Olisiko täällä ketään, jolla olisi kokemusta lapsen sijoittamisesta lastensuojelulaitokseen avohuollon tukitoimenpiteenä? Kokemuksia?
Oma lapseni on ollut nyt kuukauden verran. Alunperin tarkoitus oli lyhyt pysäytysjakso nuorelle mutta homma todennäköisesti tulee jatkumaan kauemmin kuin kuukauden.
Alkujärkytys alkaa mennä ohitse mutta olen koko ajan epätietoinen "missä mennään", mitä tapahtuu seuraavaksi jne.
Oma lapseni on ollut nyt kuukauden verran. Alunperin tarkoitus oli lyhyt pysäytysjakso nuorelle mutta homma todennäköisesti tulee jatkumaan kauemmin kuin kuukauden.
Alkujärkytys alkaa mennä ohitse mutta olen koko ajan epätietoinen "missä mennään", mitä tapahtuu seuraavaksi jne.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Avohuollon tukitoimet lastensuojelussa.
Allaolava linkki on Sosiaali- ja teveysministeriön sivustolle, jossa löytyy aiheesta paljonkin tietoa.
Käytännässä asiat riippuvat sossujen asenteista ja suhtautumistavasta.
http://www.stm.fi/lapset/palvelut_perheille/lastensuojelu/avohuollon_tukitoimet
---
miettivät parhaillaan kovasti, mitä tekisivät. Eräät lapset sijoitettiin äitinsä kanssa avohuollon tukitoimena ensi- ja turvakotiin, josta sitten huostaanotettiin. Tällainen tieto minulla on avohuollon sijoituksesta.
Olen pitkään pohtinut mitä lapsi, nuori, äiti, isä kokevat, jos lapsi huostaanotetaan.
Henkilökohtaisesti olen tuttavapiirissäni seurannut tapausta, jossa komen lapsen äiti ihastui ja rakastui toiseen mieheen.
He suunnittelivat perustavansa uusperheen, johonka kuuluisivat äiti, salarakas, sekä molempien 11-12- vuotiaat tytöt. 15 ja 18 vuotiaaat pojat eivät kiinnostaneet.
Lasten isä sai tietää suhteesta ja ilmoitti, että hän jättää avioerohakemuksen mikäli lasten äiti ei lopeta suhdetta.
Äiti ei lopettanut suhdetta. Isä jätti avioerohakemuksen.
Äiti pelkäsi, että hän menettää tyttärensä ja uhkasi syyttää miestään sosiaalityöntekijöille alkoholistiksi, vainoharhaiseksi, lasten huonosta kohtelusta, sekä tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Lasten isä ilmoitti, että siinä tapauksessa hän nostaa syytteen perättömistä syytöksistä, joita voi seurata 2 vuoden vankeustuomio. -Äiti peruutti syytökset, koska pelkäsi joutuvansa vankilaan.
Lopputulos.
Lapset halusivat jäädä jatkamaan tylsää perhe-elämää "juopon, väkivaltaisen hyväksikäyttäjä rentun isänisän kanssa.
Lasten äiti muutti slarakkaansa luokse 300 kiometrin päähän. Lapset kävivät tapaamassa äitiään, kun se sopi heidän aikatauluun ja pitkään etäisyyteen.
Salarakkaan vaimo kuuli asiasta ja heitti ukkonsa ulkoruokintaan.
Kannattaa pohtia tarkaan mitä tekee, mitä sanoo ja kuinka käyttäytyy sillä lastensuojelusta vastaavat henkilöt toimivat ja tekevät päätökset ja ratkaisut.
Huomenna aamu TV:ssä on eräänä aiheenaavioerot ja huostaanotot. Myös tänään aihetta on käsitelty TV ohjelmissa.
