Avomieheni menehtyi onnettomuudessa kolme kuukautta sitten, meillä on kaksi pientä yhteistä lasta. Testamentti hän ei tehnyt, tuollaiset asiat kun eivät käynneet koskaan meidän mielessä. Lapset nyt perii isänsä, siinä ei mitään epäselvyyttä. Mutta ongelmana on meidän talo, minä siis omistan tästä puolet ja lapset perii toisen puoliskon. Mieheni sukulaiset ovat nyt ryhtyneet omavaltaisesti lasteni "edunvalvojiksi", eli vaativat että minun ostettava lasteni osuus tai koko talo menee myyntiin, ei kuulemma ole lasten etu omistaa puolta talosta johon voi tulla vaikka joku vieras mies tulevaisuudessa asumaan. Voivatko he jotenkin saada tälläisen vaatimuksen läpi?
Toinen ongelma liittyy myös tähän taloon, mieheni sukulaisille kun tuli yllätyksenä että minä omistin tuon talon toisen puoliskon. Mieheni sen kyllä aikaan(yli 10v sitten) maksoi, mutta talo tuli kuitenkin molempien nimiin. Nyt nämä sukulaiset väittää että minä olen saannut tuon puolikkaani lahjaksi josta olisi aikaan pitänyt maksaa lahjavero, eli olisin syyllistynyt veropetokseen kun en ole sitä aikaan maksanut. Nyt uhkailevat tekevänsä ilmiannon verottajalle, jos en lasteni huoltajana suostu heidän vaatimuksiin siitä miten lasten saamaa perintöä hoidetaan.
Toinen ongelma liittyy myös tähän taloon, mieheni sukulaisille kun tuli yllätyksenä että minä omistin tuon talon toisen puoliskon. Mieheni sen kyllä aikaan(yli 10v sitten) maksoi, mutta talo tuli kuitenkin molempien nimiin. Nyt nämä sukulaiset väittää että minä olen saannut tuon puolikkaani lahjaksi josta olisi aikaan pitänyt maksaa lahjavero, eli olisin syyllistynyt veropetokseen kun en ole sitä aikaan maksanut. Nyt uhkailevat tekevänsä ilmiannon verottajalle, jos en lasteni huoltajana suostu heidän vaatimuksiin siitä miten lasten saamaa perintöä hoidetaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Otan osaa suruusi. Uskomattomia ovat nämä sukulaiset.
Verotusta ei ole tulossa. Ote laista.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1940/19400378
"
34 § (29.4.1994/318)
Jos perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu tai sitä ei voida panna oikaistunakaan verotuksen perusteeksi, on verotus toimitettava arvioimalla (arvioverotus).
Arvioverotus sillä perusteella, että perukirjaa tai veroilmoitusta ei ole annettu, voidaan toimittaa 10 vuoden kuluessa perintö- tai lahjaverovelvollisuuden alkamisesta.
"
Suomessa kenenkään ei ole pakko ostaa.
Mistä rahatkin tulisivat.
Eikä sinun tarvitse myydä osuuttasi. Kuka edes ostaisi puolikkaan asunnosta, jossa joku asuu. Hinta jäisi todella alsa ja jos ostaisikin, niin toteutuisiko lasten etu. No ei. Äitiään he nyt tarvitsevat.
Talo: ei ole vallan tavatonta, että toisen puolison kuollessa perheen asunto jää puoliksi lesken (avo- tai avio-) omistukseen ja toisen puolen omistavat lapset yhdessä. Eli sen suhteen ei ole ongelmia tulossa. Jos aitotte vaihtaa suntoa, uusikin asunto voi olla samoissa omistussuhteissa. Tarvinnette (maistraatin??) luvan mahdollisiin kauppoihin, mutta se ei ole ongelma. Ei vaatimusta ei ainakoaan tuolla perusteella (=mahdollinen vieras mies, kenelle vieras?).
Miehesi sukulaiset eivät ole miehesi perillisiä ei nyt eikä tulevaisuudessa, kun hänellä oli lapsia. Ilmiantoja saa tehdä niin paljon kuin haluaa, eri asia mihin ne johtavat.
relaa-
Tuossahan on tilanne, että sinä omistat puolet ja avomiehesi kuolinpesä puolet. Lapsesi ovat vasta kuolinpesän osakkaita. Omistussuhteet säilyvät siis "ennallaan" ellei erikseen tehdä jotakin.
