Hemmetisti teillä tuntuu olevan vaivaa ja vikaa noissa lauhduttimissa, jäähdyttimissä ja vesikierroissa. Kuitenkin Suomenlahden vesi on tuskin ½prosentista suolaa (Välimeri 5%) ja muutakaan kemikaalia ei ole, kuin nimeksi. Tulee mieleen, että te ette niitä huolla ja talvisäilytä oikein. Raakavesijäähdytys olisi kai teille kaikille toimivin ratkaisu. Mulla on 47 vuotta vanha Wikström ja toimii.... ja toimiii..... ja toimiii......
Hei heput!
Wikström 3 W
291987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
No voisitko valaista meitä miten moottoria huolletaan oikein, jotta se kestää 47 vuotta? Olisikohan niin että 3(k)W:n Wikströmistä kulkee himppasen vähemmän vettä läpi kuin 300hp:n pentasta?
nim. Uusi Volvo penta 20ke, käyttöikä 20v, vuosikustannus 1000 euroa (ilman asennusta, huoltoja, remontteja ja kuluvia osia). "&!¤%#¤ kallista.
Sillä veden läpivirtausnopeudella ei ole mitään merkitystä korroosion nopeudelle. Impellerin mitoituksellakaan ei ole merkitystä jos mitoitus on tehty oikein. Asia taitaa olla vaan niin että Wikströmit olivat paremmin tehtyjä kuin nämä V-P:t ja Mercuruiserit, itseasiassa Wiströmit olivat niin hyvin tehtyjä että niiden kauppa tyrehtyi varsin pian rajoitetuilla markkinoilla. Nykyiset moottorivalmistajat osaavat paremmin optimoida varaosamyynnin ja moottorin käyttöiän sekä laatumielikuvan niin että liiketoiminnalle on pidemmälläkin tähtäimellä jatkuvutta.
Täytyy sen verran löysätä juttua, että kerron historiaa. Moottori oli vuodesta 1963 vuoteen 1970 lokalahtelaisella ammattikalastajalla. Sitä käytettiin kevätjäiden lähdöstä ensimmäisiin syysjäihin. Sitten vene on myyty Naantaliin edelleen ammattikalastajalle 15 vuotta. Vene oli ns. lahonnut alta ja Wickström siirrettiin vielä suurempaan avomalliin seuraavaksi 15 vuotta tekemään seitsemän päiväisiä työviikkoja!
Sen kohtaloksi meinasi tulla romuttamon kautta sulattamo 2002. Nappasin sen sieltä ja kuskasin korjaamoon. Sylinteriryhmän vesitiloissa ei ollut mitään hälyyttävää. Seillä oli se suojaava ruostekerros, joka sinne oli varmaan tullut jo 1964. Tämä kun on sellainen moottori, että siihen sai vielä varaosiakin! Sylinterit porattiin seuraavaan ylikokoon, koska oli sentään jonkilainen kaulus tullut. Laakerit ja männät uusittiin ja kapmiakselin kaulat tietysti hiottiin ympyröiksi. Venttiilit laitettiin oikeisiin kulmiin, säätöihin ja istukat samoin. Sylinterikannet syynättiin ja höylättiin suoraksi ja nostettiin tuota puristusta sillä hieman (petroolia kun ei käytetä). Dynostartin laakerit vaihdettiin ja kollektori sorvattiin, sekä hiilet tökättiin uutta. Olin laittanut tuohon täydelliseen korjaukseen 430 euroa. Itse herra W maksoi 100 euroa. Sytytyskamat olivatkin jo vaihdettu tuoreempiin.
Nyt se puksuttaa kesäisin kaksikajuuttaisen 9 metrisen keskiavotilassa. Kun ajan 6-7 solmua, niin polttoainetta kuluu tunnissa samoin 6-7 litraa. Kiirettä minulla ei ole. Vene on nyt ulkona pressutettuna. Viimeiseksi työksi imutin telakalla raakaa pakkasnestettä Wickströmille 3 litraa. Se kaikki jäi koneeseen, pakosarjaan ja putkeen. Tällä tempulla ajoin varmuudella vesitipat jäätymättömään kuntoon.
Keväällä, kun se kelluu taas vedessä, uskaltaisin heti lähteä sillä vaikka Tallinnaan. Niin varma peli on 47 vuotta vanha Wickström ja luvialaisen rakentama 10 vuotta vanha 3 cm paksua mäntylautaa oleva veneeni.
...moni tuote vahvempi ja sitä kautta pitkäikäisempi. Onnittelut hyvästä Wikestäsi!
Yksi murheenkryyni nykyään tuntuu olevan myös moottorielektroniikka eli tuo black box - puoli ohjelmointeineen. Ongelmia on ollut ja on. Seisokista voi tulla tosi todellinen ja pitkä kun huoltopuoli ei tunnu toimivan niin kuin pitäisi.