Linkki Jyväskylän yliopiston
Eräs yliopistotutkija halusi tehdä väitöstutkimuksen tutkimuksiin, lasten ja äitien kokemuksia huostaanotosta. Kannaattaa ottaa huomioon, että kysymyksesä on opinnäytetyö, eikä heillä ole riittävästi tietoa, taitoa, eikä ymmärrystä, eikä käytännön kokemusta.
https://jyx.jyu.fi/dspace/search?order=DESC&rpp=10&sort_by=0&page=1&query="huostaanotto"&etal=0
---
"Kannaattaa ottaa huomioon, että kysymyksesä on opinnäytetyö, eikä heillä ole riittävästi tietoa, taitoa, eikä ymmärrystä, eikä käytännön kokemusta. "
Opinnäytetöissä nähdään monta kertaa sellaisia rakkaita ja terveitä tuulia, joita työssään fakkiintuneiden henkilöiden asenteissa ei enää tavoita.
Yhden ainoa sossu ei ole yhtään keskivertosuomalaista kummempi arvioiden tekijä.
Suurempi painoarvo ja kunnioitus tietysti heille, jotka PYRKIVÄT rehellisiin arvioihin ja vilpittömästi hakevat lapsen parasta. Toivon totisesti näkeväni omana elinaikanani vielä sen, että lastensuojelun sosiaalityöntekijän tehtäviin kiristetään pääsyvaatimuksia. Yhdelläkään omia traumojaan ja kaunojaan purkavalla hepsankeikalla ei pitäisi olla lasten elämää koskevaan päätöksentekoon mitään asiaa.
Sen näkee tälläkin palstalla, miten osa roikkuu vuosia purkamassa omia traumojaan tuntemattomiin ihmisiin
eli niihin aikuisiin, jotka puolustavat sitkeästi lasten oikeuksia laittomuutta vastaan lastensuojelussa.
Ketjusta tuli mieleen, että huostaanotot näyttävät hirveille sanktioille lasta vastaan; ei kyllä totisesti menisi läpi kovin monessa maassa ja kulttuuritaustassa. Tällaisia kun lukee, ei voi välttyä ajatukselta, että koko yhteiskunnan sairas asenne toisiin ihmisiin ihan kuin kärjistyy lastensuojelussa. Lapsia saa kohdella miten julmasti tahansa, kunhan muistaa päälle iskeä leiman "lastensuojelu" tai "lapsen etu", ihan sama, miten valheellinen leima on.
Meillä nuorelle tehtiin ensin kiireellinen sijoitus jota jatkettiin kuukaudella. Sitten se muuttui avohuollon sijoitukseksi, ja kohta tyttö lähti omille lomille, jonka jälkeen muuttui taas kiireelliseksi. Nyt tehdään huostaanotto, ei auta enää mikään. Tyttö olisi päässyt alkuvuodesta kotiin, kera mudefade perhetyön ja nupokäyntien, mutta teki virheliikkeen lähtiessään karkuun. Koulu jäi kesken, eivät uskalla enää laskea tyttöä kouluun. En minäkään laskisi. Etsin tyttöä 2 viikkoa kunnes löysin. Poliisit ja sosku passiivisia etsinnöissä. Voipi olla että lähes 2 vuotta joutuu huostassa olemaan. Pääsee jouluaattona vain päiväksi kotiin.
sen verran että tarjottiin vähintään 3kk:n ensikotijaksoa vauvan kanssa.
Kävin paikan päällä, enkä jaksolle suostunut lähtemään, niin karmea paikka se oli.
Lapsi vietiin, mitään näyttöä heillä ei ollut siitä että olisin huono äiti, syynä oli vain se, että olen nuori ja yksinhuoltaja.
Ja en ole päihdeäiti, jos sitä mietitte.
vaikka aina joku huostahullu ryntää haukkumaan kun "ei ottanut 'tarjottua' tukea vastaan".
Kyllä noiden paikkojen "tuet" tiedetään. Eli siinä vaiheessa kun äidille ihan vain hänen ikänsä takia paikkaa tarjotaan, on jo suo siellä, vetelä täällä.
Kaikki tuollaiset tapaukset pitäisi vain saada julkisuuteen, ennen kuin ls. on ehtinyt toimia.
