Mietin pitkään, kirjoitanko tänne ollenkaan. Mut nyt alkaa tuntua siltä, että on pakko, koska oon aivan täysin hukassa itteni kanssa. Kaipaisin muilta kokemuksia ja omia tarinoita vastaavista tunnelmista ja siitä, mihin ne on johtaneet. Toki tiedän, ettei kukaan voi mun puolesta sanoa mikä oon seksuaaliselta suuntautumiseltani, mut mielelläni kuulisin muidenkin näkökulmia ja ajatuksia... Ja sen v vielä itestäni kerron, että oon parikymppinen nainen.
Oon tapaillut joitakin miehiä. Toisten kanssa säätäminen on kestänyt kauemmin, toisten kanssa vähemmän aikaa. Mitään vakavaa niistä ei ole koskaan tullut. En ole kuitenkaan koskaan seurustellu miehen enkä myöskään naisen kanssa. Yhdenkään miehen seura ei oo tuntunut hyvältä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun mies ottaa kainaloon, alkaa tuntua todella vastenmieliseltä ja ahdistavalta. Sellaiselta, ettei tää oo ollenkaan mun juttuni. En koskaan oo rakastunut yhteenkään mieheen, en edes ihastunut. Sen sijaan olen aivan täyttä päätä rakastunut muutamaan naiseen elämäni aikana. Tässähän nyt ei vielä ole mitään ihmeellistä... Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin seksi naisen kanssa tuntuu tökkivän ja se tuntuu jotenkin vaikealta edes ajatuksena. Sellaiselta, etten pystyisi varmaankaan siihen. Miehen kanssa voisin sitä tehdä, mutta vain sitä, en mitään muuta. Tunnen niin, että naisen kanssa voin pussata, halata, silitellä ja vain olla kainalossa ja nauttia todella olostani. Miehen kanssa tämä ei onnistu, vaan pelkkä seksi on ok, ja jotenkin sekin välistä ahdistaa. Jos mun pitäisi sanoa miehelle, että rakastan häntä, en voisi sitä tehdä mitenkään. Naiselle sanoisin sen vaikka kuinka monta kertaa. Oon aina yrittänyt uskotella itselleni ja muille, että oon hetero ja ajatellut, että tää menee ohi, mutta tunne siitä, etten pysty elämään miehen kanssa parisuhteessa vahvistuu päivä päivältä. On kuitenkin tunne, että jokin pieni mahdollisuus on myös mieheen ihastumisessa jos tämä on vain tarpeeksi mun mieleen, mutta naisiin on paljon helpompi ihastua ja rakastua ja naiselle on helppo antaa hellyyttä.
Tätä olen miettinyt jo kauemmin ja kaipailisin muilta jonkinlaisia fiiliksiä ja ajatuksia. Jotakin, joka auttaisi mua tässä asiassa... Tuntuu etten itse osaa käsitellä tätä eikä oo ketään, jonka kanssa voisin puhua asiasta. Kaikkia kiitän jo etukäteen asiallisista ja rakentavista vastauksista. Muuta en osaa enää sanoa, kuin että olen aivan pihalla.
Oon tapaillut joitakin miehiä. Toisten kanssa säätäminen on kestänyt kauemmin, toisten kanssa vähemmän aikaa. Mitään vakavaa niistä ei ole koskaan tullut. En ole kuitenkaan koskaan seurustellu miehen enkä myöskään naisen kanssa. Yhdenkään miehen seura ei oo tuntunut hyvältä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun mies ottaa kainaloon, alkaa tuntua todella vastenmieliseltä ja ahdistavalta. Sellaiselta, ettei tää oo ollenkaan mun juttuni. En koskaan oo rakastunut yhteenkään mieheen, en edes ihastunut. Sen sijaan olen aivan täyttä päätä rakastunut muutamaan naiseen elämäni aikana. Tässähän nyt ei vielä ole mitään ihmeellistä... Mutta sitten kun alan tarkemmin miettiä, niin seksi naisen kanssa tuntuu tökkivän ja se tuntuu jotenkin vaikealta edes ajatuksena. Sellaiselta, etten pystyisi varmaankaan siihen. Miehen kanssa voisin sitä tehdä, mutta vain sitä, en mitään muuta. Tunnen niin, että naisen kanssa voin pussata, halata, silitellä ja vain olla kainalossa ja nauttia todella olostani. Miehen kanssa tämä ei onnistu, vaan pelkkä seksi on ok, ja jotenkin sekin välistä ahdistaa. Jos mun pitäisi sanoa miehelle, että rakastan häntä, en voisi sitä tehdä mitenkään. Naiselle sanoisin sen vaikka kuinka monta kertaa. Oon aina yrittänyt uskotella itselleni ja muille, että oon hetero ja ajatellut, että tää menee ohi, mutta tunne siitä, etten pysty elämään miehen kanssa parisuhteessa vahvistuu päivä päivältä. On kuitenkin tunne, että jokin pieni mahdollisuus on myös mieheen ihastumisessa jos tämä on vain tarpeeksi mun mieleen, mutta naisiin on paljon helpompi ihastua ja rakastua ja naiselle on helppo antaa hellyyttä.
