Aloitan nyt uuden ketjun, kun vanha näyttää olevan jo vuoden vanha (onkohan perusteltua...?)
Mitä mieltä olette, onko opettajan soveliasta tai kannattavaa missään määrin jakaa omaa henkilökohtaista elämäänsä oppilaiden kanssa? Tarkoitan esimerkiksi vapaa-ajan viettoa oppilaiden kanssa, henkilökohtaisten asioiden paljastamista oppilaille tai vaikkapa esimerkiksi Facebook-kaveruutta. Ovatko nämä yksiselitteisesti huonoja ja tuomittavia asioita, vai voisivatko ne "oikein käytettynä" olla myös hyödyllisiä jopa molempien osapuolien kannalta?
Itse ajattelen seuraavasti: Opettajan ei nykypäivän koulussa ainakaan tarvitse olla etäinen auktoriteetti, vaan voi näyttää myös inhimillisen puolensa. Toimiva ja luottamuksellinen suhde opettajan ja oppilaan välillä on tärkeää, samoin se, että opettaja ja oppilas ymmärtävät toisiaan. Siksi on minusta hyvä asia, jos opettaja ja oppilas tuntevat toisiaan ainakin jonkun verran myös ihmisinä. Se, mitä tämä tarkoittaa käytännössä riippuu tietenkin riippuu hyvin paljon siitä, minkä ikäisiä oppilaita opettaa ja mitä heille opettaa.
Itse olen opettanut matematiikkaa ja fysiikkaa lukiolaisille ja sitä vanhemmille. Vaikka kyse on teknillisluonteisista oppiaineista, ja oppilaat ovat ainakin melkein aikuisia, minusta on tärkeää, että opettaja kohtaa heidät opetustilanteessa ihmisinä ja on kiinnostunut heidän elämästään myös vähän laajemmin kuin pelkästään sen suhteen, että miten he oppivat matematiikkaa tai fysiikkaa. Oman kokemukseni mukaan tällä on aika tärkeä merkitys oppimismotivaation ja oppimisilmapiirin luomisen suhteen. Tällä on minusta positiivinen vaikutus myös opettajan omaan työmotivaatioon ja jaksamiseen. Ilman muuta tietenkin on tärkeää kunnioittaa opiskelijoiden yksityisyyttä, etenkin, jos kyse on aikuisista: Toiset ovat halukkaampia kertomaan itsestään kuin toiset. Myös itse olen opetustilanteissa kertonut joistakin suhteellisen arkisista henkilökohtaisista asioistani esim. perheestäni.
Jos opetuksessa toimii edellä kuvatulla tavalla, on mahdollista, että opettaja esim. pitkään samoja opiskelijoita opettaessaan löytää joidenkin oppilaiden kanssa esim. yhteisiä mielenkiinnon kohteita opiskelun ulkopuolelta, vaikkapa jostain harrastuksesta, ja tällöin opettaja ja oppilas saattavat kokea yhteiseksi intressikseen olla tekemisissä myös vapaa-ajalla. Kuinka ongelmallisena pidätte tätä? Huom: Suljen nyt kokonaan tästä pois seksuaalisen kiinnostuksen, se on sitten asia aivan erikseen.
Oma mielipiteeni on, että opettajan ja oppilaan yhteinen vapaa-ajan toiminta tai jonkinasteinen "kaveruus/ystävyys" ei ole ongelma, mikäli opettaja huolehtii seuraavista periaatteista:
a) Oppilaiden tasapuolinen kohtelu niin arvioinnissa kuin muutenkin. Kukaan ei saa kokea opetustilanteessa tulleensa millään tapaa syrjityksi tai vähemmän huomioiduksi kuin joku muu.
b) Opettaja ei saa antaa omien tarpeidensa tai kiinnostuksen kohteidensa ohjata liikaa vapaa-ajalla tapahtuvaa toimintaa oppilaiden kanssa, vaan pitää tällöinkin muistaa roolinsa opettajana. Tietenkin mitä vanhempia oppilaat/opiskelijat ovat, sitä väljempi on opettajan rooli.
c) Opettaja tulee varmistaa, että vapaa-ajalla ei synny oppilaiden kanssa sellaisia ristiriitatilanteita, jotka haittaavat opetusta.
