Hei!
Onko muita jotka ovat saaneet keskenmenon johtuen tulehduksesta?
Itse olin 17 viikolla kun sain tietää että minulla oli emätintulehdus, sain lääkitystä mutta surukseni raskaus meni kesken!
Nyt pelottaa yrittää uutta, kun ei tiedä mikä sen tulehduksen voi aiheuttaa???
Onko muita jotka ovat saaneet keskenmenon johtuen tulehduksesta?
Itse olin 17 viikolla kun sain tietää että minulla oli emätintulehdus, sain lääkitystä mutta surukseni raskaus meni kesken!
Nyt pelottaa yrittää uutta, kun ei tiedä mikä sen tulehduksen voi aiheuttaa???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heippa!
Minulla todettiin tulehdus vk 18 ja lapsivedet menivät vk 23. Tämän jälkeen makasin sairaalassa n. neljä viikkoa. Täytyy sanoa että oli aika pelottavaa aikaa... Poika syntyi viikolla 27 ja alkuhankaluuksien 4 kk sairaalassa, minulla on reipas pikku sälli....erittäin iloinen, määrätietoinen 9 kk vanha vesseli. Rankkaa on ollut, enkä tiedä uskallanko tulla enää raskaaksi. Tulehdukset ovat tosi petollisia, kannattaa levätä kotona mahdollisimman paljon, vaikkei väsyttäisikään...se auttaa. Minulle sanottiin että monet tulehdukset ovat sellaisia että toiset ovat alttiimpia niille, mutta joka raskaus on yksilöllinen! Voimia sinulle, älä pelkää...kaikella on tarkoituksensa!
Olitko nuo 18-23 viikot sairaalassa vai kotona?
Saitko lääkityksen tulehdukseen?
Itse olin tiputuksessa ja lisäksi myös suun kautta lääkettä. Ilmeisesti tulehdus ehti "nousta" kohtuun :(
Kiitos viestistäsi ja kaikkea hyvää!
Heippa!
Vkolla 18 jouduin sairaslomalle 2 viikkoa (kotona)! Lääkäri suhtautui minuun tosi tylysti...luuli varmaan että huvikseen vonkaan saitsua...no vkolla 23 ne otti mut tosissaan kun lapsivettä alkoi tihkumaan ja sitten alkoi verinen tiputteluvuoto, jota kesti aina pojan syntymään asti. Olin tuolloin tiputuksessa, sain antibiootteja sekä kortisonipistoksia vauvan keuhkoille. Kotipaikkakunnalta mut laitettiin onneksi Naistenklinikalle, missä ultrattiin päivittäin....ehdin käväsemään kotona kun alkoi hirveät supistukset yhtäkkiä yllättäen ja taas Naistenklinikalle yöllä ja aamulla minusta oli tullut 900 gr pojan äiti. Vieläkin mietin, jos olisin saannut tuolloin viikolla 18 jo antibiootteja...niin olisikohan vauva pysynyt massussa loppuun asti! No eipä tuota kukaan tiedä, mutta jokatapauksessa olen onnellinen joka sekunnista poikani kanssa, joka on erittäin sisukas ja positiivinen kaveri, vaikka vieläkin on tosi pieni, reilu 6 kg. Jotkut normaaliaikaiset ovat syntyessään melkein samankokoisia....no odotellaan niitä 2-vuotis-synttäreitä heinäkuussa 2005, silloin toivottavasti keskosuuskin on taaksejäännyttä elämää! Voimia sinulle ja uskallusta, jokainen raskaus on onneksi aina oman ainutlaatuinen juttu niin kuin lapsikin....ehkäpä minäkin uskallan tulla vielä raskaaksi!
lääkäreitä on monenlaisia, itsekin törmäsin pariin tosi töykeään lääkäriin, joista jäi paha mieli ja pelko että uskaltaako tässä enää mitään hoitoa kysellä kun luulevat että olen "yli hätäilevä joka turhaan vaivaa lääkäreitä".
Onnea tuleviin raskauksiin, itse aion vielä yrittää vaikka pelko jäikin!
http://www.ccafin.org/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi
Esim "likainen" seksi. aina muutenkin suositellaan että molempien alapää on pestävä ennen seksiä oli raskaana tai ei. Siis en halua syyllistää...uskokaa pois..enkä tiedä oliko tämä edes syy..luultavasti ei. Mutta se saattaa olla joissain tapauksissa syy. Hygienia kymppiin ja seksistähän voit raskaana ollessa pidättäytyä alussa...ja aina on muitakin keinoja kuin yhdyntä.
Tsemppiä tulevaan. Halaus.
Hei Sini
Ensinnäkin otan osaa suruusi, minulle tuli keskenmeno juuri kohtutukehduksen takia viimeviikonloppuna, pieni poikani kerkesi 19 viikkoiseksi...ja tällä hetkellä itsesyytökset ovat todella kovat =( kävin keskiviikkona neuvolassa, kaikki oli hyvin, pienet sydänäänet kuuluivat ja kaikki oli muutenkin hyvin...sitten torstaiaamuna tuli noin litra lapsivetta, soitin neuvolaan ja kysyin, että mitä tämä voi olla, kerrottiin että johtuu varmaan sisätutkimuksesta mikä tehtiin edellisenä päivänä, että seuraile vaan miten päivä menee ja jos jatkuu, mene lääkäriin, no vuoto jatkui...menin perjantaina lääkäriin joka oli sitä mieltä, että kohdussa on varmaan tulehdus, että mene kokeisiin heti, tulokset tulevat sitten maanantaina, että seuraillaan vaan viikonloppu, uskoin, enkä hölmö ottanut synnytysosastolle yhteyttä...lauantaina nosti nopeasti korkean kuumeen 40,9, olin horkassa ja ennenkuin huomasinkaan, ei mitään supistuksia...vauva tuli "kuin itsestään" pois, poika syntyi meidän sänkyyn, josta ambulanssi haki meidät ja vei sairaalaan jossa tehtiin kaavinta... verikokeista sitten selvisi, että oli lääkäreiden mukaan tosi kyseessä, tulehdusarvotkin oli jo 140, ei siinä auttanut kuin jäädä sairaalaan tiputukseen, tiputtivat kahta eri antibioottia ja olo hiukan parani... fyysisesti voin jo ihan hyvin...mutta henkisesti olen tosi "pihalla" mutta täytyy vaan yrittää jaksaa kun neljä muuta lasta...
tänään hautaamme pienen poikamme, toivon että jaksan olla tukena myös perheen muille, vaikka itsellä myllertää tuhat kysymystä päässä...
mitä jos olisin mennyt sairaalaan aikaisemmin???? olisiko pikku kaveri voitu pelastaa??? nyt tuntuu että todellisuus iskee todella päin naamaa =( ja huomaan että tämä ei unta olekkaan...
äiti-71
Olen pahoillani puolestasi, äiti-71!
Tiedeän miten inhottavia on ne itsesyytökset, käyn niitä joskus vielä itsekin läpi..."entäs jos olisin mennyt aiemmin lääkäriin.." jne..
Ei tässä oikein muuta osaa sanoa, kaikkea hyvää sinulle/perheellesi ja muillekin vastanneille!