Ajattelin nyt kysyä täältä mielipiteitä, kun en osaa päättää mikä olisi oikein. Olen itse suomenruotsalainen. Kotona äiti puhui ruotsia ja isä suomea. Isän puoleinen suku täysin suomenkielistä ja äidin suku kaksikielistä, niin pitkälle taaksepäin ajassa kun tiedän. Asuimme kaksikielisessä kylässä missä ruotsinkielinen koulu. Olen käynyt päiväkodin ja koulut ruotsiksi. Silti ruotsinkieli on aina ollut jotenkin haasteelliista minulle. Kaikki vaikeammat sanat tuottivat aina koulussa ongelmia. Kavereita löytyi sekä suomen- että ruotsinkielisiä. Kaksikielisten kanssa tuli aina puhuttua suomea. Suomea puhun edelleenkin kaikkien kaksikielisten kanssa, vaikka heidän kotikielensä olisi ruotsi. Puhun suomea jopa siskoni kanssa paitsi silloin kun äiti paikalla. Periaatteessa käytän ruotsia vain äitini, mummoni ja ruotsinkielisten asiakkaiteni kanssa. En ole koskaan ollut erityisen ylpeäkään suomenruotsalaisuudestani, vaan pikemminkin yrittänyt sitä pitää salassa.
Olen ollut yhdessä suomenkielisen mieheni kanssa yli 15 vuotta ja nyt meille on vihdoin tulossa noin kuukauden päästä lapsi. Minua painostetaan puolelta ja toiselta mitä kieltä lapselleni tulisin puhua. Minusta vain tuntuu jotenkin hölmöltä tuoda ruotsinkieli näin pitkän ajan jälkeen kotiimme. Puhun kotona jopa kissoillemme suomea=). Silti olen pienestä pitäen aina pitänyt itsestään selvyytenä, että puhun sitten joskus lapselle ruotsia. Onhan siitä ollut itsellenikin niin paljon hyötyä. Aikaa kuitenkin vierähti nyt näin paljon ja enää en olekaan niin varma. Asumme nyt suomenkielisellä paikkakunnalla. pihapiirissämme puhutaan suomea. Paikkakunnalta löytyy ruotsinkielinen päiväkoti ja myös ruotsinkielinen kielikylpy.
Kumpaakin kieltä en voi tulevalle lapsellemme puhua. Se on tehty täysin selväksi. Se kieli jota lapselle puhutaan on aloitettava alusta asti. Tässä ehkä äitini teki virheen, koska vauva aikana kuulema hetken minulle suomea puhui, kunnes neuvolassa häntä toruttiin, kun ei puhunut äidinkieltään lapselleen. Olisikohan tämä syy siihen etä suomenkieli enempi minulle se tunnekieli? Vaikka ruotsi onkin minulle se äidinkieli, tunnen puhuvani ehkä aavistuksen paremmin/luonnollisemmin suomea. Tuottaa jopa vaikeuksia kun eri virastoilta kirjeet tulee ruotsiksi. Byrokraattinen kieli niin paljon vaikeampaa ruotsiksi.
Voinko siis nyt hyvällä omatunnolla puhua suomea tulevalle lapsellemme? Haluaisin että hän kuitenkin oppisi kummatkin kielet. Äitini puhuisi lapsenlapselleen ruotsia ja laittaisimme ruotsinkieliseen tai kielikylpy päiväkotiin. Voisiko lapsi mennä ruotsinkieliseen kouluun vain tällä taustalla? Tiedän perheen jossa kummatkin vanhenmmat suomenkielisiä ja lapset laitettu ruotsinkieliseen päiväkotiin. Nämä lapset asuvat vanhempieni lähellä ja puhuvat myös äitini kanssa ruotsia. Lapset puhuvat täydellisesti ruotsia ja laitetaan kuulemma ruotsinkieliseen kouluun.
Olen nyt koko raskauden tätä miettinyt ja aika käy vähiin. Mielipiteitä?
