Heippa ihmiset, jotka kärsitte kyseisestä epätodellisesta olosta - kuin maailma olisi vieras, kuin itse olisit vieras, kyseenalaistat kaikkea ja olet ahdistunut juurikin tuon olon takia.
Ajattelin tulla sanomaan muutaman rohkaisunsanan teille, jotka olisin toivonut itsekin voivani lukea, kun depersonalisaatio oli päällä.
Mietin itse kysymyksiä, jääkö tämä olo päälle? Olenko seonnut?
Itselläni tuon epätodellisen olon ohessa oli pelkotilat 24/7 ahdistuksineen. En todella tiennyt, kuinka päästä tuosta kurjasta eroon.
Olin niin syvällä pääni sisässä, enkä saanut kontaktia muihin, eivätkä muutkaan saaneet liioin kontaktia minuun. Olin "herännyt tosimaailmaan", mutta samalla lukkiutunut itseeni. Todella ristiriitainen ja TUKALA olo.
Alku oli tuskaista! Synkkää, ahdistavaa, tukalaa, suorastaan hirveää. En tiennyt, mikä minua vaivasi. Mistä oli kyse.
Pian kuitenkin löysin tarvitsemani tiedot, mistä depersonalisaatiossa on kyse. Epätodellinen olo johtui siitä, kun en uskaltanut tuntea tunteitani. Tapahtui "Ei tämä voi olla todellista"-reaktio. Shokki.
Kukapa nyt pelkoa ja ahdistusta ja vihaa mielellään tuntisi, ja vielä kun ottaa huomioon lähtökohdat, minkä seurausta nuo tunteet ovat.
Osaan jo vastata omiin kysymyksiini:
Jääkö se olo päälle? Ei, se olo ei jää päälle. Se kestää kullakin aikansa. Itselläni n.4kk. Kuullostaa pitkältä ajalta, mutta onpa tuo jo mennyt ohi. Omalla kohdallani huomasin, että tarvitsin vakautta ympärilleni, ennenkuin tuo olo alkoi hälvenemään pikkuhiljaa. Tarvitsin turvallisen ilmapiirin kaiken sen tunnemyllerryksen ympärille.
Olenko seonnut? En kai sen suuremmin. Samanlainen ihminen olen nyt kuin aiemminkin, kontollani oli vain pelko ja ahdistus, jotka olivat todellatodella voimakkaita tunteita vuorautuneena tuohon shokkitilaan.
Tällaisin sanoin.
Älkää luovuttako! Kaikki ottaa aikansa, ja elämä on edessäpäin! :)
Ajattelin tulla sanomaan muutaman rohkaisunsanan teille, jotka olisin toivonut itsekin voivani lukea, kun depersonalisaatio oli päällä.
Mietin itse kysymyksiä, jääkö tämä olo päälle? Olenko seonnut?
Itselläni tuon epätodellisen olon ohessa oli pelkotilat 24/7 ahdistuksineen. En todella tiennyt, kuinka päästä tuosta kurjasta eroon.
Olin niin syvällä pääni sisässä, enkä saanut kontaktia muihin, eivätkä muutkaan saaneet liioin kontaktia minuun. Olin "herännyt tosimaailmaan", mutta samalla lukkiutunut itseeni. Todella ristiriitainen ja TUKALA olo.
Alku oli tuskaista! Synkkää, ahdistavaa, tukalaa, suorastaan hirveää. En tiennyt, mikä minua vaivasi. Mistä oli kyse.
Pian kuitenkin löysin tarvitsemani tiedot, mistä depersonalisaatiossa on kyse. Epätodellinen olo johtui siitä, kun en uskaltanut tuntea tunteitani. Tapahtui "Ei tämä voi olla todellista"-reaktio. Shokki.
Kukapa nyt pelkoa ja ahdistusta ja vihaa mielellään tuntisi, ja vielä kun ottaa huomioon lähtökohdat, minkä seurausta nuo tunteet ovat.
Osaan jo vastata omiin kysymyksiini:
Jääkö se olo päälle? Ei, se olo ei jää päälle. Se kestää kullakin aikansa. Itselläni n.4kk. Kuullostaa pitkältä ajalta, mutta onpa tuo jo mennyt ohi. Omalla kohdallani huomasin, että tarvitsin vakautta ympärilleni, ennenkuin tuo olo alkoi hälvenemään pikkuhiljaa. Tarvitsin turvallisen ilmapiirin kaiken sen tunnemyllerryksen ympärille.
Olenko seonnut? En kai sen suuremmin. Samanlainen ihminen olen nyt kuin aiemminkin, kontollani oli vain pelko ja ahdistus, jotka olivat todellatodella voimakkaita tunteita vuorautuneena tuohon shokkitilaan.
Tällaisin sanoin.
Älkää luovuttako! Kaikki ottaa aikansa, ja elämä on edessäpäin! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vähän samanlaisia oireita mullakin oli, kesti joku 1 kk...
Täällä saippuakuplan sisällä on eletty kohta 20 vuotta ja kaikki on edelleen samaa helvetin paskaa.
Aamulla herätessä ensimmäisenä vituttaa että vieläkö täällä on pakko olla ja odotan että tulisi taas ilta ja pääsisin töistä kotiin ja nukkumaan toivoen etten heräisi enää.
Ihmiset ovat vieraita ja kummallisia olentoja, joita en lähelleni enää halua. Helvettiin kaikki.
Je., hieno juttu että selätit depersonalisaation. Se on rasittava juttu, minulla ollut vuosia, lisäksi olen kokenut hajoamisen tunnetta ja ajoittain epätietoisuutta siitä kuka olen. Minua kiinnostaisi tietää, miten käytännössä sait yhteyden tunteisiisi? Mitä tapahtui, sen lisäksi että sait turvallisuutta lisää? Ei ole toki pakko vastata, mutta jäin vaan miettimään, kun olen itsekin koettanut etsiä erilaisia apukeinoja, toistaiseksi tuloksetta.
Kirjoituksesi antoi kyllä toivon kipinän tänne murheen alhoon. Eikä näillä palstoilla ole mitenkään ylitarjontaa selviytymistarinoista. :)
Mulla kans ja ollu 3 viikkoa ja olen tarkkaillu itseeni ja ajatellu ja aivan jumis ja pelottaa et kadotam itseni kokonaa :(
Minulla on jatkunut epätodellinen olo jo viitisen vuotta, ei neljä kuukautta ole kauan. Tuntuu kuin olisin irrallani kaikesta.
Jos siinä on tunteiden patoamisesta kyse, niin en kyllä keksi, mikä tunne se voisi olla. Tunnen todella voimakasta surua, häpeää, syyllisyyttä, vihaa, katkeruutta, pelkoa. Tunteet ovat niin voimakkaita, että kun olen yksinäni, niin itken ja itken, kunnes tuntuu että tukehdun.