Mitä mieltä olette, onko opettajan soveliasta tai kannattavaa missään määrin jakaa omaa henkilökohtaista elämäänsä oppilaiden kanssa? Tarkoitan esimerkiksi vapaa-ajan viettoa oppilaiden kanssa, henkilökohtaisten asioiden paljastamista oppilaille tai vaikkapa esimerkiksi Facebook-kaveruutta. Ovatko nämä yksiselitteisesti huonoja ja tuomittavia asioita, vai voisivatko ne "oikein käytettynä" olla myös hyödyllisiä jopa molempien osapuolien kannalta?
Itse ajattelen seuraavasti: Opettajan ei nykypäivän koulussa ainakaan tarvitse olla etäinen auktoriteetti, vaan voi näyttää myös inhimillisen puolensa. Toimiva ja luottamuksellinen suhde opettajan ja oppilaan välillä on tärkeää, samoin se, että opettaja ja oppilas ymmärtävät toisiaan. Siksi on minusta hyvä asia, jos opettaja ja oppilas tuntevat toisiaan ainakin jonkun verran myös ihmisinä. Se, mitä tämä tarkoittaa käytännössä riippuu tietenkin riippuu hyvin paljon siitä, minkä ikäisiä oppilaita opettaa ja mitä heille opettaa.
Itse olen opettanut matematiikkaa ja fysiikkaa lukiolaisille ja sitä vanhemmille. Vaikka kyse on teknillisluonteisista oppiaineista, ja oppilaat ovat ainakin melkein aikuisia, minusta on tärkeää, että opettaja kohtaa heidät opetustilanteessa ihmisinä ja on kiinnostunut heidän elämästään myös vähän laajemmin kuin pelkästään sen suhteen, että miten he oppivat matematiikkaa tai fysiikkaa. Oman kokemukseni mukaan tällä on aika tärkeä merkitys oppimismotivaation ja oppimisilmapiirin luomisen suhteen. Tällä on minusta positiivinen vaikutus myös opettajan omaan työmotivaatioon ja jaksamiseen. Ilman muuta tietenkin on tärkeää kunnioittaa opiskelijoiden yksityisyyttä, etenkin, jos kyse on aikuisista: Toiset ovat halukkaampia kertomaan itsestään kuin toiset. Myös itse olen opetustilanteissa kertonut joistakin suhteellisen arkisista henkilökohtaisista asioistani esim. perheestäni.
Jos opetuksessa toimii edellä kuvatulla tavalla, on mahdollista, että opettaja esim. pitkään samoja opiskelijoita opettaessaan löytää joidenkin oppilaiden kanssa esim. yhteisiä mielenkiinnon kohteita opiskelun ulkopuolelta, vaikkapa jostain harrastuksesta, ja tällöin opettaja ja oppilas saattavat kokea yhteiseksi intressikseen olla tekemisissä myös vapaa-ajalla. Kuinka ongelmallisena pidätte tätä? Huom: Suljen nyt kokonaan tästä pois seksuaalisen kiinnostuksen, se on sitten asia aivan erikseen.
Oma mielipiteeni on, että opettajan ja oppilaan yhteinen vapaa-ajan toiminta tai jonkinasteinen "kaveruus/ystävyys" ei ole ongelma, mikäli opettaja huolehtii seuraavista periaatteista:
a) Oppilaiden tasapuolinen kohtelu niin arvioinnissa kuin muutenkin. Kukaan ei saa kokea opetustilanteessa tulleensa millään tapaa syrjityksi tai vähemmän huomioiduksi kuin joku muu.
b) Opettaja ei saa antaa omien tarpeidensa tai kiinnostuksen kohteidensa ohjata liikaa vapaa-ajalla tapahtuvaa toimintaa oppilaiden kanssa, vaan pitää tällöinkin muistaa roolinsa opettajana. Tietenkin mitä vanhempia oppilaat/opiskelijat ovat, sitä väljempi on opettajan rooli.
c) Opettaja tulee varmistaa, että vapaa-ajalla ei synny oppilaiden kanssa sellaisia ristiriitatilanteita, jotka haittaavat opetusta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omat mielipiteeni:
>Mitä mieltä olette, onko opettajan soveliasta tai kannattavaa missään määrin jakaa omaa henkilökohtaista
>elämäänsä oppilaiden kanssa?
