Mikä on kolmiodraama

Suurimmalla osalla eroajista on elämä pois hallinnasta, moraalia ei lainkaan. Laosille ja läheisille valehdellaan, kumpa lapset tekisivät elämän niin vaikeaksi, että edes pakolla joutuisitte miettimään niitä suhteitanne tarkempaan ja paljon pitempään.
Itsellen lääkitystä pitäisi hake ja kiireesti, valehtelette itsellenne ja kaikille ihmisille.

Mummomuorin fiksun kirjoituksen lisäksi toteaisin ap:lle, että kohdistat kovasti vihaa niihin kolmansiin osapuoliin "jokaisen kolmannen kuvaannollisesti poistaisin vaikka millä tavalla pois, mutta milloinkaan en tällaista ihmistä arvosta pätkääkään. Munat potkisin täysin hajalle". Jotenkin tuosta kalskahtaa, että tilanne on sinulle ap. kenties omakohtainen? Ja minulle tulee vielä mieleen, että olet nainen, joka haluaisi poistaa miehensä uuden vaikka millä keinoin, ja siinä sivussa potkia miehen munat hajalle? Voin olla väärässäkin, mutta siltä minusta tuo vaikutti.

Kuitenkin, vaikka sitä miten näilläkin palstoilla halutaan muuksi muuttaa, ketään ei voi onnellisesta liitosta vasten tahtoaan viedä. Sellaista kolmatta osapuolta ei ole, joka veisi avioliittoonsa tyytyväisen ja siitä kiinnipitävän mukanaan tämän siihen suostumatta. Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta puolustusreaktiosta, että "syylliseksi" halutaan pääasiassa ja ehkä ainoastaankin nähdä se kolmas osapuoli eikä oman puolison osuutta asiassa haluta myöntää. Minusta kuitenkin tuntuisi, että jos tilanteen suostuisi ja pystyisi näkemään sellaisena kuin se on, eikä sellaisena miksi sen haluaa mielessään kuvitella, se auttaisi pitkällä aikavälillä kriisistä selviytymiseen. Silloin ei voisi määräänsä enempää käyttää kuviteltuja pahiksia oman katkeruuden käyttövoimana, vaan jossain vaiheessa olisi ehkä helpompi päästää irti, kun myöntäisi totuuden. Meillä jokaisella on toki omanlaisemme selviytymiskeinot, mutta surullisimpia eroja ovat minun mielestäni ne, joissa toinen osapuoli katkeroituu vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi pystymättä kunnolla koskaan irtautumaan ja elämään omaa elämäänsä, kun ajatukset ovat liian kiinni koetussa vääryydessä.

elämän realismi kirjoitti:

Mummomuorin fiksun kirjoituksen lisäksi toteaisin ap:lle, että kohdistat kovasti vihaa niihin kolmansiin osapuoliin "jokaisen kolmannen kuvaannollisesti poistaisin vaikka millä tavalla pois, mutta milloinkaan en tällaista ihmistä arvosta pätkääkään. Munat potkisin täysin hajalle". Jotenkin tuosta kalskahtaa, että tilanne on sinulle ap. kenties omakohtainen? Ja minulle tulee vielä mieleen, että olet nainen, joka haluaisi poistaa miehensä uuden vaikka millä keinoin, ja siinä sivussa potkia miehen munat hajalle? Voin olla väärässäkin, mutta siltä minusta tuo vaikutti.

Kuitenkin, vaikka sitä miten näilläkin palstoilla halutaan muuksi muuttaa, ketään ei voi onnellisesta liitosta vasten tahtoaan viedä. Sellaista kolmatta osapuolta ei ole, joka veisi avioliittoonsa tyytyväisen ja siitä kiinnipitävän mukanaan tämän siihen suostumatta. Ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta puolustusreaktiosta, että "syylliseksi" halutaan pääasiassa ja ehkä ainoastaankin nähdä se kolmas osapuoli eikä oman puolison osuutta asiassa haluta myöntää. Minusta kuitenkin tuntuisi, että jos tilanteen suostuisi ja pystyisi näkemään sellaisena kuin se on, eikä sellaisena miksi sen haluaa mielessään kuvitella, se auttaisi pitkällä aikavälillä kriisistä selviytymiseen. Silloin ei voisi määräänsä enempää käyttää kuviteltuja pahiksia oman katkeruuden käyttövoimana, vaan jossain vaiheessa olisi ehkä helpompi päästää irti, kun myöntäisi totuuden. Meillä jokaisella on toki omanlaisemme selviytymiskeinot, mutta surullisimpia eroja ovat minun mielestäni ne, joissa toinen osapuoli katkeroituu vuosiksi tai jopa vuosikymmeniksi pystymättä kunnolla koskaan irtautumaan ja elämään omaa elämäänsä, kun ajatukset ovat liian kiinni koetussa vääryydessä.