Minusta kuolinpesää ei kannata osittaa ennen kuin lapset ovat täysi-ikäisiä. Kun lapsesi ovat täysi-ikäisiä tai jos omaisuutta käydään myymään, niin silloin ositus tulee harkittavaksi. Meillä pesä on ollut jakamatta 23 vuotta.
Nyt pidätte perunkirjoituksen, teette perukirjan, viette sen verotoimistoon ja jätätte homman siihen. Perintöverot tietysti pitää pystyä maksamaan, mutta jos lainaat rahat lapsillesi, niin se on siinä. Ainut "haitta" on että joudut tekemään veroilmoituksia tuosta kuolinpesän osuudesta.
Osanotto suruusi. Miehesi sukulaiset ovat sotkeutuneet asiaan, joka heille ei kuulu. Miehellä on lapsia, jotka perivät isänsä. Sukulaisille eivät periaatteessa edes kuulu talon omistussuhteet. Yrittävät nyt omassa surussaan hämmentää asiassa mielensä mukaan. Onneksi sinut on merkitty taloon toiseksi omistajaksi. Jätä sukulaisten puheet omaan arvoonsa. Välit miehen sukuun viilenevät saamastasi kohtelusta päätellen.
Myös meidän rivitaloyhtiössä on alaikäisia lapsia yhden huoneiston osaomistajina. Omistakaa ja asukaa lastenne kanssa talossa ihan rauhassa. Lapsetkin tarvitsevat kodin ja tutun ympäristön. Teillä on vaikeaa jo ilman tätä tarpeetonta selkkausta.
Perinnönjako kannattaa tehdä kun lapset ovat täysi-ikäisiä tai jos tilanteesi muuttuu. Tunnen miehen, joka jäi leskeksi, kun perheen rakentama talo oli juuri valmistunut. Perinnönjako tehtiin vasta, kun talo myytiin lasten ollessa täysi-ikäisiä.
Lähtökohtaisesti sinä olet lastesi edunvalvoja, joten en nyt oikein ymmärrä miten miehesi sukulaiset voivat siihen rooliin ryhtyä.
Osanottoni sinun ja läheistesi suruun.
Surua on varmasti myös lastesi isän vanhemmilla ja tuossa tilanteessa sitä ei aina osaa toimia oikein. Vaikka asia ei varsinaisesti kuulu kuin sinulle, niin olisi hyvä jos jaksaisit asettua myös heidän asemaan ja pohtia asiaa siitä näkökulmasta.
Auttaisiko asiassa se, että yhdessä pohtisitte, mikä olisi ollut miehesi tahto, ts. jos miehesi olisi tehnyt testamentin, niin mitä hän olisi siihen kirjoittanut.
Kuolleen puolisosi sukulaiset ovat edelleen lastesi sukulaisia, joten välien siihen suuntaan säilyttäminen olisi lapsille tärkeää. Ymmärrän, että tuo voi olla raskasta, mutta lasten takia kannattaa yrittää.
Ylläolevasta huolimatta, muista että sinä olet nyt lastesi huoltaja ja tämä asia kuuluu lopulta vain sinulle ei sukulaisille. Lapsilla tulee olla koti, isänsä he ovat jo menettäneet. Ei kai kukaanole halukas viemään lapsilta surun keskellä myös kotia. Tuskin.
asia kuulu millään tavoin miehen muulle suvulle. Ihmettelen. Miehesi perijöitä ovat lapsensa. Ja olet heidän edunvalvojansa?
Yleensä huoltaja on edunvalvoja, mutta merkittävissä tilanteissa, esim. juuri tuon asunnon myyminen, maistraatti saattaa vaatia edunvalvojan sijaisen, samoin jo omaisuutta ollaan myymässä jollekin lähiomaiselle (esim. jos puolisolta jäi henkilöauto ja puolison veli/sisar haluaisi ostaa sen).
Itse olen toiminut edunvalvojan sijaisena, maistraatti vahvistaa tuon sijaisuuden.
Miehesi sukulaiset ovat todella outoa ja sairasta porukkaa. Millähän oikeudella he kuvittelevat olevansa vaatimassa yhtään mitään?? Koska miehelläsi on lapsia, hänen muut sukulaisensa eivät ole millään lailla hänen perillisiään, eivät edes toissijaisia. Sinä olet automaattisesti lastesi ainoa edunvalvoja, ja jos sukulaiset haluavat tähän tilanteeseen muutoksen, niin heillä on edessään pitkä ja kivinen tie.