Työ on työasioita varten. Henkilökohtainen elämäni on henkilökohtainen. En koe, että minun pitää jakaa se oppilaiden kanssa. En edes halua, kuten en halua myöskään jakaa heidän elämäänsä muutoin kuin työ vaatii.
>vaikkapa esimerkiksi Facebook-kaveruutta.
Osa opettajista ottaa kaveriksi naamakirjassa, osa sanoo suoraan oppilailleen, ettei ota, koska se on hänen henkilökohtainen elämänsä, johon oppilaat eivät kuulu. Eikä oppilaat tästä närkästy vaan ymmärtävät sen kyllä. Kunhan sen selittää järkevästi.
>Itse ajattelen seuraavasti: Opettajan ei nykypäivän koulussa ainakaan tarvitse olla etäinen auktoriteetti,
>vaan voi näyttää myös inhimillisen puolensa.
Tietenkin opettaja on myös ihminen ja opettajallekin on tunteet yms. Mutta se missä määrin opettajan on soveliasta näyttää niitä luokassa on toinen seikka.
>Oman kokemukseni mukaan tällä on aika tärkeä merkitys oppimismotivaation ja oppimisilmapiirin luomisen
>suhteen. Tällä on minusta positiivinen vaikutus myös opettajan omaan työmotivaatioon ja jaksamiseen.
Olen toista mieltä. Opiskeluun ja oppimisilmapiiriin ei voi eikä saa vaikuttaa henkilökohtaiset asiat, kuten henkilökemiat. Toki ihmiset viihtyvät mukavien ihmisten seurassa, mutta kyllä se opettaja voi olla mukavakin ilman, että jakaa elämänsä oppilaiden kanssa. Kuten oppimisenkin suhteen. En minä halua olla oppilaiden kaveri, minulla on oma elämä ja oppilailla omansa.
Lisäksi oppilas saattaa kuvitella, että opettaja arvostelee hänen suorituksensa paremmin, kun kaveeraa opettajan kanssa. Toisekseen, oppilaat, jotka eivät halua kaveerata opettajan kanssa saattavat pelätä, että opettaja arvostelee heitä rankemmin.
>yhteiseksi intressikseen olla tekemisissä myös vapaa-ajalla. Kuinka ongelmallisena pidätte tätä? Huom:
>Suljen nyt kokonaan tästä pois seksuaalisen kiinnostuksen, se on sitten asia aivan erikseen.
Henkilökohtaisesti en tapaa oppilaitani työpaikan ulkopuolella. En edes halua tavata. Tämä ei tarkoita, ettenkö pitäisi heistä, vaan sitä että haluan erottaa työn ja vapaa-aikani toisistaan.
>a) Oppilaiden tasapuolinen kohtelu niin arvioinnissa kuin muutenkin. Kukaan ei saa kokea
>opetustilanteessa tulleensa millään tapaa syrjityksi tai vähemmän huomioiduksi kuin joku muu.
1) Miten oppilaat, jotka eivät kaveeraa opettajan kanssa kokevat opetustilanteen ja arvioinnin?
2) Tunteeko opettajankaverioppilas tulleensa petetyksi, jos arvosana ei vastaakaan oppilaan odotusta siitä, millaisen kuvan hän on mielessään luonut kaveeramalla opettajan kanssa?
Vastaan lyhyesti:
>Työ on työasioita varten. Henkilökohtainen elämäni on henkilökohtainen. En koe, että minun pitää jakaa se >oppilaiden kanssa. En edes halua, kuten en halua myöskään jakaa heidän elämäänsä muutoin kuin työ vaatii
Tietenkin yksityisyyden rajoja on erittäin tärkeää kunnioittaa. Minusta kuitenkin kuulostaa aika kylmältä suhtautumiselta tuo "en halua myöskään jakaa heidän elämäänsä muutoin kuin työ vaatii". Minusta kaikki ihmiset iästä yms. riippumatta tulee kohdata inhimillisinä "lähimmäisinä" niin työssä kuin vapaa-ajallakin, eikä vain pelkkinä objekteina. Nuorempien oppilaiden kohdalla opettajan tuleekin tietää esim. oppilaan kotioloista, ja tällöin luottamuksellinen suhde opettajan ja oppilaan välillä on tärkeä. Itse jos opetan aikuisille vaikkapa matematiikkaa, mielelläni haluan tietää heidän taustoistaan, esim. mihin he opinnoissaan pyrkivät ja mitkä ovat heidän tavoitteensa. Tämän avulla voin sitten suunnata opetusta niin, että se palvelee heitä paremmin.