Olen ollut yhdessä suomenkielisen mieheni kanssa yli 15 vuotta ja nyt meille on vihdoin tulossa noin kuukauden päästä lapsi. Minua painostetaan puolelta ja toiselta mitä kieltä lapselleni tulisin puhua. Minusta vain tuntuu jotenkin hölmöltä tuoda ruotsinkieli näin pitkän ajan jälkeen kotiimme. Puhun kotona jopa kissoillemme suomea=). Silti olen pienestä pitäen aina pitänyt itsestään selvyytenä, että puhun sitten joskus lapselle ruotsia. Onhan siitä ollut itsellenikin niin paljon hyötyä. Aikaa kuitenkin vierähti nyt näin paljon ja enää en olekaan niin varma. Asumme nyt suomenkielisellä paikkakunnalla. pihapiirissämme puhutaan suomea. Paikkakunnalta löytyy ruotsinkielinen päiväkoti ja myös ruotsinkielinen kielikylpy.
Kumpaakin kieltä en voi tulevalle lapsellemme puhua. Se on tehty täysin selväksi. Se kieli jota lapselle puhutaan on aloitettava alusta asti. Tässä ehkä äitini teki virheen, koska vauva aikana kuulema hetken minulle suomea puhui, kunnes neuvolassa häntä toruttiin, kun ei puhunut äidinkieltään lapselleen. Olisikohan tämä syy siihen etä suomenkieli enempi minulle se tunnekieli? Vaikka ruotsi onkin minulle se äidinkieli, tunnen puhuvani ehkä aavistuksen paremmin/luonnollisemmin suomea. Tuottaa jopa vaikeuksia kun eri virastoilta kirjeet tulee ruotsiksi. Byrokraattinen kieli niin paljon vaikeampaa ruotsiksi.
Voinko siis nyt hyvällä omatunnolla puhua suomea tulevalle lapsellemme? Haluaisin että hän kuitenkin oppisi kummatkin kielet. Äitini puhuisi lapsenlapselleen ruotsia ja laittaisimme ruotsinkieliseen tai kielikylpy päiväkotiin. Voisiko lapsi mennä ruotsinkieliseen kouluun vain tällä taustalla? Tiedän perheen jossa kummatkin vanhenmmat suomenkielisiä ja lapset laitettu ruotsinkieliseen päiväkotiin. Nämä lapset asuvat vanhempieni lähellä ja puhuvat myös äitini kanssa ruotsia. Lapset puhuvat täydellisesti ruotsia ja laitetaan kuulemma ruotsinkieliseen kouluun.
Olen nyt koko raskauden tätä miettinyt ja aika käy vähiin. Mielipiteitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tee juuri noin kuten olet jo itse päättänytkin. Kun aloin lukemaan tekstiäsi, ajattelin, että tottakai sinun tulisi puhua ruotsia lapsillesi, kun se kerran on sinun äidinkielesi. Jos kuitenkin suomenkieli on sinulle helpompi, ja puhuminen on luontevampaa suomeksi, ehkä on parempi, että käytät sitä kieltä lapsesi kanssa, mutta huolehdit kuitenkin siitä, että lapsesi oppii ruotsinkielenkin juuri noin, kuten olet suunnitellutkin! :)
Kukin tekee mitä haluaa eikä mikään ole väärin, mutta sinulla on se hieno mahdollisuus saada lapsellesi kaksi kieltä äidinkieleksi. Vaikket paljoa puhuisikaan, niin esim. jos lapsi on mummulassa kylässä, on hienoa jos lapselle ruotsikin 'sointuisi suuhun' vaikkei mikään luonteva kieli olisikaan. Lapselle on siitä hyötyä koulussa ja työelämässä, kun ruotsin kieltä kuitenkin arvostetaan jopa kaupan kassalla.
Itse olen syntynyt yksi kieliseksi, nyt puhun 4 eri kieltä sujuvasti. Veljeni on pienestä saakka käynyt englannin kieliset tarhat ja painote luokat yms. ja hänelle kielien opettelu on huomattavsti helpompaa ollut kuin minulle. Myös muidenkin kuin suomen tai englannin. Uskon että tulevaisuudessa kielitaidosta on aina vain enemmän ja enemmän hyötyä, niin työelämässä kuin sosiaallisissa suhteissa ulkomaille päin.
Mutta tuskin sinun kannattaa itseäsi manata jos lapsen ruotsin kokeesta tulee vuosien päästä hylättyä... :)
Onnea tulevasta lapsesta!
