä valistus olisi tarpeen. Siinä pitäisi selvästi sanoa että miltä sieltä tulee ulos, miltä alkio/sikiö näyttää ja että se tosiaan sitten tapetaan eikä sen jälkeen ole paluuta. Kaipa tuollaista "valistusta" on aikoinaan annettukin mutta vähän eri muodossa, enemmän tyyliin "olet murhaaja". Voisiko se olla syynä vastustukselle, ainakin männä vuosina? En tiedä.
"Jos joku tietää aivan taatusti, että haluaa abortin ja tietää mitä se merkitsee, niin mitä hiton haittaa sille on käydä toimenpiteeseen päästäkseen läpi tietyt lisäkuviot?"
Ei siitä haittaa olisi. Lisävaivaa ehkä, kaikille. Mutta abortti on muutenkin niin tunteitaherättävä asia, en tiedä miten siitä päästäisiin. Monelle saattaa tulla sellainen sentimentaalisuus syyllisyys, "voi se ei koskaan saa elää" ja unohdetaan että miksi siihen aborttiin alunperin päädyttiin. On niin helppoa jossitella jälkeenpäin.
"Mutta yllättävää on ollut oman kokemukseni mukaan se, että ne ihmiset joita itse pidän järjellisinä, eli aborttioikeuden puolustajat, ovat olleet aina ne jotka ovat vastustaneet eniten heittämääni pakollista luentosarjaa jokaiselle aborttia hakevalle. Joo suurinosa ihmisistä tietää mitä raskaus merkitsee ja luennolla käynit on täysin turhaa heille, mutta sillä, että se olisi pakollinen ihan jokaiselle ei pääsisi kukaan livahtamaan siivilän ohi siltä seikalta, että raskaana ollessa odotetaan omaa jälkeläistä."
Erittäin hyvä kommentti ja lisäisin, että miksi vaietaan räjähdysmäisestä lapsettomuuden lisääntymisestä, jonka syytä ei edes tiedetä. Se on kautta maailman historian varmaa, että mitä terveempi ja saastumattomampi/nuorempi (kemikaalit, lisäaineet, alkoholi, tupakka ym) nainen on, on myös paras lapsenhankintaikä tuolloin.
Suomen TASA-ARVOVOUHOTUS tuotti maallemme todellisuudessa valtavan epätasa-arvon.
Koska nyt lapsien saanti "opintojen jälkeen" on kuin arpapeliä ja itse ollaan eletty "kovan opiskeluelämän kovat rentoutumiset" , on perhe-elämä monella tavalla hataralla pohjalla.
Viimeisimpien geenitutkimuksien mukaan molempien vanhempien edellämainitut "myrkyt" jäävät geenistöön ja periytyvät seuraaville sukupolville!
säästetään kaikessa. Leikkauspotilaatkin lähetetään mahdollisimman pian kotiin, ja leikkaukseen tullaan suoraan kotoa. Monet sairaat ja vanhukset suorastaan viruvat kotonaan vuodesta toiseen, ja mielenterveyspotilaat ovat irrallaan.
Mielestäni abortin saa aivan liian helposti. Ota tästä kokemuksesta opiksesi, niin se ei ollut täysin turha.
puolisen vuotta sitten..vieläkin sydän särkyneenä ja kadun joka ikinen päivä ..elämäntilanne vaan oli niin kauhea ettei ollut mahdollisuutta,vaikka se ei hyvä syy olekkaan.abortin tehneitä ei mielestäni tueta tarpeeksi.naiselle se voi olla järkyttävä kokemus niin kuin sinullekkin on ollut ja myös minulle.en ymmärrä miksi lääkäri antoi minulle lääkkeet että teen kotona vaikka itkin aivan kauheasti.antoi myös siellä nieltävän lääkkeen.suru ei varmaan koskaan häviä pois mutta se helpottaa ajan myötä.paljon voimia sinulle
Itse omaan aborttikokemuksen puolentoista vuoden takaa. Minä en kadu, mutta en ole myöskään teostani onnellinen. Raskaudenkeskeytys tapahtui viikolla 6.
Minulle keskeytys tapahtui kotona. Sain sairaalasta tabletin, joka keskeytti raskauden. Kokemus oli kipeä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, mutta sikiö oli silti ainakin näin varhaisessa vaiheessa juuri solumöykyn kaltainen, joka poistui kuukautisvuodon tapaan. Koin supistuksia ja verenvuoto oli runsasta useiden päivien ajan. Uskoimme silti, että päätöksemme oli kokonaistilanteemme huomioiden paras, jonka syntymättömälle lapselle voisimme antaa.
Abortista kielteisesti ajattelevien mielipiteet harvoin ovat asiallisia. Tuomitseminen tosin on aina ollut yhtä helppoa ja tämä tuskin koskaan tulee muuttumaan. Abortti on raskaudenkeskeytys, joka ei tule yllätyksenä. Oman kokemukseni mukaan joudut vakuuttamaan useaan kertaan halusi päätökseen, sillä kevyellä päätöksellä toimenpiteeseen ei haluta johdattaa. Mutta tuntemukset, jotka voivat tulla jälkikäteen, ovat vaikeita ennustaa. Se on inhimillistä.
Sinulle, "minä vain", voisin sanoa, että olit silti rohkea. Teitte, kuten mekin, päätöksen senhetkisessä tilanteessa ja puntaroiden, ettekä varmasti kevyin perustein. Voimia sinulle. :)
Kuinka olet toipunut ?