Tuossa tilanteessa olisi järkevintä katkaista kaikki yhteydenpito kokonaan joksikin aikaa, kunnes sukulaiset rauhoittuvat. Sinullahan on tässä asiassa kaikki valtit käsissäsi, mistä voisi kyllä muistuttaa kyseisiä sukulaisia. Esim. jos kyse on miehesi vanhemmista, niin eihän heillä ole mitään lain suomaa oikeutta pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa. Uhkaa katkaista kaikki yhteydenpito, jos ei ääni kellossa muutu.
Missä tilanteessa he yleensä esittävät noita vaatimuksiaa? Jos soittelevat, sano tiukasti että heillä ei ole mitään oikeutta puuttua sinun asioihisi, ja lyö luuri kiinni. Jos yrittävät tulla käymään, sinulla ei ole mitään velvollisuutta laskea heitä sinun ja lastesi kotiin.
On tietysti totta, mitä toinen kirjoittaja sanoi, että lasten voisi olla hyvä säilyttää suhteensa isänsä sukulaisiin. Toisaalta, kun sukulaiset ja heidän ymmärryksensä ovat tuota tasoa, niin itse asiassa lapsille voisi olla parempi olla ilman. Sukulaiset, jotka vaativat että lasten, jotka ovat juuri menettäneet isänsä, pitää menettää vielä tuttu rakas kotitalonsakin, eivät kyllä lasten parasta ajattele tippaakaan!
Osanottoni ja voimia sinulle!
Oletko käynyt lukemassa Nuoret lesket -sivustoilta asiasta? http://www.nuoretlesket.fi/content/view/125/9/ Sinä olet lastesi edunvalvoja ja maistraatti taas valvoo sinun edunvalvontatehtävääsi. Sukulaiset voivat huudella minkä ehtivät, mutta kyllä se maistraatti oikeasti valvoo, että sinä toimit lastesi edun mukaisesti. Sinä esim. et voi sitä kuolinpesän osuutta myydä ilman maistraatin suostumusta niin kauan kuin lapsesi ovat alaikäisiä.
Ja mitä sitten tulee tuohon asunnon omistamiseen, niin miehesihän on aikoinaan halunnut laittaa sinut omistajaksi. Se on ollut hänen tahtonsa, eikä hän ole sitä missään vaiheessa muuttanut.
Sinuna minä olisin rauhallisin mielin. Surullista, että edes joudut tällaisia asioita miettimään, mutta kyllä fakta on se, että lasten perinnön hoitaminen on sinun ja maistraatin asia, ei lasten sukulaisten.
Olet saanut jo hyviä ja oikeita neuvoja tilanteeseen.
Tosin:
"Mieheni sen kyllä aikaan(yli 10v sitten) maksoi, mutta talo tuli kuitenkin molempien nimiin. Nyt nämä sukulaiset väittää että minä olen saannut tuon puolikkaani lahjaksi josta olisi aikaan pitänyt maksaa lahjavero"
Pitää paikkansa, eli tältä osin miehen sukulaiset ovat oikeassa. Ihan eri asia sitten on, että verotus on jo vanhentunut ja samoin ainakin tavallisen veropetoksen osalta rikosoikeudellinen vastuukin.
Olethan selvittänyt kaikki muut etuudet, joihin olet oikeutettu? Oliko miehesi töissä? Jos oli ja työsuhde oli kestänyt yli kuukauden, niin olette oikeutettuja työntekijän ryhmähenkivakuutuskorvaukseen, joka tapauksessanne on ueita kymmeniä tuhansia euroja. Tämä jää monelta hakematta kun Kela ei asiasta kerro.
säilyy työ-ja virkasuhteen päätyttyä vakuutettuna kolme vuotta. Jos työsuhde on päättynyt täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen vuoksi, työntekijä säilyy vakuutuksen piirissä viisi vuotta.
Mulla oli samanlainen tilanne appivanhempien kohdalla.
En ensin tajunnut heidän touhua, nuorin lapsistani oli alussa aika paljon heidän luonaan mutta kun kuulin että he olivat puhuneet hänelle heidän luokse muuttamista niin siihen loppuivat yökyläilyt.