Lue lisää

AP vaikuttaa taas samalta aikaisemmalta kirjoittelijalta, joka on katkera tyttärensä erosta ja katkera sille hunsvottimiehelle, joka on kuvioihin tullut mukaan...?
No, yksityiskohdista en tiedä, mutta sinulle ed, joka sanoit, että onnelliseen liittoon ei kolmatta mahdu, niin haluaisin valaista vähän..
Moni liitto on onnellinen, mutta kun lapsia syntyy, se on sellainen koettelemus, vaikka on tietenkin ihanaakin, mikä kuitenkin repii paria hajalleen ja se on tosi, että silloin on kolmannen hyvä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kiilautua väliin.
Itse olen pysynyt liitossani, vaikka mies sortui tällaiseen työkaveriinsa pikkujoulujen myötä, minun hoidellessani lapsia ja sitä kodin arkea..
Olin tietenkin väsynyt vuosikausien imetyksen ja vaipparallin myötä, enkä jaksanut niin hehkeä olla miehelleni, mutta olisin luullut miehestäkin löytyvän sen verran selkärankaa, että olisi älynnyt, että tämä perhe oli meidän juttu, johon täytyy sopeutua sillä hetkellä lasten ehdoilla!!!
Kyllähän nyt jokainen viisas sen tietää, että lapset ovat vain hetken pieniä, kyllä se äitikin siitä taas omaksi hehkeäksi itsekseen muuttuu, kun lasten tarpeet on ensin tyydytetty ja lapset vähän kasvavat.
Pistin miehen naikkosensa luo "kasvamaan" ja nielin kyyneleeni,
meni kaksi kuukautta ja mies aloitti anteeksi pyytelemiset ja kotiin vinkumisen.
Sai suostutella minua sitten seuraavat kaksi kuukautta kukilla ja kauniilla puheilla ja yhtenä aamuna löysin mieheni nukkumasta jopa ulko-oven takaa, kun en päästänyt sisälle.
Nöyryyttääkseni häntä lisää, pakotin miehen lääkäriin sukupuolitautikokeisiin, vaikka vannoi aina kortsuja naikkosensa kanssa käyttäneensäkkin, en kuitenkaan halunnut akan tauteja vahingossakaan omaan värkkiini, joten paperi piti toimittaa, ennen kuin oli kotiin asiaa.
Kotiin takaisin mieheni otin ja kunnolla on ollut, piti vain tämmöinen typerä ja täysin turha episodi käydä
meilläkin, mistä olisi voinut tosiaankin aivan turha ero tulla.
Ymmärrän siis jotenkin AP:n katkeruuden.

ryhtiä suhteeseen! kirjoitti:

AP vaikuttaa taas samalta aikaisemmalta kirjoittelijalta, joka on katkera tyttärensä erosta ja katkera sille hunsvottimiehelle, joka on kuvioihin tullut mukaan...?
No, yksityiskohdista en tiedä, mutta sinulle ed, joka sanoit, että onnelliseen liittoon ei kolmatta mahdu, niin haluaisin valaista vähän..
Moni liitto on onnellinen, mutta kun lapsia syntyy, se on sellainen koettelemus, vaikka on tietenkin ihanaakin, mikä kuitenkin repii paria hajalleen ja se on tosi, että silloin on kolmannen hyvä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kiilautua väliin.
Itse olen pysynyt liitossani, vaikka mies sortui tällaiseen työkaveriinsa pikkujoulujen myötä, minun hoidellessani lapsia ja sitä kodin arkea..
Olin tietenkin väsynyt vuosikausien imetyksen ja vaipparallin myötä, enkä jaksanut niin hehkeä olla miehelleni, mutta olisin luullut miehestäkin löytyvän sen verran selkärankaa, että olisi älynnyt, että tämä perhe oli meidän juttu, johon täytyy sopeutua sillä hetkellä lasten ehdoilla!!!
Kyllähän nyt jokainen viisas sen tietää, että lapset ovat vain hetken pieniä, kyllä se äitikin siitä taas omaksi hehkeäksi itsekseen muuttuu, kun lasten tarpeet on ensin tyydytetty ja lapset vähän kasvavat.
Pistin miehen naikkosensa luo "kasvamaan" ja nielin kyyneleeni,
meni kaksi kuukautta ja mies aloitti anteeksi pyytelemiset ja kotiin vinkumisen.
Sai suostutella minua sitten seuraavat kaksi kuukautta kukilla ja kauniilla puheilla ja yhtenä aamuna löysin mieheni nukkumasta jopa ulko-oven takaa, kun en päästänyt sisälle.
Nöyryyttääkseni häntä lisää, pakotin miehen lääkäriin sukupuolitautikokeisiin, vaikka vannoi aina kortsuja naikkosensa kanssa käyttäneensäkkin, en kuitenkaan halunnut akan tauteja vahingossakaan omaan värkkiini, joten paperi piti toimittaa, ennen kuin oli kotiin asiaa.
Kotiin takaisin mieheni otin ja kunnolla on ollut, piti vain tämmöinen typerä ja täysin turha episodi käydä
meilläkin, mistä olisi voinut tosiaankin aivan turha ero tulla.
Ymmärrän siis jotenkin AP:n katkeruuden.

Lue lisää

Pelottavaa lukea teidän petettyjen naisten tekstejä. Niistä huokuu rivien välistä viha ja katkeruus. Missään jutussa ei näy rakkautta miestä kohtaa. Siltikin jatkatte liitossa. Lasten takia. Ompahan mahtava heillä lapsuus, kun äiti vihaa isää. Ja sinä vielä tunnustat nöyryyttäneesi häntä. Olet kai ylpeä itsestäsi? Opetat lapsillesi, että paha pitää kostaa ja mahdollisimman pahasti. Annoitko miehellesi anteeksi? Annoitko anteeksi sille toiselle naiselle, joka miehesi muka väkisin vei, tunkeutui teidän liittoon väkisin? Rakastatko miestäsi yhtään?
Lapset on pieniä vain hetken. Totta. Mutta ei se lasten hoitaminen niin paljon voimia vie, etteikö sitä aviomiestäkin voisi huomioida ja jopa harrastaa seksiä hänen kanssaan. Taitaa olla hyvinkin yleistä että kun lapset on tehty, keskittyy nainen vain heihin. Jättää miehen kokonaan ulkopuoliseksi. Unohtaa, että mieskin on sitä perhettä. En yhtään ihmettele, että mies hämmennyksissään vieraissa käy.

ryhtiä suhteeseen! kirjoitti:

