Aloitin ehkäisypillerit neljä vuotta sitten, koska kärsin keskivaikeasta aknesta ja olin kokeillut jo antibiootteja ja muita liuoksia sekä rasvoja. Meni n. puoli vuotta ja ihoni alkoi näyttää paremmalta ja parani siitä pikkuhiljaa. Muutaman vuoden pystyin syömään pillereitä ilman ongelmia, mutta n. vuosi sitten aloin kärsiä järkyttävistä migreenikohtauksista aina kuukautisten yhteydessä ja joskus muulloinkin.
Alunperin söin Diane Novaa, mutta migreenikohtausten takia menin gynekologin puheille, sillä ajattelin, että pillerimerkin vaihtaminen voisi tuoda avun. Niinpä aloitin syömään Yasmin-merkkiä, mutta migreenit muuttuivat entistä kovemmiksi ja oloni oli muutenkin todella raskas ja väsynyt. Syyskuussa oli mediassakin juttua e-pillereiden haittavaikutuksista ja se oli viimeinen pisara minulle. Koin, etten jaksanut enää pillereiden aiheuttamia sivuvaikutuksia, vaikka ne pitivätkin ihoni todella hyvässä kunnossa. Siinä vaiheessa ajattelin, että kärsin mielummin aknesta kuin todella usein vaivaavasta migreenistä ja muista oireista.
Lopetin siis e-pillerit kokonaan, eikä pahoja migreenikohtauksia ole sen jälkeen tullut. Oloni on keveämpi, vaikka toisinaan olenkin melko ärtynyt, mutta epäilen tämän johtuvan tasoittuvista hormoneista.
Pillereiden lopettamisen myötä ihoni on räjähtänyt käsiin. Lokakuussa leukaani alkoi ilmestyä kipeitä finnejä, mutta kestin ne, koska ajattelin niidenkin olevan täysin normaaleja hormonien takia. Siitä lähtien ihoni on huonontunut todella, otsani on täynnä finnejä ja epäpuhtauksia, leuka ja suun ympäristö kukkii lahjakkaasti ja tietyssä valossa näen, kuinka ihohuokoset ovat leuan ja nenän alueilta tukkeutuneet.
Tiedostin kyllä pillerit lopettaessani, että akne mahdollisesti palaa takaisin, mutta en oikein tiedä vielä, onko tämä "sitä" aknea vai hormoneista johtuvaa ns. tavallista finneilyä. Olen varaamassa ajan ihotautilääkärille, sillä haluan ehdottomasti jotain lääkehoitoa naamaani. E-pillereitä en haluaisi enää koskaan syödä sivuvaikutusten takia, mutta en haluaisi myöskään Roaccuttan-kuuria sen pelottavuuden takia. Tiedän, että ihoni voisi sen jälkeen olla unelmakunnossa, mutta kynnys on jotenkin liian korkea.
En uskalla enempää naamani kanssa odotella ("No katellaan jos se tästä parantuisi pikkuhiljaa..."), sillä pelkään, että akne leviää myös poskiin, selkään ja rintakehään. Selkä ja rinta minulla ovat aina olleet kunnossa, kasvot ovat olleet ongelmakohtani.
Täällä on varmasti muitakin, jotka kärsivät e-pillereiden jälkeisestä ihon huonontumisesta. Kuinka nopeasti teillä iho meni pahemmaksi ja parantuiko se itsestään vai tarvitsitteko lääkeapua? Oliko teillä jo ennestään aknea vai tuliko räjähtänyt naama teille ihan uutena kokemuksena? Itselläni nousee kaikki vanhat kipeät muistot pintaan ja itsetuntoni on jo laskenut huomattavan paljon, enkä haluaisi lähteä kodista mihinkään, vaikkei iho ole lähelläkään sitä, mitä se teinivuosina oli.
Mitä hoitotuotteita olette käyttäneet ja oletteko tehneet muita elämäntapamuutoksia?
Alunperin söin Diane Novaa, mutta migreenikohtausten takia menin gynekologin puheille, sillä ajattelin, että pillerimerkin vaihtaminen voisi tuoda avun. Niinpä aloitin syömään Yasmin-merkkiä, mutta migreenit muuttuivat entistä kovemmiksi ja oloni oli muutenkin todella raskas ja väsynyt. Syyskuussa oli mediassakin juttua e-pillereiden haittavaikutuksista ja se oli viimeinen pisara minulle. Koin, etten jaksanut enää pillereiden aiheuttamia sivuvaikutuksia, vaikka ne pitivätkin ihoni todella hyvässä kunnossa. Siinä vaiheessa ajattelin, että kärsin mielummin aknesta kuin todella usein vaivaavasta migreenistä ja muista oireista.
Lopetin siis e-pillerit kokonaan, eikä pahoja migreenikohtauksia ole sen jälkeen tullut. Oloni on keveämpi, vaikka toisinaan olenkin melko ärtynyt, mutta epäilen tämän johtuvan tasoittuvista hormoneista.
