Kyllä masentaa. Kun koko energia pyörii sen ympärillä, mistä taikoisi sen puurolautasen tai makaronilaatikon itselleen ja lapselleen... tulee jossain vaiheessa mieleen: onko tässä elämässä mitään mieltä, mitään syytä elää??
0Äänestä
elämä voittaa
Meidän perheeltä meni omaisuus alta laman aikana. Isälle työttömyys ja velkavankeus olivat liikaa. Äiti purki pettymystään isään, jonka masennus syveni entisestään ja hän taas purki pahaa oloa lapsiinsa. Itse sairastuin myös vaikeaan masennukseen. Muistan lama-ajan todella toivottomana ja mustana aikana. Isä kuoli pari vuotta sitten syöpään ja olen varma, että hänen vaikealla masennuksellaan oli osuutta taudin puhkeamiseen. Hän ei olisi ansainnut tällaista loppuelämää. Onneksi ei tarvitse palata noihin aikoihin enää koskaan, kohti parempia aikoja on koko ajan kuljettu.
0Äänestä
ja velkaa on!!
elämä voittaa kirjoitti:
Meidän perheeltä meni omaisuus alta laman aikana. Isälle työttömyys ja velkavankeus olivat liikaa. Äiti purki pettymystään isään, jonka masennus syveni entisestään ja hän taas purki pahaa oloa lapsiinsa. Itse sairastuin myös vaikeaan masennukseen. Muistan lama-ajan todella toivottomana ja mustana aikana. Isä kuoli pari vuotta sitten syöpään ja olen varma, että hänen vaikealla masennuksellaan oli osuutta taudin puhkeamiseen. Hän ei olisi ansainnut tällaista loppuelämää. Onneksi ei tarvitse palata noihin aikoihin enää koskaan, kohti parempia aikoja on koko ajan kuljettu.
Toivottavsti ei minuun iske syöpä! Olen 58v. ja myöskin kaikki meni v.-95. Omakotitalo pakkohuutokaupalla, jossa asuimme 19v. Velkaa on tällä hetkellä 300.000 euroa, eli 1,8 miljoonaa markkaa. JA KAIKKI mieheni tekemiä!Pakotti laittamaan nimeni paperiin pankissa, jossa laitettiin talo pantiksi hänen veloilleen.
Syövän sopisi iskeä mieheeni, mutta hän otti uuden rikkaan vaimon, ja tekee pimeitä hommia. Minä elän yksin köyhänä ja eläkkeellä masennuksen takia.
Lapsillani on jo kaikilla omat kodit, ja voivat ihan hyvin, hirviö-isästään huolimatta joka on heitä hakannut koko heidän lapsuuden. vielä jopa kun olivat 18 vuotiaita! Loppui se sitten, kun poika vetäs kerran turpiin, vaikka ei olisi halunnut sitä tehdä, kun isi oli niin säälittävä hänen mielestään.
Hohhoijaa..kyllä lapset jaksaa olla lojaaleja vanhemmilleen, vaikka ne olisivat kuinka kamalia. Minulle tuli turpiin myös joka asiasta. Kaikki ruokaostokset olivat aina vääriä, ja minulla oli suhde jokaisen miehen kanssa!! Ei ollut ainoankaan. 30 vuoden jälkeen tuli onneksi se lama, niin pääsin eroon hänestä. Muuten en, koska lupasi tappaa, jos lähden.
Että sellaiset velat. en niitä kyllä jaksa surra, kun eivät siitä vähene. Hakeuduin lopulta velkasaneeraukseen, vaikka se oli masentuneelle aika vaikeaa, kun aloitekyky on pois.
Lottovoittoa odotan innolla, vaikka en olisi aina edes vienyt lottokuponkia R:lle!!!
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä masentaa. Kun koko energia pyörii sen ympärillä, mistä taikoisi sen puurolautasen tai makaronilaatikon itselleen ja lapselleen... tulee jossain vaiheessa mieleen: onko tässä elämässä mitään mieltä, mitään syytä elää??
Meidän perheeltä meni omaisuus alta laman aikana. Isälle työttömyys ja velkavankeus olivat liikaa. Äiti purki pettymystään isään, jonka masennus syveni entisestään ja hän taas purki pahaa oloa lapsiinsa. Itse sairastuin myös vaikeaan masennukseen. Muistan lama-ajan todella toivottomana ja mustana aikana. Isä kuoli pari vuotta sitten syöpään ja olen varma, että hänen vaikealla masennuksellaan oli osuutta taudin puhkeamiseen. Hän ei olisi ansainnut tällaista loppuelämää. Onneksi ei tarvitse palata noihin aikoihin enää koskaan, kohti parempia aikoja on koko ajan kuljettu.
Toivottavsti ei minuun iske syöpä! Olen 58v. ja myöskin kaikki meni v.-95. Omakotitalo pakkohuutokaupalla, jossa asuimme 19v. Velkaa on tällä hetkellä 300.000 euroa, eli 1,8 miljoonaa markkaa. JA KAIKKI mieheni tekemiä!Pakotti laittamaan nimeni paperiin pankissa, jossa laitettiin talo pantiksi hänen veloilleen.
Syövän sopisi iskeä mieheeni, mutta hän otti uuden rikkaan vaimon, ja tekee pimeitä hommia. Minä elän yksin köyhänä ja eläkkeellä masennuksen takia.
Lapsillani on jo kaikilla omat kodit, ja voivat ihan hyvin, hirviö-isästään huolimatta joka on heitä hakannut koko heidän lapsuuden. vielä jopa kun olivat 18 vuotiaita! Loppui se sitten, kun poika vetäs kerran turpiin, vaikka ei olisi halunnut sitä tehdä, kun isi oli niin säälittävä hänen mielestään.
Hohhoijaa..kyllä lapset jaksaa olla lojaaleja vanhemmilleen, vaikka ne olisivat kuinka kamalia. Minulle tuli turpiin myös joka asiasta. Kaikki ruokaostokset olivat aina vääriä, ja minulla oli suhde jokaisen miehen kanssa!! Ei ollut ainoankaan. 30 vuoden jälkeen tuli onneksi se lama, niin pääsin eroon hänestä. Muuten en, koska lupasi tappaa, jos lähden.
Että sellaiset velat. en niitä kyllä jaksa surra, kun eivät siitä vähene. Hakeuduin lopulta velkasaneeraukseen, vaikka se oli masentuneelle aika vaikeaa, kun aloitekyky on pois.
Lottovoittoa odotan innolla, vaikka en olisi aina edes vienyt lottokuponkia R:lle!!!