Tätä olen miettinyt jo kauemmin ja kaipailisin muilta jonkinlaisia fiiliksiä ja ajatuksia. Jotakin, joka auttaisi mua tässä asiassa... Tuntuu etten itse osaa käsitellä tätä eikä oo ketään, jonka kanssa voisin puhua asiasta. Kaikkia kiitän jo etukäteen asiallisista ja rakentavista vastauksista. Muuta en osaa enää sanoa, kuin että olen aivan pihalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sä olet nuori vielä, ehkä sun ei kande kiirehtiä näiden asioiden kanssa, teet vain miten hyvälle tuntuu. Itse koin miehet tai pojat kavereiksi tuossakin iässä eikä mitään tunnesiteitä todellakaan syntynyt. Ei sen puoleen naisiinkaan, ajallaan sitä sitten ajatukset tulivat ihan itsestään mitä haluaa, muutama mieskokeilu mutta sitten naiset tulivat kuvioon ihan luonnollisena valintana ja asiat loksahtivat kohdilleen. Koitat vain tehdä niin kuin susta tuntuu hyvälle, älä mene mihinkään mikä ei tunnu hyvälle. Jokainen kehittyy omalla tavallaan ja tietysti voi olla että olet http://fi.wikipedia.org/wiki/Aseksuaalisuus
Olet siis miehiä jo kokeillut, ehkä nyt sitten katsot mitä naiset saa sut tuntemaan, sitä ei osaa sanoa ennen kuin kokeilee että miltä susta oikeasti sitten tuntuu. En tiedä oletko ollut naisen kanssa, vai pelkästään ajatuksen tasolla tiedät että esim seksiä et voisi naisen kanssa. Moni asia selviää kun et ala mihinkään vain sen takia että joku haluaa alkaa sinun kanssa tai että sinusta tuntuu että olet mielummin jonkun kanssa kuin yksin tai yms syistä. Joskus täytyy antaa aikaa itselleenkin ja kuunnella mihin se sydän ohjaa. Ihan varmasti sinäkin löydät omat vastauksesi kun vain et mene asioihin vääristä syistä.
Ehkäpä joku keskusteluryhmäkin saattaa auttaa sua näkemään asioita toiseltakin kantilta, Seta järjestää ainakin Helsingissä monenlaisia ryhmiä joten kandee katsoa oisko siellä mitään sellaista mihin osallistuisit.
vaikkei minulla varsinaisesti mitään painavaa sanottavaa ole.. Itse aivan pienestä saakka olen tiedostanut tykkääväni tytöistä/naisista. Vielä silloinkin kun seurustelin ensimmäisen tyttöni kanssa niin pelkäsin ja kammosin jopa ällösin ajatusta seksistä naisen kanssa. Halailu, pussailu, toisen naisen kainolossa olo tuntui ihanalta. Sitten tämän ensimmäisen tyttiksen kanssa yksi sun toinen asia johti toiseen ja päädyttiin sänkyyn.
En ollut järin himoissani mutta ajattelin että tämä nyt kuuluu suhteeseen joten kokeillaan. En nyt aio sanoa että tykkäsin, tai edes nautin. En sen tytön kanssa koskaan. Mutta hänen kanssaan opin tuntemaan omaa kehoani ja naisen vartaloa ylipäänsä. Seksi oli miltein yhtä kammottavaa kuin miehen kanssa... Yksi syy minkä vuoksi jätin tytön elämästäni pois.