Asioihimme yritettiin sotkeutua monella tavalla, levitettiin huhuja että lapset häiriköivät koulussa ja ovat muutenkin häiriintyneitä yms.
Järjestin sosiaalitoimiston kautta palaverin jossa käytiin läpi ongelmia ja siellä kerrottiin appivanhemmille ettei heillä ole mitään oikeutta puuttua meidän elämään.
Annoin appivanhemmilleni rajoitetun oikeuden tavata lapsiani mutta he eivät suostuneet enään sen jälkeen tapaamaan heitä, eli ajatus oli että kaikki tai ei mitään.
Anoppini toteuttikin yhden uhkauksen ja teki perättömän ilmiannon maistaraattiin josta seurasi hänelle tuomio ja n. 5000€ kustannukset.
Pidä pääsi äläkkä anna appivanhempiesi vaikuttaa sinun päätöksiin ja tee tosiaan selväksi ettet anna heidän vaikuttaa sinun päätöksiisi.
Olen kokenut aivan saman kohtalon kuin sinä, kylläkin pian 7 v sitten.
Ensin suku uhkaili, että talo kuuluu "heidän" suvulle kun on suvun maillakin = avomieheni oli ne ostanut jo 9v sitten ja meidän yhteiset lapsemme toki isänsä perivät. Talo oli rempattu ja osin uudisrakennettu myös minun omaisuudellani, joten teimme sopimuksen jolloin kaikki velat menivät kuolinpesälle, kuten myös omistusoikeus. Muutoin minulle olisi jäänyt velka ( otimme velan yhdessä puoliksi) 75 000 yksin maksettavaksi.
Suku hämmensi minkä ehti.. ja puhui aivan uskomattomia juttuja pitkin kyliä. En niistä jaksanut välittää!
En halunnut riistää kaiken surun ja kaaoksen keskellä lapsilta kotiaan, jossa oli kaikki rakkaat muistot isästään. Kielsin sukua tulemasta tontillemme, tai hakisin lähestymiskieltoa. He olivat painostaneet ystäväänikin kertomaan että meillä oli aikoinaan suhdekriisi ja olin aikonut jättää avopuolisoni, josta tehtiin päätelmä että minulla oli rakastaja. Eivät tienneet että veljensä oli väkivaltainen kun sairastui psyykkisesti..
Hain edunvalvojan sijaisen ja tätäkin painostettiin kirjoittamaan kauppakirjoja alle. Sukulaiset soittelivat maistraattiin josta joskus sainkin aivan käsittämättömän "syyttely puhelun". Kyseinen henkilö oli ilm väsynyt suvun painostukseen ja oli lähtenyt "heidän kelkkaansa". Pyysin puolueetonta henkilöä ottamaan tilanteen haltuunsa ja kerroin aivan kaikesta, mitä olin suvun taholta kestänyt. Lisäksi maistraatti ehdotti, että hoidan kaikki asiat ( lasten perintö ja heidän isovanhempien kuolinpesän asiat yms. oikeusavun kautta.) Minun ei tarvitse sietää enää tuollaista käytöstä! Ja se oli suuuuri helpotus..
Tälläisessä tilanteessa valitettavasti lasten suhde oman isänsä sukuun kokee pahan kolauksen, uusi menetys, uusi trauma. Mutta jos tilanne on sellainen, ettei minulle voi puhua asiallisesti ja seläntakana kyräilemättä, en voi heihin luottaa lasteni tukijoina. Minusta heistä ei siihen ole!
Ole vahva, tiedän että edessä oleva vuosi on surua ja sumua... silti SINUN voimavarasi ovat tärkeät, sinä olet lapsiesi tuki jaturva! Voimia.
ps. oikeusaputoimistoon kannattaa ottaa ajoissa yhteyttä, mikäli jotain epäselvää ilmenee. Asia ajetaan lasten kuolinpesän nimissä, ovat alaikäisiä joten oikeusapu on ilmaista. ( näin ainakin meillä! )
Ja mitä tuohon uuteen / vieraaseen mieheen tulee.. se on sen ajan asia, itse tapasin reilu 1v mieheni kuolemasta nykyisen mieheni jota ilman olisin varmasti muuttanut koko paikkakunnalta pois ja murtunut tuon suvun omituisen käytöksen vuoksi. Lasten etua hänkin ajattelee, yhdessähän me lapsia kasvatamme ja hoidamme heidän omistamaa kotitaloaan.