Pillereiden lopettamisen myötä ihoni on räjähtänyt käsiin. Lokakuussa leukaani alkoi ilmestyä kipeitä finnejä, mutta kestin ne, koska ajattelin niidenkin olevan täysin normaaleja hormonien takia. Siitä lähtien ihoni on huonontunut todella, otsani on täynnä finnejä ja epäpuhtauksia, leuka ja suun ympäristö kukkii lahjakkaasti ja tietyssä valossa näen, kuinka ihohuokoset ovat leuan ja nenän alueilta tukkeutuneet.
Tiedostin kyllä pillerit lopettaessani, että akne mahdollisesti palaa takaisin, mutta en oikein tiedä vielä, onko tämä "sitä" aknea vai hormoneista johtuvaa ns. tavallista finneilyä. Olen varaamassa ajan ihotautilääkärille, sillä haluan ehdottomasti jotain lääkehoitoa naamaani. E-pillereitä en haluaisi enää koskaan syödä sivuvaikutusten takia, mutta en haluaisi myöskään Roaccuttan-kuuria sen pelottavuuden takia. Tiedän, että ihoni voisi sen jälkeen olla unelmakunnossa, mutta kynnys on jotenkin liian korkea.
En uskalla enempää naamani kanssa odotella ("No katellaan jos se tästä parantuisi pikkuhiljaa..."), sillä pelkään, että akne leviää myös poskiin, selkään ja rintakehään. Selkä ja rinta minulla ovat aina olleet kunnossa, kasvot ovat olleet ongelmakohtani.
Täällä on varmasti muitakin, jotka kärsivät e-pillereiden jälkeisestä ihon huonontumisesta. Kuinka nopeasti teillä iho meni pahemmaksi ja parantuiko se itsestään vai tarvitsitteko lääkeapua? Oliko teillä jo ennestään aknea vai tuliko räjähtänyt naama teille ihan uutena kokemuksena? Itselläni nousee kaikki vanhat kipeät muistot pintaan ja itsetuntoni on jo laskenut huomattavan paljon, enkä haluaisi lähteä kodista mihinkään, vaikkei iho ole lähelläkään sitä, mitä se teinivuosina oli.
Mitä hoitotuotteita olette käyttäneet ja oletteko tehneet muita elämäntapamuutoksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopetin 10 vuoden käytön jälkeen. Aloitaessani 16-vuotiaana mulla oli muutamia näppyjä, ei voi puhua edes lievästä aknesta vaan ihan perusmurrkuiästä. Lopetettuani pillerit leuka räjähti. Oli punainen ja paiseille. Leuassa oli yhteensä yli 20 isohko finniä ja gyne kehtaisi vielä sanoa, kun kamalat pakkelit naamalla menin käynnille pillereiden lopetuksen jälkeen, ettei hän näe mitään punoitusta minun naamassa. Meinasin itkuun purskahtaa! No ei kai näekään "punoitusta" kun naamassa on monta milliä peitevoidetta, joka kyllä näky ja näkyhän ne näpyt sieltä voiteen takaa pahkuroina.
Ihotautilääkärille sitten marssin ja eka kokeilin antibiootit. Ei auttanu, onneksi oli mukava ja asiansa osaava ja määräsi antibioottien jälkeen Isotretinoin actavis kuurin (Roa on vastaava lääke) ja siinä vaiheessa oli jo otsa ja nenänpieletkin näpyillä. Töihin meno oli tuskaa ja missään muualla en sitten käynytkään. Isotretinoinkuurin aloittamisen jälkeen kesti noin kuukauden ehkä 6 viikkoa ja iho oli siistiytynyt niin, että meikkivoide peitti hyvin.
Pakko oli siis ottaa se järein ase käyttöön. Hiilarit olen vähentänyt ruokavaliosta, en polta, en käytä alkoholia, sikäli kun noilla asioilla on mitään merkitystä.
Itse en voinut vaan katsella josko tilanne paranis, se paheni koko ajan. Ennen ihotautilääkärille menoa kärvistelin 2 kuukautta ja se oli mulle liikaa.
Minä ehdin kärsiä liian pitkään akneni kanssa, koska en uskaltanut aloittaa Roaa. Ja voin sanoa, että aivan turhaan, ei se niin paha ole kuin voisi kuvitella. Mä nimittäin siirsin ja siirsin Roan aloitusta juuri sen myrkyllisyyden ja sivuvaikutusten takia, mutta ne osoittautuivat paljon lievemmiksi ja lyhyt kestoisemmaksi kuin kuvittelin.
Sitä ennen ehdin syödä kahet antibiootit, kokeilin kaikki apteekin kosmetiikan läpi ja tietysti kaikki paljon mainostetut "parantavat voiteet ja konstit", ihan turhaan. Vasta Roan jälkeen pääsin kuiville. Ja Roakin tehosi tosi hitaasti, olin syönyt 5 kk ennen kuin iho oli puhdas, sitä ennen aina oli parempia ja pahempia vaiheita. Sivuoireena oli huulten kuivuminen, nivel kipuja ja selkä oli vähän heikkona, mutta muuten kaikki ok. Eikä nääkään oireet olleet jatkuvia, vaan ne aaltoilivat, välillä nivelet oli yhden päivän arat, mutta sitten taas sattoi olla viikonkin kaikki ok. No huulet oli kyllä kuivan ihan koko aika, mutta kun vain jaksoi rasvata, niin siitäkin selvisi.