Milloin tekstissä on mielestänne liikaa dialogia? Huomaan kirjailijoiden käyttävän sitä varsin vaihtelevasti: jotkut jatkuvasti, jotkut eivät oikeastaan lainkaan.
Olen ollut havaitsevinani, että arvostelijat suosivat tekstiä, jossa dialogia on niukasti. Miksiköhän?
Olen ollut havaitsevinani, että arvostelijat suosivat tekstiä, jossa dialogia on niukasti. Miksiköhän?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omasta mielestäni liika dialogi turruttaa kerronnan ja se peittelee lopulta kyvytöntä tarinan kerrontaa. Mutta tämäkin riippuu täysin kirjasta, mintä kirja esimerkiksi käsittelee. Kun ajattelette sitä tarinaanne, niin voitte laittaa merkille sen, että itse tarinan kerronta höystettynä hyvällä kuvailulla ja tunteella pitää tarinan kasassa ja silloin se tuntuu tarinalta, eikä vain lauantaina kahvilla käydyltä keskustelulta. Näin ollen sopiva dialogi vain antaa oman mausteensa ja kyllä sen lopulta itsekin huomaa, milloin sitä on liikaa. Mutta tämä on vain minun oma mielipiteeni asiaan ja täytyy sanoa, että pidän enemmän juuri kuvailluista teksteistä. En kuitenkaan tarkoita, että tästä pitäisivät kaikki, sillä onhan meitä moneksi ja jotkut saattavat pitää runsaastakin dialogista.
Mitä sitten arvostelijoihin tulee niin veikkaisin, että he vain ovat sattuneet lukemaan hyvän kuvaillun tekstin sopivalla dialogilla ja näin tuo käsitys hyvästä kirjasta on jäänyt heille mieleen. Aivan kuin he hakisivat saman tapaista, jota voivat verrata heidän käsittämäänsä erinomaiseen tekstiin.
on liikaa silloin, kun sen määrä häiritsee.
Little less conversation, little more action. Kuuntele Elvistä ja lue Hemingwaytä.
Mun mielestä uskottavaa dialogia on aika vaikea kirjoittaa. Toinen vaikea asia on sijoittaa se tekstiin niin, että se palvelee tarinaa jotenkin järkevästi (vie juonta eteenpäin tai laajentaa henkilöitä). Ei mikään ihme, jos dialogin poisjätöstä palkitaan, koska silloin voisi ajatella, että kauneusvirheitä on vähemmän.
Oma lukunsa ovat tietysti "runollista" kuvailevaa tekstiä kirjoittavat tekijät, joiden luoman mimeettisen illuusion dialogi voisi katkaista.
Jos selvitetään vaikkapa jotain vuosikymmeniä sitten tapahtunutta, josta on aiemmin valehdeltu päähenkilölle, niin miten muuten sen "totuuden" luontevasti paljastaa kuin kirjoittamalla dialogiksi tilanteen, jossa tapahtuneen rehellisesti kuvaava kertoo, mitä oikeasti tapahtui?
Täsä esimerkki omasta tekstistäni. Olen myös painiskellut tuon liikaa dialogia -kysymyksen kanssa, koska on alkanut tuntua, että joissain luvuissa sitä on liikaa.
Mutta tuntuu keinotekoiselta kirjoittaa sinne väliin tekstiä vain jotta se katkaisee dialogin, ellei ne katkaisut ole tilanteeseen sopivia.
kirjoittajan taipumukset saattavat olla näytelmäkirjailijaksi päin.
Kirjassa, jossa tapahtuu paljon ja vauhdilla, dialogi voi viedä tarinaa eteenpäin nopeasti. Kerronta rauhoittaa menoa. Dialogi voisi olla sellainen valokohta, johon silmä etsiytyy. Siinä olisi kai hyvä olla jotain kiinnostavaa. Dialogi, jossa vain vaihdellaan kuulumisia ilman tarkoitusta, on pelkkää tekstiripulia, joka olisi paras siivota pois. Aivan ilman dialogia romaani voisi olla liian tylsä lukea.
luovassa taiteessa ole mitään sääntöjä.
Eihän?
Jos ei sääntöjä, niin arvostuksia kuitenkin. Dialogi näyttäisi tekevän teksitistä kepeää. Siltikin, vaikka kieli on taloudellista.
Olen itse samaa mieltä kuin joku aiemmista kirjoittajista: jos dialogilla on tarkoituksenmukaista ilmaista jokin asia, niin miksi tehdä tekstistä turhan koukeroista? Vain jotta dialogia olisi mahdollisimman vähän?
Kun aloitin ketjun, niin en tietenkään tarkoittanut dialogilla turhaa höpinää ilman mitään tarkoitusta, tehtäkään se selväksi, kun joku kommentoi sitäkin.
... tehtäkäämme selväksi, että turha höpinä ilman mitään tarkoitusta
avaa useinkin
uusia polkuja polkujen perään...
jejee, jutskatkaa lisää ja tarkoittaako dialogi
mitä
?