AP vaikuttaa taas samalta aikaisemmalta kirjoittelijalta, joka on katkera tyttärensä erosta ja katkera sille hunsvottimiehelle, joka on kuvioihin tullut mukaan...?
No, yksityiskohdista en tiedä, mutta sinulle ed, joka sanoit, että onnelliseen liittoon ei kolmatta mahdu, niin haluaisin valaista vähän..
Moni liitto on onnellinen, mutta kun lapsia syntyy, se on sellainen koettelemus, vaikka on tietenkin ihanaakin, mikä kuitenkin repii paria hajalleen ja se on tosi, että silloin on kolmannen hyvä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kiilautua väliin.
Itse olen pysynyt liitossani, vaikka mies sortui tällaiseen työkaveriinsa pikkujoulujen myötä, minun hoidellessani lapsia ja sitä kodin arkea..
Olin tietenkin väsynyt vuosikausien imetyksen ja vaipparallin myötä, enkä jaksanut niin hehkeä olla miehelleni, mutta olisin luullut miehestäkin löytyvän sen verran selkärankaa, että olisi älynnyt, että tämä perhe oli meidän juttu, johon täytyy sopeutua sillä hetkellä lasten ehdoilla!!!
Kyllähän nyt jokainen viisas sen tietää, että lapset ovat vain hetken pieniä, kyllä se äitikin siitä taas omaksi hehkeäksi itsekseen muuttuu, kun lasten tarpeet on ensin tyydytetty ja lapset vähän kasvavat.
Pistin miehen naikkosensa luo "kasvamaan" ja nielin kyyneleeni,
meni kaksi kuukautta ja mies aloitti anteeksi pyytelemiset ja kotiin vinkumisen.
Sai suostutella minua sitten seuraavat kaksi kuukautta kukilla ja kauniilla puheilla ja yhtenä aamuna löysin mieheni nukkumasta jopa ulko-oven takaa, kun en päästänyt sisälle.
Nöyryyttääkseni häntä lisää, pakotin miehen lääkäriin sukupuolitautikokeisiin, vaikka vannoi aina kortsuja naikkosensa kanssa käyttäneensäkkin, en kuitenkaan halunnut akan tauteja vahingossakaan omaan värkkiini, joten paperi piti toimittaa, ennen kuin oli kotiin asiaa.
Kotiin takaisin mieheni otin ja kunnolla on ollut, piti vain tämmöinen typerä ja täysin turha episodi käydä
meilläkin, mistä olisi voinut tosiaankin aivan turha ero tulla.
Ymmärrän siis jotenkin AP:n katkeruuden.

Lue lisää

"sinulle ed, joka sanoit, että onnelliseen liittoon ei kolmatta mahdu, niin haluaisin valaista vähän.."

Itse asiassa, jos luit viestini, niin korostin, että "ketään ei voi ... vasten tahtoaan viedä. Sellaista kolmatta osapuolta ei ole, joka veisi avioliittoonsa tyytyväisen ja siitä kiinnipitävän mukanaan tämän siihen suostumatta". En ota liittoanne tuntematta millään tavalla kantaa, kuinka onnellinen liittonne oli ennen miehen syrjähyppyä, tai kuinka onnelliseksi tai onnettomaksi hän itsensä tunsi. Enkä edes siihen, olitko tai olisiko sinun pitänyt olla hehkeä miestäsi varten. Mutta kertomasi ei mitenkään muuta sitä, minkä sanoin, vaan päinvastoin alleviivaa sanomaani, siis näin sanojesi mukaan: "mies sortui tällaiseen työkaveriinsa pikkujoulujen myötä". Olipa pikkujouluvamppi tapauksessanne millainen seireeni hyvänsä, hän ei olisi miestäsi matkaansa saanut, ellei miehesi olisi reissuun vapaaehtoisesti lähtenyt. Tämä, ja vain tämä oli minun pointtini, ja kirjoitin siitä pelkästään siksi, että ihmettelen monien suhtautumista, jonka mukaan syy on lähes tai kokonaan sen kolmannen osapuolen, kiilautujan kuten sinä sanoit.

Ja ennen kuin joku ottaa hernettä sieraimeen oikein urakalla, minä en puolustele niitä kolmansia osapuolia, enkä ole sellainen itse. Vain ihmettelen valtavaa tarvetta löytää syyllinen mieluummin ulkopuolisesta kuin omasta puolisosta, joka kuitenkin vapaaehtoisesti tekee sen minkä tekee. Jos joku voi väittää, että kaikin tavoin ja kynsin hampain vastaanharannut puoliso vietiin liitosta väkisin, niin sitten uskon, mutta muuten hämmästelen. Mutta kuten jo edellä totesin, jonkinlainen puolustusreaktio se kai on.

hoitaa fiksusti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen tai sitten sen voi hoitaa huonosti ja hypätä lennossa uuteen suhteeseen. Tekoja voimme hallita, mutta myös tunteitamme ja tahtoamme ohjata. Ihminen, joka ei osaa kertoa aviopuolisolleen muutostarpeesta ja omista ajatuksistaan ja tunteistaan, toimii todella itsekkäästi ja parisuhdetta vastaan. Salaaminen kertoo siitä, että salaaja tietää toimivansa väärin ja itsekkäästi eikä uskalla kohdata tekojaan. Ei ihme, että parisuhde kariutuu, jos suhteen toinen osapuoli on itsekäs ja kypsymätön salailija, joka ei osaa ottaa vastuuta tunteistaan, teoistaan eikä tahdostaan.

pelottavaa kirjoitti:

Pelottavaa lukea teidän petettyjen naisten tekstejä. Niistä huokuu rivien välistä viha ja katkeruus. Missään jutussa ei näy rakkautta miestä kohtaa. Siltikin jatkatte liitossa. Lasten takia. Ompahan mahtava heillä lapsuus, kun äiti vihaa isää. Ja sinä vielä tunnustat nöyryyttäneesi häntä. Olet kai ylpeä itsestäsi? Opetat lapsillesi, että paha pitää kostaa ja mahdollisimman pahasti. Annoitko miehellesi anteeksi? Annoitko anteeksi sille toiselle naiselle, joka miehesi muka väkisin vei, tunkeutui teidän liittoon väkisin? Rakastatko miestäsi yhtään?
Lapset on pieniä vain hetken. Totta. Mutta ei se lasten hoitaminen niin paljon voimia vie, etteikö sitä aviomiestäkin voisi huomioida ja jopa harrastaa seksiä hänen kanssaan. Taitaa olla hyvinkin yleistä että kun lapset on tehty, keskittyy nainen vain heihin. Jättää miehen kokonaan ulkopuoliseksi. Unohtaa, että mieskin on sitä perhettä. En yhtään ihmettele, että mies hämmennyksissään vieraissa käy.