Muistakaa aina lämmöllä Dragsfjärdin tapausta tässä mielessä. Tietysti siinä joku maho pariskunta menetti tuon lapsen, mutta varmasti lapsi on siinäkin tapauksessa onnellisempi oman sukunsa ympäröimänä kuin olisi ikinä ollut yhdessäkään sijaispaikassa.
nyt satelee paskaa niskaan, mutta nämä mahot pariskunnat? Mistä ne tulee? Ettei vaan olisi yrittämisen puutetta (syystä tai toisesta) Ja kummasti alkaa pelittää.....
ota yhteyttä valvontaviranomaiseen, googleta valvira ja oma paikkakuntasi niin pitäis löytyö taho jolle voi juoruta huonosta virkamiestoiminnasta. Sosiaaliasiamiehet ja hallinto-oikeus puolustelee sossun toimia. valvova viranomainen auttaa oikeasti jos vääryys on tapahtunut.
olen itse ollut avohuollossa, ja avohuollossa voi pitää yhteensä vain puol vuotta. sen jälkeen päätetää kotii vai huostaanotto... ja Pitäkää huolta hänelle kuuluvista oikeuksista kun hän on avohuollossa. aivan erilaiset oikeudet laitoksella kuin jos on huostaanotettu. itse olin 2,5 vuotta laitoksessa...
Mulla oli ex mies ja lapset sijoitettuna avohuollon tukitoimenpiteenä ja pääsivät vapaaksi pari viikkoa sitten. Olivat 5 kuukautta. Asiat on niin kuin ennenkin. Saatiin vaan käytettyä suuri summa rahaa ja "asiantuntijoita"...
Tänään oli palaveri nuoren jatkosuunnitelmista, kuukausi kerrallaan mennään. Ihan selkeät tavoitteet tehtiin mitkä asiat pitää olla kunnossa ennen kotiin paluuta. Kotiutus on kuitenkin tähtäimenä.
Vielä tiedoksi että en ole myöskään päihdeäiti, ihan normaali työssä käyvä perheenäiti. Ongelmana oli koulunkäynti (tai käymättömyys) mikä lisääntyi yhtäkkiä rajusti syksyn aikana ja se, etten saanut pidettyä nuorelle rajoja yrityksistä huolimatta. Nyt on jo parempi olo, voin jopa jo itkemättä puhua asiasta.
Toivon todella että tämä auttaa, oli kyllä viimeinen oljenkorsi.
Se mietittää vain vielä, että miksi laitoshoito oli vaihtoehtona, eikö kotiin/kouluun ollut tarjota muuta apua, niin että lapsi olisi voinut olla kotona. Onhan tuo koko perheelle todella järkyttävää kun yksi lapsista joutuu pois kotoa. Mitä vaikutuksia lapseen/nuoreen on laitoshoidolla ja sillä, että joutuu perheestä pois? Ja mikä se vaihtoehto olisi voinut olla? Lehdessä oli juttua taanoin, että Suomi oli saanut "pyyhkeitä" suuresta laitoshoidon määrästä. Ns. sossujen kanssa yhteistyö on ollut kyllä ihan hyvää ja asiallista koko ajan, en voi yhtään moittia. Ylityöllistettyjä tuntuvat olevan.
Tottakai ovat ylityöllistettyjä kun huostaavat syyllä millä tahansa. Kyllä tikusta tehdään asiaa. Niin sitä hommaa syntyy. Oikeasti hädässä olevat lapset jatkavat kärsimistä kun sossut keskittyvät helppoihin tapauksiin joiden kulkuun he voivat itse vaikuttaa vaikeuttamalla perheen elämää ja tekemällä heistä ihmiskokeen josta kirjoittaa raportteja ja taputtelevat sitten toisiaan selkään kun rikkoivat jotain mikä oli ehjä ja saivat sitten koottua siitä jotain entistä muistuttavaa. Haavat ei parane koskaan niin kuin ei särötkään ja parhaimmillaan aiheutetaan vuosien terapia ja lääkityskierre tai pysyvä työkyvyttömyys. Ei ihme, että perheitä vain häviää yöhön. Minunkin naapurista hävisi kaksi perhettä. vain tavarat jäi.