Monet kokevat jaksamisen kannalta tärkeäksi erottaa aika tiukastikin työn ja vapaa-ajan. Itse koen tuollaisen jaon ennemminkin ahdistavaksi: Ajattelen ennemminkin, että olen kokonaisvaltaisesti se ihminen mikä olen niin työssä kuin muuallakin. Niinpä en ole koskaan kokenut millään tapaa ahdistavaksi esim. vaihtaa oppilaiden kanssa kuulumisiä kaupungilla tavatessamme tai vaikkapa lyhyesti antaa vinkkejä kotitehtävien tekoon, jos vaan aika antaa myöten. Sitten taas toisaalta en koe tarvetta salailla arkisia henk. koht elämään liittyviä asioita työympäristössäni, johon myös oppilaat/opiskelijat kuuluvat. Mutta kukin tyylillään!
Itse koen oppilaiden/opiskelijoiden elämään tutustumisen voimavarana sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti: Ammatillisesti siinä mielessä, että se auttaa suuntaamaan opetusta ja henkilökohtaisesti siinä mielessä, että ylipäänsäkin erilaisiin ihmisiin tutustuminen antaa perspektiiviä elämään. Silloin myös on mahdollista ymmärtää laajemmalti oman työn merkitys: Se, että ei opeta vain puita ja kiviä, vaan inhimillisiä ihmisiä!
Vastaan vielä lyhyesti edellisen viestin kysymyksiin. Opettaja-oppilas -suhteesta ja sen kehittymisestä jonkinasteiseksi kaveruudeksi voisi tietenkin kirjoittaa pidemmästikin.
1) Miten oppilaat, jotka eivät kaveeraa opettajan kanssa kokevat opetustilanteen ja arvioinnin?
On ehdottoman tärkeää, että opetustilanteessa ja arvioinnissa kaikkia kohdellaan tasaveroisesti. Opettajan ja oppilaan mahdollinen "kaveeraaminen" vapaa-ajalla ei saa vaikuttaa tähän millään tavoin. Käytännössä tämä ei ole mahdotonta, eikä edes vaikeaa, koska oppilaiden keskinen tasa-arvo tulee aina olla opetuksen lähtökohta.
Jos tunnilla jollakin tapaa käsitellään jotakin vapaa-ajan aktiviteettia, missä opettajakin on mukana, kaikille tulee tarjota mahdollisuutta tulla mukaan. Jos kyseessä on kokonaan kouluun/opiskeluun liittymätön aktiviteetti, sen käsitteleminen tunnilla ei tietenkään sinällään ole tarkoituksenmukaista.
2) Tunteeko opettajankaverioppilas tulleensa petetyksi, jos arvosana ei vastaakaan oppilaan odotusta siitä, millaisen kuvan hän on mielessään luonut kaveeramalla opettajan kanssa?
Ensinnäkin arvioinnin tulee olla läpinäkyvää ja perusteltua. Itse en ainakaan tee koskaan arviointia mutu-tuntumalta, vaan pyrin kirjaamaan mahdollisimman tarkat ja oikeudenmukaiset perustelut, jotka voin myös esittää oppilaille. Näiden perustelujen tulee pohjautua kaikille yhteisiin arviointikriteereihin. Opettajan tulee tehdä hyvin selväksi oppilaille, että arviointiin ei millään tapaa vaikuta esim. se, kuinka hyvät välit oppilaalla ja opettajalla on.
Tietenkin yksityisyyden rajoja on erittäin tärkeää kunnioittaa. Minusta kuitenkin kuulostaa aika kylmältä suhtautumiselta tuo "en halua myöskään jakaa heidän elämäänsä muutoin kuin työ vaatii". Minusta kaikki ihmiset iästä yms. riippumatta tulee kohdata inhimillisinä "lähimmäisinä"
-------------------------
Kylmä tai ei, mutta opetan jaksossa sataakunta oppilasta en todellakaan halua tutustua kaikkiin. He ovat minua pari kymmentä vuotta nuorempia, meillä ei ole mitään yhteistä elämässä - olen jo elänyt nuoruuteni. En halua elää sitä uudestaan.