Lue lisää

no kyllä sellasta pitää nöyryyttää joka moisen tempun tekee. tai vaihtoehtoisesti voi sit lähtee lätkimään. ensinnäkään, jos on toisen helmoihin karannu niin kyllä sitä pitää olla valmis nöyristelemään ja näyttämään sen että on pahoillaan jos takaisin mielii. ja näinkö vaan olis pitäny takasin ottaa ja vielä taputella päälle oikein...sehän olis ollu vähän kuin lupa mennä seuraavankin matkaan ja että ovet on sitte kotia auki. eh...

ja kai siinä ny täytyy rakkauttaki olla mukana jos tollasen idiootin ottaa takasin, sitä tuskin voi millään muulla selittää. edes lapsilla. ja esikoiseni synnyttyä aikaa oli vain hänen hoitoon, koliikkivauva kun oli...niin... kyllä olin itse hyvin pahoillani siitä ja hyvin väsynyt ja masentunut. en vain voinut taikoa lasta pois ja hoidettava oli. olen toki hyvin pahoillani jos mies-raukalla oli ulkopuolinen olo :/ voi raukka, kyllä elämä kaltoin kohteli! ajatella, minä vain hoitelin huutavaa vauvaa, valvoin yöt, ja mies-raukalle ei jäänyt aikaa. no kyllä oli oikeutettua että hän uuden löysi ja läksi. taisi johtua siitä hämmennyksestä, josta mainitsit. jos totta puhutaan, mua vitutti tilanne varmaanki kaikista eniten. aattelin että tässäkö tämä elämä nyt oli. mutta eihän mulla mitään väliä ollutkaan, sekin tuli selväksi. ja toivottu oli lapsi, miehen oma ehdotus!

mutta kiitos hienosta vastauksesta! tämä selvitti paljon minulle!

ps. jos isä osallistuis lasten- ja kodinhoitoon voisi ehkä äidille jäädä vähän aikaa isukille! näin se vaan menee, mutta se on varmaankin helpottavaa löytää syy aina jostain muualta kuin itsestä!

elämän realismi kirjoitti:

"sinulle ed, joka sanoit, että onnelliseen liittoon ei kolmatta mahdu, niin haluaisin valaista vähän.."

Itse asiassa, jos luit viestini, niin korostin, että "ketään ei voi ... vasten tahtoaan viedä. Sellaista kolmatta osapuolta ei ole, joka veisi avioliittoonsa tyytyväisen ja siitä kiinnipitävän mukanaan tämän siihen suostumatta". En ota liittoanne tuntematta millään tavalla kantaa, kuinka onnellinen liittonne oli ennen miehen syrjähyppyä, tai kuinka onnelliseksi tai onnettomaksi hän itsensä tunsi. Enkä edes siihen, olitko tai olisiko sinun pitänyt olla hehkeä miestäsi varten. Mutta kertomasi ei mitenkään muuta sitä, minkä sanoin, vaan päinvastoin alleviivaa sanomaani, siis näin sanojesi mukaan: "mies sortui tällaiseen työkaveriinsa pikkujoulujen myötä". Olipa pikkujouluvamppi tapauksessanne millainen seireeni hyvänsä, hän ei olisi miestäsi matkaansa saanut, ellei miehesi olisi reissuun vapaaehtoisesti lähtenyt. Tämä, ja vain tämä oli minun pointtini, ja kirjoitin siitä pelkästään siksi, että ihmettelen monien suhtautumista, jonka mukaan syy on lähes tai kokonaan sen kolmannen osapuolen, kiilautujan kuten sinä sanoit.

Ja ennen kuin joku ottaa hernettä sieraimeen oikein urakalla, minä en puolustele niitä kolmansia osapuolia, enkä ole sellainen itse. Vain ihmettelen valtavaa tarvetta löytää syyllinen mieluummin ulkopuolisesta kuin omasta puolisosta, joka kuitenkin vapaaehtoisesti tekee sen minkä tekee. Jos joku voi väittää, että kaikin tavoin ja kynsin hampain vastaanharannut puoliso vietiin liitosta väkisin, niin sitten uskon, mutta muuten hämmästelen. Mutta kuten jo edellä totesin, jonkinlainen puolustusreaktio se kai on.

Lue lisää

mulle kävi niin että mies lähti uuden matkaan kun vauva oli 5kk. oli löytänyt "sielunkumppanin" toisesta. minä kun hoidin koliikki-vauvaa niin kyllähän tällä lapsettomalla varmaan oli aikaa kuunnella jne. vaikka minä todellakin tein parhaani liittomme eteen. no, eipä tämä ex-mieheni mitenkään uskollista sorttia ole muutenkaan.

tässä tulee mutta... tämä naikkonen häiriköi, oli selvittänyt mieheni numeron ja "vahingossa" laittoi viestin, minäkin sen silloin näin. mies oli yhdenillanjutun jälkeen sanonut että tämä on tässä... no, hän oli tosi aktiivinen, tiesi miehen perheestä kyllä varsin hyvin. mutta eipä häirinnyt hänen menoa. kyllähän mies se pääsyyllinen oli tottakai. mutta vihaan tänä päivänäkin tuota naista, hänen moraalinsa -tai sen puutteen- takia. sääli vain että on osana kasvattamassa meidän poikaa, mutta minkäs minä sille mahdan. inhottaa vain kovasti. asiasta on toki jo aikaa, olen jo antanut anteeksi ja unohtanut. mutta tätä naista tulen varmaan vihaamaan lopun elämääni, mutta ei se mitään, niin hänkin minua. minä sentään pidän tunteeni sisällä ja käyttäydyn asiallisesti, hän ei kykene siihenkään :/ saan kuulla kuinka teen väärin aina...