Voitko ottaa joka käänteessä kunnolla esiin tuon ehdotuksen, että sos.toimi alkajaisiksi auttaisi järjestämään kotiin apua? -JOKIN taho, johon voisi luottaa, voisi ihan hyvin esim tarjota tuki-ihmisen (mies tai nainen), joka saattaa nuoren kouluun ja auttaa kotitehtävissä ja on NUOREN PUOLELLA, PUOLUSTAMASSA, vähän kuin asianajaja.
Millä tavalla se rajan laittaminen oli vaikeaa? Tehtiinkö nuorelle somaattisia tutkimuksia? Onko rajojenkokeiluvaihe vain päällä (kauanko kestänyt?)?
Pyydä avopalvelua alkajaisiksi esim kodin siivoukseen, se on lakisääteinen tukimuoto. Millainen opettaja lapsella on? Saiko pysyä samassa koulussa? Tietävätkö koulukaverit tilanteesta? -Tiedoksi, että älä ainakaan tunne häpeää! Silti ei kannata heti monille kertoa asiasta, koska se saattaa turhaan leimata lapsen ja sinut.
Tsemppiä oikein paljon!! Elä päivä kerrallaan, pidä joka päivä yhteys lapseen; toivota hyvää yötä ja kehota tekemään kotitehtävät (laitoksissa eivät oikein auta läksyissä).
Erittäin vaikea avioero tuli muutama vuosi sitten, tottakai se vaikutti varsinkin tähän lapseeni, enemmän kuin muihin. Ala-aste oli enemmän tai vähemmän vaikeaa, siellä helpotti se, että viimeiset kaksi vuotta oli sama opettaja. Ylä-asteella homma riistäytyi sitten käsistä kun luokat ja opettajat vaihtuivat.
Olen kyllä kovasti yrittänyt vetää rajoja ja kotiintuloaikoja ym. ja etsinyt lapsen vaikka kivenkolosta jos ei ole sovittuna aikana kotona ollut. Mutta omat voimani loppuivat.
Nuorella oli hetken tukihenkilö. Pyysin miespuolista (miehenmallia), mutta tuli nuori tyttö ja asia ei oikein kantanut pitemmälle ja lopetettiin.
En uskaltanut jatkaa tilannetta kotona pitempään, n. vuosi, kaksi eteenpäin niin en olisi lapselle mahtanut enää mitään.
En häpeä asiaa, huomasin kyllä luokkatoverin äidin poiskääntyneen katseen kauppareissulla..olenko nyt sitten leimattu lastenkoti-lapsen äidiksi? Mutta aivan sama sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät tunne meitä ja tilannettamme.
Nuoren käytös on kyllä jo kääntynyt parempaan suuntaan hitusen, toivottavasti tämä nyt kantaa. Koulunkäyntiä on tarkoitus jatkaa todennäköisesti samassa koulussa missä oli ennenkin kun palaa kotiin. Kysymys kuuluu vain että milloin? Mutta edelleen mietin samoja asioita mitä edellä olevissa viesteissä kirjoitin vaihtoehdoista laitoshoidolle, kun niitä ei tunnu olevan ainakaan näin käytännössä. En tiedä löytyykö sitten papereissa.
Lisäys vielä että meillä ollut tukihenkilö tapasi nuorta harvakseltaan. Ei siis mitään kouluun viemisiä tai muita. Kuulin, että naapurikunnassa alkaa projekti, jossa nuori haetaan kouluun aamuisin, lisäksi oli ainakin keskusteluryhmä saman ongelman kanssa painiville vanhemmille..
parempaa tukea. Kumma kun niissä laitoksissa on sitten näitä työntekijöitä. Jos nuorella on omahoitaja ja suunnitelma on kotiutuminen, niin ihan maalaisjärjellä fundeerattuna: Voisko ehdottaa, että omahoitaja alkaisi tukihenkilöksi?