Sitten tuli vastaan Se nainen. Se nainen joka vei jalat alta... Hänelle tahdoin kaikki kuut ja tähdet tuoda vuoteeseen. Tällöin opin nauttimaan ja rakastamaan seksistäkin naisen kanssa. Nykyään sanoisinko, että suhteemme on hyvin seksuaalijännitteinen vaikka olemme vanha pari :) Ei kannata murehtia etukäteen tuntemuksia liialti. Heittäytymistä ei arvosteta tarpeeksi.
miksiköhän sun pitää tänne tulla avautumaan plaa plaa plaa, ilmeisesti odotat jotain hyväksyntää ja että lesbopalstalla odotetaan kaikkien seilaajien ja miestenpelkääjien kääntymistä lesboiksi...
Itse sun pitää tietää kuka olet, ja tyypillinen biisäheltäjähän sä olet, tulet koko elämäsi heilumaan miehen ja naisen välillä, et ikinä ole tyytyväinen, ja miehen valitset lopuksi... kunnes taas alkaa tehdä naista mieli. Ja oravanpyörä pyörii ja pyörii ja pyörii...
Yksi kysymys: miksi pitää vastata niin ilkeästi ihmiselle, joka pyytää apua?
Niinpä. Täysin käsittämätöntä tollanen teilaaminen joka kohdistuu ihmiseen joka ihan selvästi on hukassa oman itsensä ja tunteidensa kanssa. Täällä olisi ilmeisesti tarkotus AUTTAA ihmisiä eikä saada niitä tuntemaan oloaan VIELÄKIN huonommaksi!
Ja viestiketjun aloittajalle:
Mulla on vähän samankaltanen tilanne. Täytyy vaan uskoa ja toivoa ja silleen että kaikki muuttuu paremmaksi. Tän asian suhteen. Tsemppiä.
Hei! Mulla on melko pitkälle sama tilanne kuin sulla.Olen tosin ollut ihastunut miehiin (tai poikiin), joskus lapsena jonka jälkeen oli pitkä väli ilman ihastumisia. Elin siis teinivuoteni 13-19 ilman minkään sortin hormonimylläkää, ei poikia, ei ihastumisia tai rakastumisia. Kunnes sitten 19-20-vuotiaana tuli kaksi naisihastusta.
Minusta tuntuu samalta kuin sinusta, poikien kanssa seksi, muttei mitään parisuhdetta. Henkisellä tasolla miehiltä puuttuu jotakin mitä tarvitsen ja mitä naisella on. Naisen kanssa taas olisi ihanaa olla lähellä jne, mutten ole varma pitäisinkö seksistä (vaikka pitäisinkin, pystyisinkö itse tyydyttämään toisen? Pystyisinkö siihen..). Tosin, olen sitä mieltä että loppupeleissä se on kiinni siitä kuinka vahva vetovoima yksilöiden välillä on. Minun tapauksessani vetovoiman on oltava melkoisen suuri, mikään ei pikku ihastuminen ei ole tarpeeksi jotta ryhtyisin kunnon puuhiin naisen kanssa. Mutta miehen kanssa kai pieni ihastuminen riittäisi siihen, että pystyisin harrastamaan seksiä. Kuitenkin elämää ja parisuhdetta miehen kanssa en kaipaa.
Kahdesta naisihastuksestani viimeisin on kevyempää laatua, eli sellainen, että nauttisin vain läheisyydestä jne, mutta tuskin seksistä. Sitä edellinen tyttö puolestaan veti minua vahvasti puoleensa seksuaalisessa mielessä, voin puhua kunnon rakastumisesta, sielunkumppanuudesta, mutta häntä minä en voi koskaan saada. Sanotaan että jokainen kokee elämässään kerran suuren rakkauden, minulla se taisi olla juuri hän. Eli se oli sitten tässä kai. Pelkään ettei kukaan toinen koskaan herätä minussa yhtä vahvoja tunteita ja saan koko loppuelämäkseni vain pelkkiä laimeita ihastumisen tunteita enkä muuta. Jos nyt niitäkään.
Mulla tosi samanlaisia fiiliksiä. Laita sähköpostiosottees niin voitais vaihtaa ajatuksia.
Ja muuten. Mä uskon, että niitä Isoja Rakkauksia on useampia. Varsinkin, jos ensimmäinen niistä on onneton. Niin mä uskon.