jos nyt joku lohduttaa, niin eipä mies tällekään tapaukselle mitenkään uskollinen ole ollut :D

pelottavaa kirjoitti:

Pelottavaa lukea teidän petettyjen naisten tekstejä. Niistä huokuu rivien välistä viha ja katkeruus. Missään jutussa ei näy rakkautta miestä kohtaa. Siltikin jatkatte liitossa. Lasten takia. Ompahan mahtava heillä lapsuus, kun äiti vihaa isää. Ja sinä vielä tunnustat nöyryyttäneesi häntä. Olet kai ylpeä itsestäsi? Opetat lapsillesi, että paha pitää kostaa ja mahdollisimman pahasti. Annoitko miehellesi anteeksi? Annoitko anteeksi sille toiselle naiselle, joka miehesi muka väkisin vei, tunkeutui teidän liittoon väkisin? Rakastatko miestäsi yhtään?
Lapset on pieniä vain hetken. Totta. Mutta ei se lasten hoitaminen niin paljon voimia vie, etteikö sitä aviomiestäkin voisi huomioida ja jopa harrastaa seksiä hänen kanssaan. Taitaa olla hyvinkin yleistä että kun lapset on tehty, keskittyy nainen vain heihin. Jättää miehen kokonaan ulkopuoliseksi. Unohtaa, että mieskin on sitä perhettä. En yhtään ihmettele, että mies hämmennyksissään vieraissa käy.

Lue lisää

Taidat olla jotenkin vähän tyhmä "peloittavaa..."
Silitelläkkös niitä pettäjiä sitten pitäisi!!
Ei ihme, että pettäjiä riittää, jos saavat huseerata aivan halujensa mukaan!
Sulla ei taida olla edes perhettä, kun et älyä, ettei se perhe-elämä koko ajan sitä ruusuilla tanssimista ole! Ukot pettää yleensä kännissä, joten rakkauden puutteestakaan siinä ei ole kysymys. Typeryydestä vain! Täytyy olla vähä-älyinen, jos toisen huoraamisen jälkeen vain typerä hymy naamalla jalat levällään ottaa pettäjän takaisin hoteisiinsa!
"ryhtiä suhteeseen" teki aivan oikein! Olisipa minullakin ollut aikanaan kanttia moiseen, valitsin kuitenkin sen helpomman tien ja otin miehestä eron jo sen yhden haksahduksen takia.
Tuo sukupuolitauti-paperin haku lääkäriltä pitäisi tehdä pakolliseksi jokaisessa suhteessa pettämisen jälkeen.
Vielä tuota tautia jonku huoran pillusta levittämään kumppaniinsa! Höh!

elämän realismi kirjoitti:

"sinulle ed, joka sanoit, että onnelliseen liittoon ei kolmatta mahdu, niin haluaisin valaista vähän.."

Itse asiassa, jos luit viestini, niin korostin, että "ketään ei voi ... vasten tahtoaan viedä. Sellaista kolmatta osapuolta ei ole, joka veisi avioliittoonsa tyytyväisen ja siitä kiinnipitävän mukanaan tämän siihen suostumatta". En ota liittoanne tuntematta millään tavalla kantaa, kuinka onnellinen liittonne oli ennen miehen syrjähyppyä, tai kuinka onnelliseksi tai onnettomaksi hän itsensä tunsi. Enkä edes siihen, olitko tai olisiko sinun pitänyt olla hehkeä miestäsi varten. Mutta kertomasi ei mitenkään muuta sitä, minkä sanoin, vaan päinvastoin alleviivaa sanomaani, siis näin sanojesi mukaan: "mies sortui tällaiseen työkaveriinsa pikkujoulujen myötä". Olipa pikkujouluvamppi tapauksessanne millainen seireeni hyvänsä, hän ei olisi miestäsi matkaansa saanut, ellei miehesi olisi reissuun vapaaehtoisesti lähtenyt. Tämä, ja vain tämä oli minun pointtini, ja kirjoitin siitä pelkästään siksi, että ihmettelen monien suhtautumista, jonka mukaan syy on lähes tai kokonaan sen kolmannen osapuolen, kiilautujan kuten sinä sanoit.

Ja ennen kuin joku ottaa hernettä sieraimeen oikein urakalla, minä en puolustele niitä kolmansia osapuolia, enkä ole sellainen itse. Vain ihmettelen valtavaa tarvetta löytää syyllinen mieluummin ulkopuolisesta kuin omasta puolisosta, joka kuitenkin vapaaehtoisesti tekee sen minkä tekee. Jos joku voi väittää, että kaikin tavoin ja kynsin hampain vastaanharannut puoliso vietiin liitosta väkisin, niin sitten uskon, mutta muuten hämmästelen. Mutta kuten jo edellä totesin, jonkinlainen puolustusreaktio se kai on.

Lue lisää

"Itse asiassa, jos luit viestini, niin korostin, että "ketään ei voi ... vasten tahtoaan viedä. Sellaista kolmatta osapuolta ei ole, joka veisi avioliittoonsa tyytyväisen ja siitä kiinnipitävän mukanaan tämän siihen suostumatta". En ota liittoanne tuntematta millään tavalla kantaa, kuinka onnellinen liittonne oli ennen miehen syrjähyppyä, tai kuinka onnelliseksi tai onnettomaksi hän itsensä tunsi."

tuo "ketään ei voi onnellisesta liitosta viedä" on kyllä ihan nolla-argumentointia. JOKAIKISESSÄ liitossa on kriisejä, olivatpa liitot kokonaisuutta arvioiden kuinka onnellisia tahansa. Eli tuolla periaatteella jokikisessä liitossa on ihan hyvä sauma pettää ja vapaudu-vastuusta-kortti sille kolmannelle napsahtaa automaattisesti.

pelottavaa kirjoitti:

Pelottavaa lukea teidän petettyjen naisten tekstejä. Niistä huokuu rivien välistä viha ja katkeruus. Missään jutussa ei näy rakkautta miestä kohtaa. Siltikin jatkatte liitossa. Lasten takia. Ompahan mahtava heillä lapsuus, kun äiti vihaa isää. Ja sinä vielä tunnustat nöyryyttäneesi häntä. Olet kai ylpeä itsestäsi? Opetat lapsillesi, että paha pitää kostaa ja mahdollisimman pahasti. Annoitko miehellesi anteeksi? Annoitko anteeksi sille toiselle naiselle, joka miehesi muka väkisin vei, tunkeutui teidän liittoon väkisin? Rakastatko miestäsi yhtään?
Lapset on pieniä vain hetken. Totta. Mutta ei se lasten hoitaminen niin paljon voimia vie, etteikö sitä aviomiestäkin voisi huomioida ja jopa harrastaa seksiä hänen kanssaan. Taitaa olla hyvinkin yleistä että kun lapset on tehty, keskittyy nainen vain heihin. Jättää miehen kokonaan ulkopuoliseksi. Unohtaa, että mieskin on sitä perhettä. En yhtään ihmettele, että mies hämmennyksissään vieraissa käy.

Lue lisää

Kyllähän tuo viha ja nöyryyttäminen sekä maksimaalinen kosto petostilanteessa on enemmän meidän miesten toimintatapa kuin naisten.

Itse en ainakaan antaisi ikikuunapäivänä anteeksi, vaan vetelisin kylmästi vaimoa turpaan niin että tukka lähtis. Sitten vasta miettisin, mitä tehdään liitolle ja yritetäänkö vielä.

Jos lapset kärsis niin ei mahtaisi mitään.

-mies- kirjoitti:

"Itse asiassa, jos luit viestini, niin korostin, että "ketään ei voi ... vasten tahtoaan viedä. Sellaista kolmatta osapuolta ei ole, joka veisi avioliittoonsa tyytyväisen ja siitä kiinnipitävän mukanaan tämän siihen suostumatta". En ota liittoanne tuntematta millään tavalla kantaa, kuinka onnellinen liittonne oli ennen miehen syrjähyppyä, tai kuinka onnelliseksi tai onnettomaksi hän itsensä tunsi."

tuo "ketään ei voi onnellisesta liitosta viedä" on kyllä ihan nolla-argumentointia. JOKAIKISESSÄ liitossa on kriisejä, olivatpa liitot kokonaisuutta arvioiden kuinka onnellisia tahansa. Eli tuolla periaatteella jokikisessä liitossa on ihan hyvä sauma pettää ja vapaudu-vastuusta-kortti sille kolmannelle napsahtaa automaattisesti.

Lue lisää

Jännä kuinka asiat halutaan nähdä väärin, vaikka väkisin. Selventääkseni asiaa aiemmin, poistin lainaamassasi kohdassa alkuperäisestä viestistäni sen epäoleellisemman kohdan, jolloin jäljelle jäi tämä: "ketään ei voi ... vasten tahtoaan viedä". Koska sinä halusit lukea viestini omien näkemystesi mukaan, päätit sitten ottaa poistetun osuuden takaisin ja kommentoida vain sitä.

Onko jotenkin vaikea nähdä se pointti, jota erityisesti korostin (ja nimenomaisesti sanoin korostavani), eli se, että ketään ei voi väkisin viedä? Ja se ei tosiaan ole nolla-argumentointia. Mutta päinvastaisen väittäminen (eli että jonkun liiton rikkoutumiseen on syyllinen yksinomaan se kolmas osapuoli) on itsepetosta mahtavimman kautta. En ole missään vaiheessa sanonut, etteikö jokaisessa liitossa olisi ongelmansa - sellaisen väittäminen on pelkkää sinun tulkintaasi ja ilmeisen omasta ajattelustasi lähtevää.

En ole myöskään puhunut mitään siitä, millaisin kortein ("vapaudu-vastuusta-kortti sille kolmannelle") kolmas osapuoli toimintaansa oikeuttaa. Minua ei se tämän keskustelun puitteissa lainkaan kiinnosta. Vain ja ainoastaan olen puhunut siitä, että petetty osapuoli jostain kummallisesta syystä haluaa syyttää tätä kolmatta osapuolta sen sijaan, että näkisi syyn siinä, joka päätti pettää - petollisessa puolisossaan. Puolustusmekanismiksi olen sitä nimittänyt ja siihen viittaakin nimimerkki "kokem on" kommentoidessaan asiaa minulle. Mutta mikä ihmeen puolustusmekanismi sinulla on päällä, kun luet kirjoitukseni ihan kuinka tykkäät ja riehaannut sitten omasta tulkinnastasi?

elämän realismi kirjoitti:

Jännä kuinka asiat halutaan nähdä väärin, vaikka väkisin. Selventääkseni asiaa aiemmin, poistin lainaamassasi kohdassa alkuperäisestä viestistäni sen epäoleellisemman kohdan, jolloin jäljelle jäi tämä: "ketään ei voi ... vasten tahtoaan viedä". Koska sinä halusit lukea viestini omien näkemystesi mukaan, päätit sitten ottaa poistetun osuuden takaisin ja kommentoida vain sitä.

Onko jotenkin vaikea nähdä se pointti, jota erityisesti korostin (ja nimenomaisesti sanoin korostavani), eli se, että ketään ei voi väkisin viedä? Ja se ei tosiaan ole nolla-argumentointia. Mutta päinvastaisen väittäminen (eli että jonkun liiton rikkoutumiseen on syyllinen yksinomaan se kolmas osapuoli) on itsepetosta mahtavimman kautta. En ole missään vaiheessa sanonut, etteikö jokaisessa liitossa olisi ongelmansa - sellaisen väittäminen on pelkkää sinun tulkintaasi ja ilmeisen omasta ajattelustasi lähtevää.