Näin koko ruljanssin läpikäyneenä tajuan kirkkaasti mitä farssia koko huosta lopulta oli: Se oli pulaan jättämistä. Yksin. Silloin ois ollut naurettavaa ajatella tuota mitä nyt sinulle ehdotin, mutta olinkin niin nujerrettu, "hoito"laitos vain plarasi sivusta miten menetin voimat ja kirjasi sen muistiinsa.
Nyt en voi käsittää, että kenen parasta se laitos halusi, kun eivät lastani tukeneet kotiini palaavaksi. Siellä lukkojen takana pitivät :O -Ja pahoinvointi olikin "pahat tunteet joille oli tilaa". Se oli vakioselitys lapsen masentumiselle, mikä siis oli oikeasti huostan vaikutusta. Se masennus siis.
Älä pihtaile ehdotusten suhteen, pyydä myös kirjaus niihin asiakirjoihin, että mitä olet esittänyt ehdotuksiksi kotiin palaamisen suhteen. Sinun mielipiteen on oltava näkysällä. -Eikä noita ehdotuksia tarvitse äkeästi vaatia, vaan ne voi ihan tyynesti esittää...
Tsemppiä vaan!
"En häpeä asiaa, huomasin kyllä luokkatoverin äidin poiskääntyneen katseen kauppareissulla..olenko nyt sitten leimattu lastenkoti-lapsen äidiksi?"
Tuo on yksi ihan vaiettu juttu mitä nämä särkemiset tuovat tullessaan: Leimataan ihan niinkuin keskiajalla. Senkin takia sosiaalitoimen pitäisi tajuta mitä ne tekevät lapsille turhan radikaalien päätösten kanssa, vaikka vanhempi ei arvaisi seurauksia ja haluaa pyytää/ottaa apua. Vanhemmat siinä jäävät yksin selittämään ja anteeksi pyytämään lapseltaan...tässäkin tapauksessa varmasti oli järkevää se ero? (Niin moni joutuu katsomaan perkeleellistä kulissielämää, että ihmetyttää miksei sosiaali tue tällaisissa päätöksissä vastuullista vanhempaa, joka ottaa uuden askeleen).
Et ole ainoa joka saa sossun lopulta mobilisoitumaan kun otat eron puolisostasi. Minulle kävi niin, ystävälleni kävi niin, työkaverilleni kävi niin... Viimeinen naula arkun kanteen oli minun lasten tapauksessa se, että muutin toiselle paikkakunnalle. Vanhimman lapsen adhd:han oli se alunperäinen syy miksi sossun hampaisiin jouduttiin... Että luoja auttakoon, että saataisiin pitää lapset kotona varsinkin ne jotka on sairaita eikä tilanteelleen näissä säästöpaineissa mitään voi.
Pikku korjaus. Siis nuorella oli kotona asuessa tukihenkilö, mutta siitä ei oikein tullut mitään. Laitoksessa on sitten myös nimetty omahoitaja/tukihenkilö.
Harvakseltaan käyvä tukihenkilö (teidän tapauksessa nuori nainen..hm) ei varmasti ole mikään "kaikki avopalvelut tarjottu" -juttu. Ja äiti ja lapsi joutuvat siitä kärsimään!
Sitä vain, että mikä estää ehdottamasta, että laitoksen nimeämä omahoitaja rupeaisi pontevasti ottamaan mukaan kodin niinkuin "tulevana asuinpaikkana" ja te kolmisin (sinä, nuori ja omahoitaja) nimeäisitte ne "korjattavat" (?) asiat ja tää omahoitaja ihan kävisi teillä (kun työvuoronsa sallii tai tekisi työvuorolistansa nuorelle sopivaksi) ja avittaisi siinä missä on mahdollista?
Monesko luokka nuorella on menossa? Voikohan ajatella mitään kotikoulun tapaista, jossa voisi varmistaa, ettei mahdollisesti joku huono opettaja tee tilannetta koko ajan huonommaksi? Ei kai kenenkään psyyke kestä hyvin jos asioista ymmärtämätön opettaja vastuuttaa oppilasta liiaksi tai ei osaa kohdata nuorta asiantuntevalla turvallisella tavalla...
