Okei, ongelmani on siis se, että olen niin hankala ja monimutkanen ihminen, että en pärjää missään elämän osa-alueessa.
Vaikuttaa siltä, että muut tuntevat vahvuutensa, osaavat sitoutua ja elää yksinkertaista elämää. Minä taas olen uskontojen suhteen niin agnostinen, että en osaa sitoutua mihinkään uskontoon, ne kaikki tuntuvat jotenkin vääränlaisilta. En osaa hankkia ystäviä/tutustua uusiin ihmisiin, koska muut eivät ymmärrä minua melkein missään asioissa, ja ovat paljon sosiaalisempia kuin minä. He haluavat jutustella ja viettää aikaa ystävien kanssa monta kertaa viikossa, kun minua taas ahdistaa jatkuva tapaileminen ja yhteydenpito. Sama myös seurustelun suhteen. On melkein mahdotonta löytää kumppania, kun suurin osa tapaamistani miehistä on niin erilaisia, ettei meillä olisi mitään yhteistä jatkuva yhteydenpito ja treffailu tuntuu ahdistavalta, kun olen tottunut elämään itsenäisesti.
Jatko-opiskelun ja ammatin suhteen olen ihan hakoteillä, koska suunnitelmani muuttuvat kokoajan, ja melkein kaikki ammatit ovat liian rutiininomaisia. Haluaisin tehdä työtä, jossa pääsisin matkustelemaan, oppisin kokoajan uutta ja voisin tutkia vieraita maita ja kulttuureja tehdä jotain tutkimusta.
En myöskään haluaisi asua samassa paikassa kovin pitkään, koska tuntisin jääneeni loukkuun. Se minulle niin tärkeä vapauden tunne häviäisi, jos asuisin vaikkapa helsingissä samassa kämpässä yli 3 vuotta. Tiedän, kuulostaa melko naurettavalta.
Onko muita extra-monimutkaisia persoonia?
Vaikuttaa siltä, että muut tuntevat vahvuutensa, osaavat sitoutua ja elää yksinkertaista elämää. Minä taas olen uskontojen suhteen niin agnostinen, että en osaa sitoutua mihinkään uskontoon, ne kaikki tuntuvat jotenkin vääränlaisilta. En osaa hankkia ystäviä/tutustua uusiin ihmisiin, koska muut eivät ymmärrä minua melkein missään asioissa, ja ovat paljon sosiaalisempia kuin minä. He haluavat jutustella ja viettää aikaa ystävien kanssa monta kertaa viikossa, kun minua taas ahdistaa jatkuva tapaileminen ja yhteydenpito. Sama myös seurustelun suhteen. On melkein mahdotonta löytää kumppania, kun suurin osa tapaamistani miehistä on niin erilaisia, ettei meillä olisi mitään yhteistä jatkuva yhteydenpito ja treffailu tuntuu ahdistavalta, kun olen tottunut elämään itsenäisesti.
Jatko-opiskelun ja ammatin suhteen olen ihan hakoteillä, koska suunnitelmani muuttuvat kokoajan, ja melkein kaikki ammatit ovat liian rutiininomaisia. Haluaisin tehdä työtä, jossa pääsisin matkustelemaan, oppisin kokoajan uutta ja voisin tutkia vieraita maita ja kulttuureja tehdä jotain tutkimusta.
En myöskään haluaisi asua samassa paikassa kovin pitkään, koska tuntisin jääneeni loukkuun. Se minulle niin tärkeä vapauden tunne häviäisi, jos asuisin vaikkapa helsingissä samassa kämpässä yli 3 vuotta. Tiedän, kuulostaa melko naurettavalta.
Onko muita extra-monimutkaisia persoonia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.