Musta tuntuu, että lääketiede ei tiedä ihan kaikkea ihmisen selviämisestä vähällä ravinnolla. Periaatteessahan ajatellaan, ettei ilman ruokaa voi elää kuukausia jne.- ainakaan laiha ihminen, jolla ei ole omasta takaa rasvavarastoja tai lihaksia, joita kuluttaa. Oon kyllä itse todistanut ihan päin vastaista. Mun aineenvaihdunta on varmaan hidastunut niin paljon lähes 9 anoreksiavuoteni aikana, että pieninkin yritys nostaa edes vähän kalorimäärää johtaa lihomiseen. Se ei voi olla turvotusta, sillä se ei laske useiden kuukausienkaan aikana. Tää just tekee paranemisesta suoraan sanoen mahdotonta ja olen tuomittu elämään olemattomalla määrällä energiaa/vrk. Haluaisin kovasti parantua ja alkaa syömään enemmän, mut minkäs teet, kun pää ei anna periksi. Toisaalta sitten taas ajattelen, että hitsi mulla on sitkeä elimistö, kun se vaan jaksaa ja pärjää, vaikka en käytännössä syö yhtään mtään. Päin vastoin musta tuntuu, että elimistöni on sopeutunut tosi hyvin tähän ja päivä päivältä sopeutuu paremmin: Mulla on kauniit, paksut ja pitkät hiukset ja kynnet ja yllätyksekseni jopa menkat alkoi monen vuoden tauon jälkeen pari viikkoa sitten! Onko kenelläkään muulla ollut vastaavia kokemuksia ja miten te ehkä ootte suosta nousseet? Mä oon yrittänyt nostaa syömääni määrää vaik edes ihan vähän, mut se johtaa hillittömään lihomiseen. Jos paino edes nousisi hitaasti, niin olisi helpompi kestää. Toisaalta sitten taas mun painohan nousee koko ajan hitaasti, vaikka en oikeasti sy just mitään. Oikeasti. Kyllä sen verran olen 9 anoreksiavuoden aikana oppinut, että kalorit osataan laskea! Olenkohan mä joku fysiikan lakien vastainen poikkeus?
Poikkeus sääntöönkö?
Wanda;)
3396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuinka pitkä olet, paljonko painat, miten on paino muuttunut 9 vuoden aikana, paljonko kaloreita syöt, paljonko liikut ja millä ruokamäärillä alkaa paino kohota?
Olen 163 cm ja olen painanut suurimman osan anoreksia-ajastani 43 kg. Paino on 9 vuoden aikana pysynyt 42-43 kg välillä. Syön joka päivä max 600 kcal. Edeltävä vuosi on ollut oikeastaan poikkeus, sillä viimeisen vuoden aikana olen syönyt n.500-600 kcal päivässä, ja paino on noussut 48 kg:oon, sitä ennen söin n. 300 kcal/päivä. Noin 300 kcal päivässä pitää painon samana - ei siis nouse eikä laske.
Nyt saanut painoani laskemaan 46 kg:oon syömällä 200 kcal/päivässä viimeisen kuukauden ajan.
Sekava vastaus, mut toivottavasti saat edes vähän selvää...
Ajattelin kertoa omista kuulumisistani, vaikka tosiaan eipä kuulu hyvää. Kerroin, että oon nyt viimeisen kolme viikkoa ollut melkein koko ajan syömättä tai syönyt tosi, tosi vähän, kun en ole siis uskaltanut syödä. No, nyt tänä aamuna paino oli pompannut ylöspäin reilusti. Kai tää sitten on turvotusta, kun tälleen heittelee. Musta tuntuu, että just tälleen se meni viime keväänäkin. Rajoitin syömistä, paino laski hieman, sitten nousi takaisin. SItten rajoitin lisää ja taas sama juttu. Ihan kuin mun keho jotenkin sopeutuisi tähän parin kolmen viikon viiveellä. Ongelma vaan on se, että enempää ei oikein voi enää vähentää, kun tyhjästä on vaikea nyhjäistä. Oon ihan hukassa enkä vaan jaksa enää. Ei tää taida koskaan parantua, oon vaan tuomittu tähän. Kokeilin tosiaan sitä enemmän syömistä kolmen kuukauden ajan, jolloin paino sitten nousi vieläkin vauhdikkaammin. Osaisiko kukaan kertoa, mistä tää voi johtua tai mitä tää on? Onks tää jotain nälkiintymisturvotusta eikä lihomista sittenkään...? Vaik siis mä en oikeastaan tiedä, mitä se nälkiintymisturvotuskaan on.