Ja jos on tarkoitus päästä kotiin, niin se aihe vaan koko ajan ykkösenä ettei pääse "unohtumaan".
Omahoitajalla oisi hyvä sauma tässä esim pitää rehtoriin yhteyttä ja laatia räätälöityä opiskelukuviota. Jotkut aineet lie mahdollista tehdä tenttimällä? Eli opiskeltava alue luetaan kotona ja koulussa sitten käy tenttimässä...
lapsi ei pääse pois ennen kuin täyttää 18v.ja saa hänestä maksun,sitten nuori saa mennä mihkä lystää.Kokemusta on itsenäistymisrahoja ei tullut centtiäkään,sossu vissiin pisti omaan taskuunsa.Keksivät koko ajan mitä ihmeellisimpiä syitä miksi aina sijoitusta jatketaan,näin se vaan asia,vaikka muuta luulottelevat.elleivät muita valheita keksi keksivät insesti epäilyn,tai jotta nuori on vaarallinen itselleen ja siirretään psykiatriseen sairaalaan,kukaan ei kysy nuorelta missä hänellä on parhaat oltavat,Sossujen kanssa ei kannata olla missään tekemisissä.Ei ottaa ketään kotiinsa nuuskimaan,keksivät kyllä minkaisia syitä tahansa jotta saavat lähettää ystävättäreölleen entiselle sossulle rahapuun syrjäseudulta-
Eihän niitä itsenäistymisrahoja tule ennenkuin lapsi on täyttänyt 18 ja pääsee pois sijoituksesta. Tässä sun kirjoituksessa on vähän ristiriitaa, että onko täyttänyt jo vai ei. Lisäksi kunnan sos.toimisto päättää mihin niitä rahoja laitetaan, ettei niitä tilille makseta könttäsummana. Ne pitää olla maksettuna
ennenku lapsi täyttää 21 v ja varmasti myöskin tulee sen saamaan. Sossu ei pistä mitään omaan taskuunsa.
Minulla jo kuuden vuoden helvetti. Eikä loppua näy.
Löysin vielä vanhan ketjuni. Kuulumisina on pitkä puoli vuotta. Sossu soitteli tänään ja halusi tavata kuulumisien merkeissä, siis sovitun palaverin alla. En päässyt ylimääräiseen tapaamiseen joka oli räätälöity kesken työpäivän parin päivän varoitusajalla. Ilmoitin kuitenkin kantani joka on se, että nuori palaa kotiin heti koulun loputtua keväällä.
En näe kuluneessa puolessa vuodessa kovinkaan paljon hyvää. Nuori kaipaa kotiin, äiti kaipaa lastaan, sisarukset toisiaan. Olen sitä mieltä että tämä "kärsimysnäytelmä" riittää.
Olen miettinyt paljon asioita paljon muutenkin. Miksi rahat eivät riittäneet pyytämääni kouluavustajaan lapselle mutta lastenkotisijoitukseen riittivät? Miksi perheitä hajotetaan tälläisenä aikana kun lapselle ei saa antaa edes luunappia? Mitä traumoja aiheutui lapselleni kun hän joutui kotoaan pois?
Hieman pelottaa että keksivät jotain että lapseni joutuisikin jäämään sijoitusyksikköön tai muualle. Aika paljonkin pelottaa itseasiassa. Sossu ja sijoituspaikka viestivät enemmän keskenään kuin minun kanssani. Olen kokenut, että olen jäänyt paljon paitsi heidän keskinäisistä suunnitelmistaan, siis puhuvat keskenään vaan ei minun kanssani.
Toivottavasti kaikki menisi hyvin.
Toivottavasti saat lapsesi kotiin! Oma lapseni lähti yli 3 v sitten "hoitoon"; ei taida lapsi enää kotiutua ollenkaan. :( Nyt sitten odotellaan että hän täyttää 18, että silloin viimeistään pääsee eroon sossun kynsistä!
