Tässä kaksi kilpailevaa totuutta siitä, mitä internet nyt tekee Suomelle:
Verkko aloittaa uuden rauhan ajan, jossa kaikki suomalaiset voivat ilman esteitä esittää omat mielipiteensä ja ymmärtää toisiaan paremmin.
Verkko jakaa ihmiset umpinaisiin rinkeihin, joissa hyväosaiset hymisevät keskenään, muukalaisvihaajat radikalisoituvat ja toisin elävät näyttäytyvät enää pelkkänä naurun tai vihan kohteena.
Nyt Suomi kulkee vauhdilla kohti jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Facebookin ja Twitterin kaltaiset yhteisösivustot yhdistävät ihmisiä tehokkaammin kuin koskaan, mutta yhteydet syntyvät toisensa jo valmiiksi tuntevien ihmisten välille. Tuloksena esimerkiksi oma Facebook-sivuni täyttyy yliopiston käyneiden kolmikymppisten ajatuksista ja ongelmista. Ymmärrän ilokseni sen ansiosta lähipiiriäni paremmin kuin koskaan ennen, mutta tiedän huonompaan asemaan joutuneiden arjesta yhtä vähän kuin ennenkin.
Harvardin yliopiston tutkija Ethan Zuckerman huolestui kesällä juuri tästä ilmiöstä: Kun yhä suurempi osa ihmisistä saa uutisensa ja näkökulmansa juuri yhteisösivustojen kautta, käsitys maailmasta uhkaa kaventua rajusti. Kun esimerkiksi hyväosaiset vähentävät perinteisten viestimien käyttöä, heidän maailmaansa alkaa määrittää samanmielisten seuloma Facebook-virta, jonne ehdotukset syrjäytyneiden aseman parantamiseksi eivät välttämättä yllä.
Äärimmillään verkko eristää vähäosaiset henkisesti ja siivoaa heidät lopullisesti keskiluokan silmistä. Kaiken maailman tiedon vapautusta luvannut internet ei silloin tasaakaan sosiaalisia eroja vaan leventää ne entistä pahemmiksi.
Suomalaisten suosimat keskustelufoorumit eivät ole paljon parempia työkaluja kompromissien luomiseen. Nimimerkin takaa käytävät keskustelut kärjistyvät yleensä kahteen ääripäähän, eivätkä kannat muutu. Näin moni saa verkosta vain vahvistusta omille uskomuksilleen ja ennakkoluuloilleen, ja kahtiajako syvenee.
Kääntöpuolena esimerkiksi Facebook on synnyttänyt hyväntekeväisyysryhmiä ja harrastusporukoita, joita tuskin olisi saatu aikaiseksi ilman verkkoa. Niiden vastapainona rehottavat kuitenkin ääripäiden mielipiteitä esittelevät ryhmät, joissa muita ei edes yritetä ymmärtää.
Facebookissa ja foorumeilla ratkaistaan, kumpaan suuntaan suomalaiset haluavat kulkea.
Verkko aloittaa uuden rauhan ajan, jossa kaikki suomalaiset voivat ilman esteitä esittää omat mielipiteensä ja ymmärtää toisiaan paremmin.
Verkko jakaa ihmiset umpinaisiin rinkeihin, joissa hyväosaiset hymisevät keskenään, muukalaisvihaajat radikalisoituvat ja toisin elävät näyttäytyvät enää pelkkänä naurun tai vihan kohteena.
Nyt Suomi kulkee vauhdilla kohti jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Facebookin ja Twitterin kaltaiset yhteisösivustot yhdistävät ihmisiä tehokkaammin kuin koskaan, mutta yhteydet syntyvät toisensa jo valmiiksi tuntevien ihmisten välille. Tuloksena esimerkiksi oma Facebook-sivuni täyttyy yliopiston käyneiden kolmikymppisten ajatuksista ja ongelmista. Ymmärrän ilokseni sen ansiosta lähipiiriäni paremmin kuin koskaan ennen, mutta tiedän huonompaan asemaan joutuneiden arjesta yhtä vähän kuin ennenkin.
Harvardin yliopiston tutkija Ethan Zuckerman huolestui kesällä juuri tästä ilmiöstä: Kun yhä suurempi osa ihmisistä saa uutisensa ja näkökulmansa juuri yhteisösivustojen kautta, käsitys maailmasta uhkaa kaventua rajusti. Kun esimerkiksi hyväosaiset vähentävät perinteisten viestimien käyttöä, heidän maailmaansa alkaa määrittää samanmielisten seuloma Facebook-virta, jonne ehdotukset syrjäytyneiden aseman parantamiseksi eivät välttämättä yllä.
Äärimmillään verkko eristää vähäosaiset henkisesti ja siivoaa heidät lopullisesti keskiluokan silmistä. Kaiken maailman tiedon vapautusta luvannut internet ei silloin tasaakaan sosiaalisia eroja vaan leventää ne entistä pahemmiksi.
Suomalaisten suosimat keskustelufoorumit eivät ole paljon parempia työkaluja kompromissien luomiseen. Nimimerkin takaa käytävät keskustelut kärjistyvät yleensä kahteen ääripäähän, eivätkä kannat muutu. Näin moni saa verkosta vain vahvistusta omille uskomuksilleen ja ennakkoluuloilleen, ja kahtiajako syvenee.
Kääntöpuolena esimerkiksi Facebook on synnyttänyt hyväntekeväisyysryhmiä ja harrastusporukoita, joita tuskin olisi saatu aikaiseksi ilman verkkoa. Niiden vastapainona rehottavat kuitenkin ääripäiden mielipiteitä esittelevät ryhmät, joissa muita ei edes yritetä ymmärtää.
Facebookissa ja foorumeilla ratkaistaan, kumpaan suuntaan suomalaiset haluavat kulkea.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Facebookissa ja foorumeilla ratkaistaan, kumpaan suuntaan suomalaiset haluavat kulkea."
Ihminen on aina ihminen, ammentaa se sitten uutta taikka vanhaa. Kun ei enää ole mitään uutta niin kaivetaan vanhaa. -Minä en ole enää kummankaan kannalla, ennen kuin löydän taas jotain parempaa ;)