Puristan käteni nyrkkiin,
lyön sen seinään, kerran, toisen,
en jaksa enää laskea.
Betoni ei anna periksi,
rystyset antavat, alkavat punertua.
Valkoinen seinä, ruskeanpunaisia tahroja.
Olen kokeillut kaikkea, etsinyt unohdusta viinasta.
En löytänyt sitä myöskään toisesta ihmisestä.
Kipukaan ei tunnu auttavan,
kipu pään sisällä on toisenlaista.
Koitin pakottaa itseni katkeraksi,
yritin vihata, perustelin itseni pökerryksiin.
Valehtelin, itselleni.
Nyt voin sen myöntää, tarvitsen sinua.
___________
Aika angstia, ei ollenkaan kaunista tai lämpimän pörröistä. Pahoittelen.
Elämä jatkuu kuitenkin.
Sun fading: (ei itkuiskelmää)
http://www.youtube.com/watch?v=xDBXcTiEIsk&feature=related
lyön sen seinään, kerran, toisen,
en jaksa enää laskea.
Betoni ei anna periksi,
rystyset antavat, alkavat punertua.
Valkoinen seinä, ruskeanpunaisia tahroja.
Olen kokeillut kaikkea, etsinyt unohdusta viinasta.
En löytänyt sitä myöskään toisesta ihmisestä.
Kipukaan ei tunnu auttavan,
kipu pään sisällä on toisenlaista.
Koitin pakottaa itseni katkeraksi,
yritin vihata, perustelin itseni pökerryksiin.
Valehtelin, itselleni.
Nyt voin sen myöntää, tarvitsen sinua.
___________
Aika angstia, ei ollenkaan kaunista tai lämpimän pörröistä. Pahoittelen.
Elämä jatkuu kuitenkin.
Sun fading: (ei itkuiskelmää)
http://www.youtube.com/watch?v=xDBXcTiEIsk&feature=related
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikä niin pörröisiäkään, pikemminkin rastaa.
Jää kuitenkin pohtimaan sitä,
että miksi se niin vaikeaa on?
Ja toinen ei?
Pohdittu on, puhuttukin on.
Ei tajua, itteensä, eikä toistakaan.
Ehkä joskus ajatus selkenee.
Öitä.