Turun sanomien Extra-viikkoliitteessä 11.12. oli n. pääkirjoituspaikalla juttu lentoemoharjoittelijan kokemuksista halpalentoyhtiössä työskentelystä. "Kaksikymppinen Maikkun" uratoiveet lentoemona oli ilmeisesti sakannut pahasti. Vai jatkuuko, ei selviä jutusta. Jutussa ei mainita "Maikun" harjoitteluyhtiön nimeä.
Jutun toimituksellinen osuus on sen viimeisessä kappaleessa, jossa toimittaja vakuuttaa ymmärtävänsä Finnairia, antaa myötätuntoa lentoemännille ja lopuksi: "Onneksi meillä ovat sentään Suomen lait..."
Maikku-juttu on varmaan luettavissa muistakin julkaisuista, mutta sitoutumattomassa valtalehdessä, tosin liitteessä, olisi tiedotteeseen odottanyt journalistisempaa syvyyttä ja leveyttä.
Buffia olisi voinut jatkaa maininnalla, että Finnair kouluttaa lentoemonsa veloituksetta, Finnair maksaa kuukausipalkkaa (paitsi lakkoilun aikana), Finnairillakin on aloitteleville lentoemoille soveltuvuutta arvioiva harjoitteluvaihe (myös veloituksetta), Finnairin lentoliput ovat monin kerroin kalliimpia kuin halpalentoyhtiöiden.
Lisäksi olisi voinut syventää juttua mainitsemalla, että halpalentoyhtiöiden lennot ovat yleensä täysiä, kun Finnair ja vastaavat lentävät usein vajaana. Myös olisi voinut antaa jutulle paikallisextraa mainitsemalla, että esim. Turun Sanomien yleisönosaston lentoliikennejutuissa on kolme pääteemaa; huoli Turun lentoaseman näivettymisestä, kauhistelu Finnairin lentohinnoista ja toive saada lisää halpalentovaihtoehtoja Turunkin kentälle.
Jutun alkuperäinen täky olisi ollut Suomen lakeihin viittaava solidaarisuuden vakuutus, mutta se onkin jätetty keskeneräiseksi, ehkä journalistisen kontrollin vaatimuksesta. Lause olisi ehkä päättynyt kiittelyyn laista, joka mahdollistaa vapaavalintaisesti muitakin kuin kohdeyhtiötä vahingoittavat tukilakot.
Juttu uppoaa varmasti kritiikittä ja aplodein toimittajan sidosryhmään, mutta lehden lukijakunnan normaalivalistunut suuri enemmistö voi arvella, että lehden taitossa on tullut sekaannus yleisönosastojutun ja pääkirjoitusjutun kesken.
Jutun toimituksellinen osuus on sen viimeisessä kappaleessa, jossa toimittaja vakuuttaa ymmärtävänsä Finnairia, antaa myötätuntoa lentoemännille ja lopuksi: "Onneksi meillä ovat sentään Suomen lait..."
Maikku-juttu on varmaan luettavissa muistakin julkaisuista, mutta sitoutumattomassa valtalehdessä, tosin liitteessä, olisi tiedotteeseen odottanyt journalistisempaa syvyyttä ja leveyttä.
Buffia olisi voinut jatkaa maininnalla, että Finnair kouluttaa lentoemonsa veloituksetta, Finnair maksaa kuukausipalkkaa (paitsi lakkoilun aikana), Finnairillakin on aloitteleville lentoemoille soveltuvuutta arvioiva harjoitteluvaihe (myös veloituksetta), Finnairin lentoliput ovat monin kerroin kalliimpia kuin halpalentoyhtiöiden.
Lisäksi olisi voinut syventää juttua mainitsemalla, että halpalentoyhtiöiden lennot ovat yleensä täysiä, kun Finnair ja vastaavat lentävät usein vajaana. Myös olisi voinut antaa jutulle paikallisextraa mainitsemalla, että esim. Turun Sanomien yleisönosaston lentoliikennejutuissa on kolme pääteemaa; huoli Turun lentoaseman näivettymisestä, kauhistelu Finnairin lentohinnoista ja toive saada lisää halpalentovaihtoehtoja Turunkin kentälle.
Jutun alkuperäinen täky olisi ollut Suomen lakeihin viittaava solidaarisuuden vakuutus, mutta se onkin jätetty keskeneräiseksi, ehkä journalistisen kontrollin vaatimuksesta. Lause olisi ehkä päättynyt kiittelyyn laista, joka mahdollistaa vapaavalintaisesti muitakin kuin kohdeyhtiötä vahingoittavat tukilakot.
Juttu uppoaa varmasti kritiikittä ja aplodein toimittajan sidosryhmään, mutta lehden lukijakunnan normaalivalistunut suuri enemmistö voi arvella, että lehden taitossa on tullut sekaannus yleisönosastojutun ja pääkirjoitusjutun kesken.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitaatti oli kai tarkoitus mielipidekirjoitukseksi ja häntä tekstariksi. Turkkarin tekstareissa on päivittäin tuollainen roikkuherja, aina samakynäisesti hallituksesta ja/tai Kataisesta. Joskus palstan ingressinäkin.
Vilkaiskaa vaikka tämän päiväistä äänestysohjetta.
Turkkarissa tietysti on vielä paljon Päivälehti-spirittiä ihan livenäkin. Tekstarit ovat napakoita ja simppeleitä kohderyhmälle, mutta poliittinen valikoivuus näyttäisi viittaavan opportunistiseen soinilaistumiseen, kohderyhmän mukana.