Siinä ei minusta ole mitään kylmää, että erottaa työn omasta elämästään ja vapaa-ajastaan. Jos ei tähän kykene, on ehkä parempi miettiä semmoinen työ, jossa pystyy erottamaan työn ja vapaa- ajan toisistaan. Muuten palaa loppuun halvan kynttilän tavoin...
olet ällöttävän naivi opettajaksi. Kohta sinua viedään kuin pässiä narussa. mutta itse päätät.
Eipä ole vielä tähän mennessä ainakaan päätä leikattu! Tottakai tulee pitää varansa.
Nyt tässä on mennyt jollain pahasti puurot ja vellit sekaisin. Ei Facebook-kaveri ole sama asia kuin oikeasti kaveri.
Facebookissa tottakai voi hyväksyä oppilaat kavereiksi - mutta tottakai oppilaita varten kannattaa perustaa oma ryhmä, esim. nimeltä oppilaat, ja rajata tälle ryhmälle tietyt oikeudet nähdä profiilista vain sen verran kuin on tarpeen. Facebook on yksi väline, jolla voi edistää yhteisöllisyyttä ja välittämistä. Jos jostain oppilaasta ei vähään aikaan kuulu mitään, ei ole iso kynnys kysäistä FB:ssä että mitä kuuluu? Välittämisellä voi jopa ehkäistä näitä Kauhajoen tapauksia.
Muutenkin, jos ei halua näyttää yksityistä minäänsä kovin laajasti, voi perustaa Facebookiin ammatillisen profiilin, jota voi näyttää työkavereille, esimiehille ja oppilaille. Yksitysielämän syvimpiä saloja ei yleensä kannata viedä Facebookiin.
Itse ainakin hyväksyn opiskelijat FB-ystävikseni, mikäli he sitä haluavat. Tosin siinä on pitkälti käynyt niin, että ohjaan sitten heidän raporttejaan ja kurssitöitään vapaa-ajallani. Valinta on toki minun enkä siitä valita - tällainen toimintatapa sopii minulle paljon paremmin kuin se, että tekisin samaa tuntitolkulla koululla tai puhelimessa. FB:ssä en toisaalta paljasta omasta henkilökohtaisesta elämästäni mitään sellaista, mitä en tee luokassakin.
Joten valinta on toki jokaisen oma. Näin AMK-tasolla olen juuri sitä mieltä, että opetus on tiimityötä vanhan autoritäärisen "täti tietää parhaiten"-tavan sijaan ja opettajalla on halutessaan monia väyliä harjoittaa tuota tiimityötä. Käytetäänhän nykyään paljon virtuaalisia alustoja opetuksessakin, niin miksi ei hyödynnettäisi myös somen mahdollisuuksia.
Kaikki tietotekniikka ja työoikeus-asiantuntijat suosittelevat ainakin Facebookissa pitämään työ-ja vapaa-ajan erillään. Tietenkin fb:ssä voi olla "työminän" profiili, jossa ei henkilökohtaisia tietoja, kuvia tai viestejä näy. Samoin joillakin opettajilla on omat kotisivut, joissa on esim. lukion opintoihin liittyvää lisämateriaalia, tuntimuistiinpanoja jne. Ja nämä siis työkäyttöön.
Usein nuorehkot opettajat haalivat oppilaita kaverikseen. Kaikki menee niin hyvin kuin menee. Mutta kun jonkun oppilaan kanssa tulee hankaluuksia, voidaan olla pahoissa ongelmissa, kun fb:stä löytyy tietoja, joita voidaan käyttää kiusaamiseen, mustamaalaamiseen ja juoruiluun. Kunnianloukkaussyytettä on vaikea tehdä kun on itse antanut tiedot "pöydällä tanssimisesta" tai krapula-aamuista, kuten eräs opettaja teki.
Auktoriteetin saa ansaitsemalla. Varsinkin nuoret ovat aika tarkkasilmäisiä, he eivät pidä mielistelystä. Eikä auktoriteettisuhde estä läheisiä ja hyviä välejä.
Mutta kukin tavallaan.