En osaa antaaa vastausta sinulle, mutta kerron pari tarinaa. Perheessä äti suomalainen, isä muun kielinen (jätän kielen mainitsematta). Kumpikin vanhempi on puhunut lapsille säännönmukaisesti omaa kieltään. Vanhemmat keskenään puhuvat isän kieltä. Mutta esim ruokapöydässä äiti puhuu suomea, vaikka lapsi kysyisi isän kielellä jotain,ja isä omaa kieltään lapsille.
Ovat asuneet osittain muualla kuin Suomessa, mutta loma-ajat Suomen mummolassa.Nyt murrosiässä lapset puhuvat ja kirjoittavat kumpaakin kieltä. ja tietysti muitakin koulussa opiskeltuja kieliä.
Toisessa Suomessa asuvassa perheessä äiti vieraskielinen alunperin, mutta puhuu melko sujuvaa suomea. Hän on tieukasti kieltäytynyt puhumasta lapsiin omaa äidinkieltä, sillä perusteella ettei lapsia aleta haukkumaan. Nyt aikuisuuden kynnyksellä kumpikaan nuorista ei puhu tätä kieltä. Ulkopuolisena voi ajatella, minkä "rikkauden" he ovat menettäneet.
Itse olen sitä mieltä että lapsi oppisi kyllä ruotsin jos annat isovanhemman ja ruotsia äidinkielenään puhuvien sukulaisten puhua hänelle ruotsia, lukisit itse lapselle myös ruotsinkielisiä kirjoja ja katsoisitte ruotsinkielisiä lastenohjelmiakin jne.. minulla on tuttu kuka on ruotsin kansalainen muttei puhu sanallakaan ruotsia, eikä puhu hänen isänsäkkään koska tämän tutun miehen isovanhemmat eivät ole halunneet puhua ruotsia lapsilleen..Todella sääli.. Olen myös sitä mieltä että on rikkaus jos on kaksi äidinkieltä ja varsinkin kun tämä äidinkieli on maamme toinen kieli..itse en puhu ruotsia, osaan hätäseen muutaman lauseen ja kuinka usein olen sitä kironnutkaan..
Minulla on myös suomalainen tuttu kuka on aikoinaan mennyt naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. Pari muutti maahan mikä ei ollut kummankaan kotimaa. Mies puhui lapsille omaa kieltään, keskenään pari puhui englantia ja äiti puhui lapsilleen englantia tai uuden maan kieltä. Nyt lapset puhuvat siis sujuvasti englantia, isän äidinkieltä sekä sen maan kieltä missä ovat aina asuneet.mutteivät sanaakaan suomea. Äiti asuu nykyään taas suomessa, lapset siellä "uudessa" kotimaassa ja kun lapset tulevat käymään äidin luona, on tosi sääli kun he eivät ymmärrä sukulaisiaan ja osa vanhemmista sukulaisista eivät pysty lasten kanssa keskustelemaan kun he eivät osaa englantia, lapset eivät osaa suomea..
Yksi tuttuni taas on suomen ruotsalainen ja hän puhuu lapsilleen suomea ja ruotsia, hänelläkään ei ole kovin vahva ruotsi, puhuu kyllä väitinsä kanssa ruotsia mutta minulle sanonut että joutuu usein hakemaan sanoja...hänen vanhempansa åuhuvat lapsen lapsille ruotsia, isä suomea. Lapset menivät ruotsinkieliseen päiväkotiin ja äiti sanoi että heidän ruotsinsa vahvistui siellä, ehkä tekin voisitte harkita ruotsinkielistä päiväkotia lapselle?
Kylllä lapsi varmasti oppii jos isovanhempi ja muut sukulaiset puhuu ruotsia ja jos äitikin välillä lukee kirjoja ruotsiksi jne..
no tottakai puhut muksulles ruotsia, päivänselvä asia mun mielestä!!!
Vanhemman kuuluu puhua lapselleen omaa äidinkieltään, joka sinulla kuulostaisi olevan suomi. Tämä siitä syystä, että äidinkielellä osaaa parhaiten osoittaa kaikki tunteensa ja tämä on tärkeää lapsen kanssa kommunikoidessa. Lapsen kanssa puhuminen ei saa olla millään tavalla haasteellista vaan sen on oltava luonnollista ja tultava itsestään. Siksi siis suomi.
?
omalle lapselleen omaa äidinkieltään.
Piste.