Minulla on perusrautapata Iveco, joka on marinoitu teollisuusmoottori. Nyt on 12 vuotta vanha ja luulen, että käy ja kukkuu pitkäääään kun käyttää asiallisesti (lämmittää eikä aja hana auki) sekä tekee syyshuollot kunnolla. Ei ole turhia kommervenkkejä eikä elektroniikkaa. Varaosat halpoja ja hyvin saatavilla ja raskaan autokaluston korjaus saatavilla tarvittaessa.
Se taitaa vaan olla niin, että kun haetaan hyviä hyötysuhteita ja vähäisiä (vaadittuja) päästöjä, niin silloin on turvautuminen ratkaisuihin, jotka ovat vikaherkkiä...
Tuli vielä mieleen sellainen asia, että käyttämättömyys on myös iso asia mikä syö moottoria!!
Ei vaarin vanhan kirveen voittajaa. Varsi vaihdettu neljästi ja terä kahdesti.
Hyvää Joulua!
kulkenut Wicströmien ohi. Ei nykypäivänä voida ajatella, että että ennenkuin päästään liikkeelle, pitäis tehdä muutamia hommeleita, säätää neulaa ja ajoitusta, kun saadaan käymään, avataan pakoputken vesihana.Sitten työnnetään paaki eteenpäin, kun moottori lämpiää, säädetään taas neulaa ja ajoitusta. Ajaessa kone hyppii ja tärisee, niin ettei näkkäriä tarvi pureskella, hampaat vaan 5 millin raolle ja sitten vaan työnnetään näkkäriä suuhun. Sitten kun tullaan rantaan, ruvetaan hiljentelemään hyvissä ajoin ja säädellään neulaa, ja vedetään pakkia, jolloin ei tapahdu mitää muuta kuin, potkuri pyörii ja pakki ulisee, muuta ei sitten tapahdukkaa, korkeintaan tuuli vie veneen ohi laituri paikan, sitten taas manööveeraukset vastakkaisessa järjestyksessä, jos päästään uudestaan rantaan, pitää avata konekoppa ja vääntää vesihana kiinni ennen sammutusta, ettei vettä mene koneeseen männän päälle, kun se pysähtyessää pyörähtää pari kierrosta takaisin. Nykypäivänä väännetään avaimesta ja kaukosäätimestä vaihde päälle ja menoksi, rantaan tullessa pakki toimii ja paatti pysähtyy juuri siihen mihin pitääkin, sitten vaan sammutetaan moottori. Kokemusta on niistä vehkeistä, aloitin veneilyn v. -66, Wicströmillä, vm-32, Olympioitakin on ollut pari, viimeiset 41 v on tullut veneiltyä diesel rivimoottoreilla, joissa on nestekytkimet, mutta niissä ei ole ollut yhtään Volvoa. Niin kallista moottoria ei ole ollut varaa hankkia. Kahteen olen joutunut tekemään lauhdutin hommia, toinen syöpyi puhki vanhuuttaan ja toinen paleltui rikki.
Emme ole samalla vuosikymmenellä. Katson konetta -eli avaan moottoripeiton kesässä 6-9 kertaa, vain tarkastakseni, että ei ole hämminkiä. Kurkkaan samalla öljyn määrän ja laadun.
Ruorin vieressä on vaihdevipu asennot eteen-nolla-taakse. Vaihde ottaa wickströmmäisesti kiinni pehmeästi ja lopullisesti kiinni vivun likkeen puolessa välissä. Tämä edellyttää tietysti, että vaihteiston kitkapinnat ovat hyvät ja oikeaa öljyä laatikossa. Kaasun pidin erillisenä. Sen säädönhän olisi voinut kiinnittää tuohon vaihteiston vipuun amerikkalaisittain.
En ymmärrä mitään sun neulastasi, paitsi tietysti kaasutin on ollut minulle osina kaksi kertaa 8 vuodessa. Sekin vain kiinnostuksen ja turvallisuuden vuoksi. Minulla on kiinteä pääsuutin -ei neulaa! Miksi pitää vesihanoja kierrellä jatkuvasti?
Menen veneeseeni köydet irroitettuna. Kytken päävirran ja istun kapteenituoliin. Käynnistän ja katson, että öljypaine on noin 4 kg, latausvirta 14 V ja ampeereita 30 A. Pakki päälle ja pois pilttuusta. Väännän kaasupusun, kun ruori on oikealla ääriasennossa. Vene tekee uskollisen paikallaan kierähdyksen ja sitten eteen ja merelle.
Olen samalla laineella kanssasi. Minunkin kone on kolmipyttyinen Wicki dyno-startilla. Samoin on vaihde siihen alunperin suunniteltu. Siihen vaihdoin jarruvanteen kitkat juuri viime keväänä. Ne kestävätkin taas seuraavat 20 vuotta Mobilin 90 W:ssä.
