Timanttituijia

sanoi myyjä tänään...

alkuperäinen tumpelo kirjoitti:

sanoi myyjä tänään...

Tuijan tappaa tavallisesti kuivuus, etenkin jos on kevätaikaan paahteessa. Istutusetäisyyksistä ollaan tietysti montaa mieltä. Voihan tuijat istuttaa lähemmäskin jos haluaa istutuksesta nätin nopeammin. Kunhan vain huolehtii, että kosteutta riittää. Naapurustossamme on vanha tuija, joka on n. 4 m leveä! Sen mittojen mukaan istutettu ryhmä on kuitenkin aika kurjan näköinen ensimmäiset vuosikymmenet...
Me istutimme tuijia viime vuonna näkösuojaksi n. metrin etäisyydelle toisistaan. Kastelimme kuivina aikoina huolellisesti; harvemmin, mutta kerralla kunnolla. Suoraan letkulla tai ämpäristä vettä juurelle vaan reilusti. Kastelu on erityisen tärkeää (varsinkin istutusvuonna) kuivana syksynä, jotta puilla olisi mahdollisuudet selvitä rankasta talvikaudesta. Tuija (kuulemma) tykkää että juurella on jotain hillitysti kasvavaa (ei heiniä, niiden kanssa kilpaileminen on liian kova urakka!). Maanpeitekasvi varjostaa tuijan juuristoaluetta ja pitää maan kosteampana, saman asian ajanee tietysti hake tms. kate.
Happaman maan kasvit ei pidemmällä aikavälillä oikein sopeudu kovin kalkkiperäiselle alustalle. Pelkkä havu-rodomullan lisääminen istutusvaiheessa on aika lyhytaikainen ratkaisu. Marjakuuset sen sijaan viihtyy kalkkimailla luonnostaan.
Meillä tuijat on aika lähellä koivuja, mutta sijaitsevat perenna- yms. alueella, jota kastelemme kuivina kausina aika ahkerasti jokivedellä. Suoraan keskelle nurmikkoa ja aurinkoiselle paikalle istutetut naapurin tuijat on kieltämättä vähän surullisempi näky (kellastuneita), mutta hengissä on nekin pysyneet pari vuotta. Tarkkaile maata istutuspaikalla; jos se on niin kuivaa että halkeilee niin ei siihen tuijia kannata kyllä istuttaa.
Sekä omat että naapurin tuijat oli jotain puolitoistametrisiä taimia. Jos haluaa näyttävää heti, niin voisihan kai yhdistää esim. yhteen isompaan taimeen pari pienempää? Me ollaan ajateltu jatkaa tuija-aidannettamme sillä periaatteella.

sss kirjoitti:

Tuijan tappaa tavallisesti kuivuus, etenkin jos on kevätaikaan paahteessa. Istutusetäisyyksistä ollaan tietysti montaa mieltä. Voihan tuijat istuttaa lähemmäskin jos haluaa istutuksesta nätin nopeammin. Kunhan vain huolehtii, että kosteutta riittää. Naapurustossamme on vanha tuija, joka on n. 4 m leveä! Sen mittojen mukaan istutettu ryhmä on kuitenkin aika kurjan näköinen ensimmäiset vuosikymmenet...
Me istutimme tuijia viime vuonna näkösuojaksi n. metrin etäisyydelle toisistaan. Kastelimme kuivina aikoina huolellisesti; harvemmin, mutta kerralla kunnolla. Suoraan letkulla tai ämpäristä vettä juurelle vaan reilusti. Kastelu on erityisen tärkeää (varsinkin istutusvuonna) kuivana syksynä, jotta puilla olisi mahdollisuudet selvitä rankasta talvikaudesta. Tuija (kuulemma) tykkää että juurella on jotain hillitysti kasvavaa (ei heiniä, niiden kanssa kilpaileminen on liian kova urakka!). Maanpeitekasvi varjostaa tuijan juuristoaluetta ja pitää maan kosteampana, saman asian ajanee tietysti hake tms. kate.
Happaman maan kasvit ei pidemmällä aikavälillä oikein sopeudu kovin kalkkiperäiselle alustalle. Pelkkä havu-rodomullan lisääminen istutusvaiheessa on aika lyhytaikainen ratkaisu. Marjakuuset sen sijaan viihtyy kalkkimailla luonnostaan.
Meillä tuijat on aika lähellä koivuja, mutta sijaitsevat perenna- yms. alueella, jota kastelemme kuivina kausina aika ahkerasti jokivedellä. Suoraan keskelle nurmikkoa ja aurinkoiselle paikalle istutetut naapurin tuijat on kieltämättä vähän surullisempi näky (kellastuneita), mutta hengissä on nekin pysyneet pari vuotta. Tarkkaile maata istutuspaikalla; jos se on niin kuivaa että halkeilee niin ei siihen tuijia kannata kyllä istuttaa.
Sekä omat että naapurin tuijat oli jotain puolitoistametrisiä taimia. Jos haluaa näyttävää heti, niin voisihan kai yhdistää esim. yhteen isompaan taimeen pari pienempää? Me ollaan ajateltu jatkaa tuija-aidannettamme sillä periaatteella.

Lue lisää

Olen istuttanut Brabant-tuijat metrin välein. Kahdessa vuodessa tuijat ovat kasvaneet jo kiinni toisiinsa ja antavat erittäin hyvän suojan.

Tuijat kestävät onneksi siirtämistä hyvin, sekä myös leikkausta. Anopilla on mahtavat 70-luvulla istutetut tuijat, joita on siirrelty moneen kertaan.

Kaikille tuijille ja havukasveille on tärkeää suojaaminen kevättalven auringonpaahteelta. Pakkasten loputtua voi aloittaa kastelun lämpimällä vedellä.

Pari ensimmäistä vuotta ovat työläimmät, vanhat tuijat eivät suojausta yleensä tarvitse. Työ kyllä palkitsee, omat tuijani ovat selvinneet pahoista lumikuormista ja kevätauringoista vaurioitta.