Olisi hyvä jos näistä kokemuksistaan jaksaisi kirjoittaa ja kertoa asioista vastaaville ja vastuussa oleville tahoille.
Sosiaali- ja terveysministeriöön (vieläköhän sellainen viranomaistaho tässä luvattujen lyhenteiden maassa on...), lapsiasiamies, eduskunnan oikeusasiamies, läänin sosiaalitarkastaja eli avin virkamies jne jne.
Olisi hyvä jos edes osa tämän maan "lastensuojelun hoitoa ja suojelua" saaneista lapsiperheistä jaksaisi kertoa oman kokemuksensa näistä asiakaspalveluista ja asiakaspalvelijoista joita verovaroilla kustannetaan ja ylläpidetään.
Voimia ja jaksamista elämäänne.
Ketjun aloittaja kirjoittaa (26.4.2011):
"Miksi rahat eivät riittäneet pyytämääni kouluavustajaan lapselle mutta lastenkotisijoitukseen riittivät?"
Niinpä.
Tuo kysymys johtaa lastensuojelun aiheuttamien ongelmien ytimeen.
Kotikuntasi teki moninkertaisesti kalliimman - ei siis halvemman - ratkaisun paiskatessaan lapsesi laitokseen.
Voimia sinulle.
Muuta "tukea" perheille ei ole kuin huosta kiitos lastensuojelukertoimen ja lastensuojelun lahkolaisoppien.
Toivottavasti saat lapsesi takaisin. Senkin jälkeen menee vielä vuosia toipua lastensuojelun aiheuttamista kärsimyksistä. Monet eivät toivu koskaan.
Muuta ainakin pois paikkakunnalta etteivät aloita kiusaamista uudestaan heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Ihan kuin hoidollisissa huostaanotoisa, kun lapsi pakotetaan laittomasti eroon vanhemmista, sis kyse ei ole välimatkasta, koska lähelläkään olevaa lasta ei saa silloin tavata, sehän nyt vasta hirveää olisi...
Kyse on vain eri lakien rikkomisesta lasta kohtaan kuin edellä olevassa tapauksessa.
Mutta joka tapauksessa näitä kotiinsa itkeviä ja pelkääviä lapsia on ollut tuhansia eri puolilla Suomea viime vuosikymmeninä, jotkut pääsevät kotiutumisen jälkeen terapiassa purkamaan traumojaan ja jotkut eivät. Joidenkin kohdalla suhde läheisiin onnistutaan katkaisemaan täysin.
Uusi lastensuojelulaki tulee lisäämään erityislasten hoidollisia huost.ottoja. Uuden lain mukaanhan kaikille lapsille tulee ensisijaisesti etsiä perhehoitopaikka ja laitoshoitoa ajetaan alas. Tämä johtaa siihen, tai itse asiassa on jo johtanut siihen, että laitoksissa työskentelevät pelkäävät työpaikkojensa puolesta, koska jo nyt on suunnitelmia useiden laitosten alasajosta. Erityislapsille tehtaillaan sellaiset lääkärintodistukset, että heidät leimataan täysin kotikunnottomiksi, vaikka he oikeasti pärjäisivätkin kotona tai perhehoidossa. Tämä erityisilasten "riistäminen" vanhemmiltaan tehdään vain sen vuoksi, että laitosten henk.kunnan työpaikat säilyisivät.
Kodin ulkopuolelle väärin perustein sijoitetut erityislapset purkavat pahan olon ja koti-ikävän haastavalla käyttäytymisellä hoitajia kohtaan. Tämä haastava käyttäytyminen tulkitaan tarkoituksellisesti siten, että lapsi ei olisi kotikuntoinen. Vaikka erityislapsi oikeasti olisi kotona rauhallisempi kuin laitoksessa, sitä ei uskota/haluta uskoa ja vanhemmille sälytetään todistustaakka lapsen käyttäytymisestä kotilomien aikana. Vanhemmat joutuvat turvautumaan videotaltiointeihin ja todistajanlausuntoihin, koska heitä ei uskota ilman todisteita.
