parin vuoden takaista itseäni niin en oikein tunnista sitä. Miten toiveikas ja jotenkin naiivin hölmö olin. Kyllä tämä on opettanut kantapään kautta mitä elämä ja ihmiset on. Enää en odota liikoja.
Kun muistelen
melankolia.
7401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
opettaa, kokemuksien kautta. Ei ole aina hauskaa todeta "raadollisuus". Kuten kirjoitat, et enää odota liikoja.
tuon tunteen, itselläkin on tässä viimevuosina silmät auenneet ihan uudella tavalla. Mutta siltikin olen toiveikas. Liikoja en odota, mutta uskon edelleenkin hyvään, totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Jos elää elämänsä siten, että hyvä, totuus ja oikeudenmukaisuus saa toteutua, niin silloin voi elää toiveikkaana? Ehkä tämä on syy miksen ole lamaantunut?
Maailmako painajainen josta ei voi herätä, elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä? http://www.youtube.com/watch?v=H5RrS0-rHU0
joka sopi minne vain ; )
Jos kuuntelet noin kamalaa musaa. yäk.
ehdyit kun minulle vastasit.
Eipä ole aikaa masentua.
Taulu, sininen vai punainen. Vain lausahdus sieltä.
Olen jossain nähnyt pätkän tästä.
Minä olen opetellut kuulostelemaan itteäni, miten menee
Ja käännän purjetta sen mukaan.
kun ei odota mitään ei voi pettyä, ottaa ihmiset sellaisena kuin ovat ja ne tietyt jotka koskettavat sinun sisimpääsi ja sydäntäsi pidät vierelläsi... läpi elämän :)