Lapsen sukupuoli

heiltä, ei se asia teidän kohdallanne muutoin selviä.

Minulle ovat kaikki lapsenlapseni yhtä tärkeitä, jokaista yritän muistaa aivan samalla tavalla.
Meille isovanhemmille on vain vaikeaa se kuinka otamme iän huomioon ja sen , että nämä lapsukaiset eivät asu kaikki täällä äärellä. Silloin voi tuntua, että näitä kaukaisia muistetaan enempi, saattaa olla että tulevat puheessa usein esiin.

Jokaista muistan joka ilta rukouksissa ja saadessani halaan ja syliin otan. Leikin heisän kanssaan ja puuhasten arkiaskareita.

Moni isovanhempi sanoo, etä lapsenlapset ovat rakkaampia kuin omat aikanaan.
Se on minusta ihan hirveä asenne.
Mitä vanhemmaksi tulee, sen selvemmin huomaa, että lapsen ikä vaikuttaa suuresti tunteiden määrään. Vauvaa kohtaan tunteet ovat voimakkaat. On hoivan vaatimusta ja ihailua lapsen kehittymisestä ja suloisesta olemuksesta. Onnean määrää ei voi kuvata, kun lapsi alkaa tunnistaa, kaipaa ja tapailee sanoja.

Vanhempaan lapseen tällaisia tunteita ei kohdistu. Olisikin aika omituista 10-vuotiaan sanoja ja toimia ihailla ja päivitellä samalla tavalla kuin vuoden vanhan kohdalla.

Lapset ovat itsekin erilaisia. Ei ole mitään taulukkoa, jonka mukaan isovanhempien tunteita voisi arvioida, sillä lapsesta itsestään riippuu, miten häneen suhtaudutaan ja millaista rakkautta hän "kestää". Teini-ikäisen lapsen kaappaaminen hellään halaukseen voi katkaista välit vuosiksi, jos paikalla sattuu olemaan kaveri, joka voisi vaikka nauraa! Kun taas pikkulapsi on ihan onnellinen, kun häntä hellitään ja hyväillään.
Joku lapsi haluaa näyttää koulumenestyksensä, toinen taas ei halua puhua koulusta sanaakaan.
Isovanhemmilta vaaditaan myös diplomaattista otetta.
Reipas leikki-ikäinen nuorimies odottaa ihan toisenlaista huomiota kuin ujo samanikäinen tyttöserkkunsa.

On aika ahdistavaa isovanhemmille, jos heidän tunteittensa määrää ruvetaan miettimään ja arvioimaan. Jokainen lapsenlapsi on arvokas ja rakas, kukin oman persoonansa mukaisesti.

esiintyy kysymykissäsi monta kertaa. Mielestäni on täysin turhaa jossitella. Jos niin tai näin niin miten päin jne. Ja kuten joku vastasi, niin rakkauden määrähän ei ole mikään kiintiö, josta jaetaan lapsen lapsille tai viides lapsen lapsi saisi vähemmän rakkautta kuin eka.

Ja rakkautta voi osoittaa niin monella tapaa. Toinen kehuu lasten saavutuksia, toinen tekee käytännön hommia lapsen kanssa, kuka milläkin tavalla.
Omien lasteni isovanhemmat olivat niin iäkkäitä, etteivät jaksaneet hoitaa lapsen lapsia, mutta kiintymys tuli esille muulla tavalla.

Sukupuolella ei tietenkään ole väliä, ja kaikki lapset ovat yhtä rakkaita. Niin oli omien kohdalla ja samoin myös lapsenlapset, ei voi panna tärkeysjärjestykseen. Kyllä ihminen voi rakastaa kaikkia läheisiään yhtä paljon eikä rakkaus ole mikään könttä josta yhdelle jakaessa toiselta vähenisi. Rakkaus on rajaton.

voi voihi

Jos ihminen on terve ja normaalisti kiinnostunut lastensa ja lastenlastensa elämästä, niin kyllä hän pitää kaikkia perillisiään rakkaina ja seuraa heidän elämäänsä ja on mukana vuorovaikutuksessa. Johan siinä isovanhemmatkin pysyvät virkeinä ja elämästä kiinnostuneina. Näin ainakin meillä ja useilla muilla tuntemillani 'vanhuksilla'.

Hyvää Joulua Kaikille Isovanhemmille, heidän lapsilleen ja lastenlapsilleen!