Etenkin neurologisista sairauksista, kuten Aspergeria sairastavista lapsista valtaosa reagoi voimakkaasti negatiivisesti siihen, että heidät sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Tutut rutiinit muuttuvat, mikä aiheuttaa huomattavavia pulmia, jopa psykoottista käyttäytymistä sijoituspaikassa. Erityislapsia huostaanotetaan ja/tai vanhempia painostetaan avohuollon sijoituksiin, vaikka perheen asiat olisivat täysin kunnossa, eikä huost.oton perusteita ole. Ts. aivan "tavalliset" vanhemmat, joilla ei ole päihde/mielenterveysongelmia tai "kyvyttömyyttä vanhemmuuteen" painostetaan hoidolliseen huost.ottoon, vedoten lapsen sairauteen. Avohuollon tukitoimia ei anneta riittävästi eikä vanhemmille kerrota lainkaan heidän lakisääteisistä oikeuksistaan erityislapsen huoltajina. Väitän että sairas lapsi tarvitsee enemmän vanhempiaan kuin "terve" lapsi! Aiheesta on tehty jopa väitöskirja, jossa todettiin että kehitysvammaisen lapsen hoidon ja kuntoutumisen kannalta tärkein ja tehokkain keino on lapsen äidin tukeminen! Tämä nimenomaan ei toteudu. Jos lapsi, etenkin erityislapsi joutuu sairaalaan, sijoitukseen tai laitokseen, mikään taho ei tue lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa, koska mm. lapsen kotilomat on helppo estää siihen vedoten ettei lapsi mukamas ole kotikuntoinen.
Saa nähdä milloin Suomessa aletaan Ruotsin tapaan vaatia ja maksaa vahingonkorvauksia perusteettomien huost.ottojen aiheuttamista kärsimyksisä lapsille ja heidän perheilleen. Huost.otto on aina erittäin traumauttava kokemus lapselle ja erityislapselle se voi olla jopa elinikäisesti vammauttava, koska lapsia taantuu ja laitostuu pian siihen kuntoon ettei hänestä enää saada yhteiskuntakelpoista millään terapialla.
Allekirjoitan joka sanan tuosta lauseesta, että etenkin Asperger-lapselle on hirvittävä järkytys joutua eroon vanhemmistaan ja kaikesta tutusta, koska olen omin silmin nähnyt, mitä se lapselle aiheuttaa.
Järkytyksen suuruutta lisää tietysti se, jos lapsi joutuu huonosti kohdelluksi sijaispaikassa, mikä ei kovin erikoista ole sekään, koska sijaishuollosta ei juuri löydy ymmärrystä ja ammattitaitoa neurologisten lasten käsittelyyn. Ja nimenomaan AS-lapsen reagointi koti-ikävään saatetaan tulkita kaltoinkohtelusta johtuvaksi oireiluksi, ihan raivostuttaa puheet kiintymysuhdehäiriöstä, jotka ovat niin tavallisia AS-lasten yhteydessä silloin kun heidän tapaansa reagoida asioihin ei tunneta.
Ja tietysti oma kokemukseni on nimenomaan laittomasta hoidollisesta huostaanotosta. Siitä seurasi kotiutumisen jälkeen vain vuosikausien terapia, jossa lapsen järkytystä kotoa erottamiseen yritettiin jälkeen päin siloitella.
Jos AS-lapsen hoidollinen huostaanotto ei ole lapsen kaltoinkohtelua, niin kertokaa minulle mitä se on!
Aluehallintovirasto tiedote 18.3.2010.
Sosiaalihuollon kanteluitten määrä kasvoi 40 prosenttia.
Lastensuojelun kantelut lähes kaksinkertaistuivat.
http://www.avi.fi/fi/Tiedotepalvelu/2010/Sivut/sosiaalihuollonkantelujenmaarakasvoi.aspx
---