En ole myöskään puhunut mitään siitä, millaisin kortein ("vapaudu-vastuusta-kortti sille kolmannelle") kolmas osapuoli toimintaansa oikeuttaa. Minua ei se tämän keskustelun puitteissa lainkaan kiinnosta. Vain ja ainoastaan olen puhunut siitä, että petetty osapuoli jostain kummallisesta syystä haluaa syyttää tätä kolmatta osapuolta sen sijaan, että näkisi syyn siinä, joka päätti pettää - petollisessa puolisossaan. Puolustusmekanismiksi olen sitä nimittänyt ja siihen viittaakin nimimerkki "kokem on" kommentoidessaan asiaa minulle. Mutta mikä ihmeen puolustusmekanismi sinulla on päällä, kun luet kirjoitukseni ihan kuinka tykkäät ja riehaannut sitten omasta tulkinnastasi?

Lue lisää

Tässä ketjussa on jo useampi vastannut sinulle, eikä todellakaan pointtisi tunnu menevän perille.
Puhut koko ajan jostakin "kolmannen vastuun vapauttamisesta", vaikka nimenomaan tuo eräskin nainen nöyryytti oikeutetusti tätä omaa miestään, ei sitä kolmatta osapuolta.
Mikä siis oli pointtisi?
Oletko itse ollut se kolmas pyörä ja haluat pestä heti kätesi pettämisistä puhuttaessa, vai mikä saa sinut hiiltymään?
Valitettavasti asia on kyllä niin, että ainakin minä odottaisin siltä kolmanneltakin edes sen verran käytöstapoja, että kysyisi, onko vastapuoli vapaa, ennen kuin sänkyyn ryntää!
Kai olet siitä edes samaa mieltä, että se kotona lapsiaan sillä aikaa hoidellut vanhempi on kuitenkin syytön pettäjän ja sen kolmannen naimapuuhiin? ;D
Ei pettäminen saa olla koskaan sallittua. Voi ensin erota, sitten voi tehdä mitä huvittaa!

sivusta seurannut.. kirjoitti:

Tässä ketjussa on jo useampi vastannut sinulle, eikä todellakaan pointtisi tunnu menevän perille.
Puhut koko ajan jostakin "kolmannen vastuun vapauttamisesta", vaikka nimenomaan tuo eräskin nainen nöyryytti oikeutetusti tätä omaa miestään, ei sitä kolmatta osapuolta.
Mikä siis oli pointtisi?
Oletko itse ollut se kolmas pyörä ja haluat pestä heti kätesi pettämisistä puhuttaessa, vai mikä saa sinut hiiltymään?
Valitettavasti asia on kyllä niin, että ainakin minä odottaisin siltä kolmanneltakin edes sen verran käytöstapoja, että kysyisi, onko vastapuoli vapaa, ennen kuin sänkyyn ryntää!
Kai olet siitä edes samaa mieltä, että se kotona lapsiaan sillä aikaa hoidellut vanhempi on kuitenkin syytön pettäjän ja sen kolmannen naimapuuhiin? ;D
Ei pettäminen saa olla koskaan sallittua. Voi ensin erota, sitten voi tehdä mitä huvittaa!

Lue lisää

"eikä todellakaan pointtisi tunnu menevän perille"

Juu-u, sille minä en mitään voi, jos ei pointti mene perille (ei koske suinkaan kaikkia, mutta vaikkapa sinunkaltaistasi kirjoittajaa). Yksisilmäisyys on valitettavaa, mutta tavanomaista.

"Puhut koko ajan jostakin "kolmannen vastuun vapauttamisesta""

Enpä todellakaan puhu, en koko aikaa enkä ollenkaan. Se on sinun ja edellisen vastaajan ikuomaa keksintöä. Minä puhun vain petetyn suhtautumisesta omaan puolisoonsa.

"Oletko itse ollut se kolmas pyörä ja haluat pestä heti kätesi pettämisistä puhuttaessa"

Et sitten tainnut lukea kaikkia vastauksiani ennen kuin aloit tuulettaa urakalla (tavanomaista käytöstä kylläkin tuommoinen tietynlaisilta kirjoittajilta), koska tähän olen jo vastannut.

"vai mikä saa sinut hiiltymään?"

Minut hiiltymään? Ei mikään, siis tässä ketjussa. Projisointi on kyllä tavanomainen puolustusmekanismi sekin.

"Valitettavasti asia on kyllä niin, että ainakin minä odottaisin siltä kolmanneltakin edes sen verran käytöstapoja, että kysyisi, onko vastapuoli vapaa, ennen kuin sänkyyn ryntää!"

Niin no, me jokainen voidaan asettaa ihmisille omia vaatimuksiamme. Minä en siitä kolmannesta ole puhunut mitään, mutta sinä voit tietysti jatkaa valitsemastasi aiheesta.

"Kai olet siitä edes samaa mieltä, että se kotona lapsiaan sillä aikaa hoidellut vanhempi on kuitenkin syytön pettäjän ja sen kolmannen naimapuuhiin?"

Olenko väittänyt jotain muuta, tai edes viitannut moiseen asiaan? Vai olenko sittenkin puhunut ihan eri asiasta - ei mutta, niinhän minä juuri olenkin tehnyt! Ja sen huomaa kommenttini lukemalla.

On vaan olemassa moraaali ja kunnioitettava tapa lähteä siitäkin. Siltoja ei kannata takanaan särkeä. Vaikka olisiki jo auankain asia mietityttänyt, ei sittenkään ole oikein heti eron tultua hypätä uuteen, jää aikaa edes vähän niitä ajatuksiaan selvitellä. Kun uusi on jo siinä, hän ehkä jopa ohjailee ja minkäänlaista muutosta tuskin tulee. Ja oikein päin tehtynä muutos on helpompi kaikille osapuolille.
En todellakaan kunnioita sellaista henkilöä joka tuppaa mukaan, kun viralliset paperit ovat vielä kesken, en näe hitustakaan minkäänlaislaisesta kunnioituksesta ketään kohtaan, en edes tätä eroavaa kohtaan. päinvastoin hän suorastaan polkee kaikki pilalle. Silloin ei tulla puhtain pelein mukaan.
Sitten on vielä mahdolliset lapset, on aivan kauhea vääryys heitä kohtaan, jos oma isä on juuri poistumassa tai tuskin edes poissa jo on toinen mies tai nainen yökylässä. Kyllä siinä on valheet keksitty, mutta valheella on lyhyet jäljet, tulevat varsin pian esille ensin aikuisille ja lasten kasvaessa myös he löytävät ne.
Siinä siiten on lastenkin kunnioitus mennyt.

