jepulis..eli kysyisin nyt vielä mielipiteitä paljon käsiteltyyn aiheeseen.
On paljon sanottu että kun on menty kihloihin,niin se on kosinta ja uudelleen ei tarvitse/kuulu kosia.
Mutta mitäs me hölmöt nyt tehdään,kun ei kihloihin mentäessä huomioitu asiaa ollenkaan..eli nautittiin vain siitä hetkestä jne.
Nyt vasta vuosien jälkeen on tullut mieleen että missäköhän vaiheessa ne häät sitten tulee...
Miten tämä tilanne nyt käytännössä menee?
Jos kysyn mieheltäni "että joko olisi häiden aika.."niin tiedän hänen ajattelevan että minä kosin häntä..vaikka hän kuitenkin kosi minua jo kihlautuessamme...
Asia on monimutkaisen selkeä!!!!
Eli kertokaa miten mielestänne voisimme hoitaa asian käytännössä..
Kihlauduimme kotona peiton alla,keskiyöllä.Kaksin yhteisessä kodissamme..ilman seksiä!
Mutta jotenkin odotan vielä sisimmässäsi sitä polvistumista....
Argh!Olen hukassa!
On paljon sanottu että kun on menty kihloihin,niin se on kosinta ja uudelleen ei tarvitse/kuulu kosia.
Mutta mitäs me hölmöt nyt tehdään,kun ei kihloihin mentäessä huomioitu asiaa ollenkaan..eli nautittiin vain siitä hetkestä jne.
Nyt vasta vuosien jälkeen on tullut mieleen että missäköhän vaiheessa ne häät sitten tulee...
Miten tämä tilanne nyt käytännössä menee?
Jos kysyn mieheltäni "että joko olisi häiden aika.."niin tiedän hänen ajattelevan että minä kosin häntä..vaikka hän kuitenkin kosi minua jo kihlautuessamme...
Asia on monimutkaisen selkeä!!!!
Eli kertokaa miten mielestänne voisimme hoitaa asian käytännössä..
Kihlauduimme kotona peiton alla,keskiyöllä.Kaksin yhteisessä kodissamme..ilman seksiä!
Mutta jotenkin odotan vielä sisimmässäsi sitä polvistumista....
Argh!Olen hukassa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
kuin kirjoitin tuonne otsikon "kuuluuko miehen vielä kosia".
Mikäli kosintaa ei ole esitetty, eikä siihen suostuttu, ette ole näitä vuosia oikeasti kihloissa ollut.
Sormukset eivät luo kihlautumista, vaan kihlaus syntyy silloin, kun kosinta esitetään ja siihen suostutaan. Eli annetaan lupaus avioliitosta.
Sormukset ovat tässä toisarvoisia.
Teidän "kihlaustanne" voi myös verrata ennen muodissa olleeseen luokkasormusten vaihtoon, eli sormukset ovat vain merkkinä seurustelusta.
Joten, kosiminen pitää esittää, jomman kumman, ja kihlauksenne alkaa virallisesti vasta siitä hetkestä.
Tarkasti ottaen ei kummankaan tarvitse kosia sanoilla "menetkö kanssani naimisiin" (tai jotain vastaavaa). Koska kihloihin meno on avioliittolupaus, riittää kysymys "mennäänkö kihloihin". Jos kumpikin tietää, mitä kihlautuminen tarkoittaa, pelkkä kihlautuminen on osoitus avioliittolupauksesta. Kosintaa ei siis periaatteessa tarvita. Toisaalta taas kysymys "mennäänkö kihloihin", on kosinta. Joten tavallaan olet oikeassa: kosinta tarvitaan. Sen sanamuotoa ei kuitenkaan ole määritelty, joten se voi olla yhtä hyvin "menetkö kanssani naimisiin" kuin "mennäänkö kihloihin".
Jos taas kihlautuja ei edes tiedä, mitä kihlautuminen tarkoittaa, olisi syytä unohtaa koko kihlaus. Ikävä kyllä näin ei useinkaan käy, vaan vaihdetaan sormuksia ja ollaan teinirakastuneita. Surullista, mutta totta.
teillä on hyvin tyypillinen tilanne, nykyään mennään herkästi vain kihloihin sen enempää avioliittoa ajattelematta. Kihloissa oloa pidetään "harjoitusavioliittona", saman katon alla asuminen ilman sormuksia tuntuu oudolta. Kyllä minun mielestäni tällaisessa tilanteessa voi kosinnan suorittaa vaikka sormukset ovat sormessa jo pitkään olleetkin. Joten ei kun kosimaan vaan!
Itse olen kuitenkin aina pitänyt kiinni siitä, että kihloihin en mene, ennenkuin kosinta on esitetty ja hääpäivä sovittu (jo kerran naimisissa olleena, heh...). Minua on nyt kosittu, mutta emme osaa päättää hääpäivää, emme edes vuodenaikaa, joten sormuksia emme ole siis hankkineet. Minulle ei tule kahta sormusta, vaan sileä kihlasormus tulee olemaan ainoa sormus nimettömässä, minusta se on kätevämpää. Ja siihen sormukseen kaiverretaan kummatkin, sekä kosinta-, että avioitumispäivämäärä. Vihkikaavassa vaan jätetään sormusten vaihto pois, muuten tämä järjestely ei vihkikaavaa muuta.