Surkuhupaisaa kirjoitti:

On vaan olemassa moraaali ja kunnioitettava tapa lähteä siitäkin. Siltoja ei kannata takanaan särkeä. Vaikka olisiki jo auankain asia mietityttänyt, ei sittenkään ole oikein heti eron tultua hypätä uuteen, jää aikaa edes vähän niitä ajatuksiaan selvitellä. Kun uusi on jo siinä, hän ehkä jopa ohjailee ja minkäänlaista muutosta tuskin tulee. Ja oikein päin tehtynä muutos on helpompi kaikille osapuolille.
En todellakaan kunnioita sellaista henkilöä joka tuppaa mukaan, kun viralliset paperit ovat vielä kesken, en näe hitustakaan minkäänlaislaisesta kunnioituksesta ketään kohtaan, en edes tätä eroavaa kohtaan. päinvastoin hän suorastaan polkee kaikki pilalle. Silloin ei tulla puhtain pelein mukaan.
Sitten on vielä mahdolliset lapset, on aivan kauhea vääryys heitä kohtaan, jos oma isä on juuri poistumassa tai tuskin edes poissa jo on toinen mies tai nainen yökylässä. Kyllä siinä on valheet keksitty, mutta valheella on lyhyet jäljet, tulevat varsin pian esille ensin aikuisille ja lasten kasvaessa myös he löytävät ne.
Siinä siiten on lastenkin kunnioitus mennyt.

Lue lisää

"totuuksia" on liikkeellä eroon liittyen ; yleensä se aloitteen tehnyt on henkisesti jo eronnut siinä vaiheessa, kun ekan vaiheen paperi on kiikutettu eteenpäin - ja toinen osapuoli esittää kovasti naimisissa olevaa juurikin siihen päivään saakka, kun ero saa lain voiman. Tuttavapiirissäni on eräs ex-pari, jonka toinen osapuoli jopa paikoili useamman viikon lopullista eroa - onko se mielestäsi kunnioitettavaa toimintaa? Toinen on ilmaissut mielipiteensä selkeästi eikä asiaan liittynyt edes kolmatta osapuolta, lapsisiakaan ei ollut... Silti toinen osapuoli jätti kieltäityi saamasta tiedokseen sitä, että hänet ja ex-puoliso oli tuomittu eroon.
Ja se, miten näihin kuvioihin kolmansia osapuolia tulee... Miten ihmeessä voit senkin osoittaa toteen, että henkilö, joka asuu yksin ja tapaa lapsiaan vaikkapa joka toinen vknloppu, ei olekaan vielä "oikeasti" eronnut, vaan harkinta-aika on menossa? Ai niin, mutta kun... Jokaisen tällaiseen kuvioon sattuvan pitäisi varmaan tivata toisen asioita viranomaisilta, niinkö..?
P.S. Ketä muuten oikeastaan kiinnostaa "sinujen" kunnioutuksien saamiset...

todella tuskainen. Sen hyväksyminen että se, jonka kuvittelin rakastavan itseäni ei niin tehnytkään, on ehkä kipeimpiä asioita joita meille tapahtuu. Se on kamala paikka kun huomaa että on tullut huijatuksi. Itse syytökset ovat kovia, miksi en huomannut? Meillä on omituisesti siirtynyt moraali nurin kurin, se on huono joka tulee huijatuksi, sillä totta kai typerä on se joka luottaa ja uskoo. Se taas on älykäs, joka osaa huijata toista ja osaa manipuloida muita luottamaan itseensä.

Joten kun suhteessa on ongelmia, niin oikeasti vika on sen joka ei sitä nosta esiin. Todellakin

A) se joka pettää on hylännyt toisen. Hän ei enää kaipaa eikä koe rakkautta sitä toista kohtaan. Hän ehkä tarvitsee ja haluaa seksuaalisesti mutta ei vilpittömästi enää rakasta.
B) Pitää muistaa että aina ja kaikkialla on mahdollistajia, jos heille sen mahdollisuuden antaa. Yksiö itse päättää sen antaako hän mahdollisuuden vai ei.
C) Kuten huomasit, jos ei pettäjä anna mahdollisuutta toiselle muuttua, ei häntä mikään estä.

Kaikkein vakavin ongelma on, että ei osata olla enää rehellisiä toisilleen. Aletaan pelaamaan ja laskelmoimaan. Kaikki pettäjät eivät niin tee, mutta se on yleistymään päin. Ikävä kyllä osa heistä perustelee sitä sillä, että ”suojelee” toista tuskalta ja uskoo, ettei toinen kykene kohtamaan todellisuutta.

No olipa taas oikein sellainen "mutu" arvio kolmannesta pyörästä..
Pakoiletko noilla verukkeilla muutenkin elämässäsi ongelmia?
Yksinkertainen asia tehdään omaan pilliin sopivaksi, vaikka väkisin?
Politiikon ainesta, sanon mä..
Jos on pariskunta ja siihen kimppaan tulee ylimääräinen ihminen, se on kolmiodraamaa, muuttele sinä se sitten mielessäsi miksi haluat! ;)))))

Sivistyneet ihmiset eivät ole tukkanuottasilla, mutta kolmennen osapuolen mukana olo on aina draamaa.
Kolmas vaikuttaa jo olemisellaan, ei hänen tarvitse muuta tehdä.

draama ja draama kirjoitti:

Sivistyneet ihmiset eivät ole tukkanuottasilla, mutta kolmennen osapuolen mukana olo on aina draamaa.
Kolmas vaikuttaa jo olemisellaan, ei hänen tarvitse muuta tehdä.

Lue lisää

Näin on näppylät!