Hanoja en kääntele, kuin kokeillakseni keväällä, että toimivat. Samoin en ymmärrä venttiilin säädöstä mitään. Ei ole tarvetta eikä mahista säätää mitään venttiiliä.
Veneeni on 7 m, mutta hyvin leveä 3,5 m ns pirtutrokari-malli.
niin monenmoista veneilyä, ei tulis mieleenkää lähteä Ahvenanmaan saaristokierrokselle vikulla. Montako tuntia tuli muuten ajeltua. Kovin ihmeellinen se sun vikus on, jos siinä on 4kg öljynpaine, väitän ettei yhtään yli 0,7 tyhjäkäynnillä, kun olet sen ajanut kuumaksi. Se tulee kuumaksi hyvin helposti, kun siinä on W1:n öljypumppu ja vesipumppu. Ne ovat W-moottorin huonot ominaisuudet. W-3 oli susi jo syntyessään
Mullakin on hienosti pelittävä Wikkari, mutta en ole keksinyt yhtään keinoa vahdevivun sirtämiseen ohjauspaikkaan, se vaatii liian monta nivelettyä välitankoa :(
Entä tuo yksivipuinen säätölaite, vasta muutaman kesän veneilyä harrastaneena kokisin sen helpompana, miten saisin sen asennettua?
Lisäksi koen etten millään saa käännettyä venettäni ahtaassa tilassa, ja sun kääntyy varmaankin helpommin, mitä mun pitäisi tehdä?
se kun on kiinni öljystä se paine, kuten missä tahansa koneessa. Oikealla öljyllä lähes kaksi kiloa tyhjäkäynti. W3:ssa on pensakansien katto aika ohut joten pitää kattoa että vesi kiertää hyvin. (Imupuoli tukossa).
Simulaattorin toinen vene on avofiskari jossa moottorina on jotain tuohon suuntaan (max nopeus 7 solmua, yksi sylinteri).
Sanot että kulutus on noin 1 litra / meripeninkulma. Löytyisikö sattumoisin vielä tarkempaa/laajempaa tietoa tästä?
- Tyhäkäynti, rpm?
- Nopeus tyhjäkäynnin kierrosluvulla? Kulutus?
Itse asiassa jokin taulukko jossa:
Kierrosluku / Nopeus / Kulutus
...mahdollisimma monelle kierrosluvulle olisi hyödyllinen simulaattorin realismin kannalta. Kaikkia tietoja aiheesta otetaan kiitollisuudella vastaan!
- Gustu
Tottakai Wickström on 80 vuoden takaista teknologiaa. Sivuventtiilikone ei voi olla taloudellinen. Se voi olla kestävä ja kätevä. Alkuperäistä sytytyskoneistoa ei pysty saamaan aivan kohdalleen kukaan. Siihen varaosatkin joutunee tekemään. Siksi olen siirtynyt kärkivirranjakajaan ja puolaan. Vielä parempi olisi ollut kärjetön ja jokaiselle sylinterille tehopuola.
Kaasuttimenkin olisi voinut (Su mallisen muuttuvakurkkuisen) sommitella siihen jotenkin toimivaksi. Sillä olisi saanut ainakin tarkemman seossuhteen ja luultavasti tehokkaamman täyttöasteen. Se olisi tuonut parisataa kierrosta lisää ja 5 - 6 hepapaa.
Tähän veneeseen piti alunperin tulla Valmetin kolmisylinterinen diesel. Sen kanssa olisi vaihteistosuunnitelmiin mennyt ikuisuus ja rahaa. Nyt tuli moottori ja vaihteisto, sekä potkuri akseleineen samaa kauppaa alle tonnin kuluerällä kunnostettuna.
Se on vaijerilla toimiva vaihteensiirto, jonka hankin muistaakseni Maritimiltä, itsemuunneltuun siirtäjätankoon. Ei mullakaan ole yksitoimivipua. Siinä on tietysti oltava kaasun säätö molempiin suuntiin mahdolliseen maksimiin.
Sitä kääntyilyä kannattaa harjoitella jossakin. Ei se multakaan heti sujunut ja katselin kateellisena SMK:n laiturissa kokeneempia.
Moottorirempassa öljypumppu oli kappaleina ja sille tehtiin "sydämensiirto". Se sai laakerimetalli/teräs kalut ja hiottiin paikat sopivaan välykseen. Se 4 kg on käynnistyksessä aina vakio 15-50 W sae mineraaliöljyllä. Käyntilämmössä 2,5 - 3 kg. Kierrosmittaria ei ole, mutta korvakuulolla tyhjäkäynti n. 600 ja maksimit alle 1500.
Kulutukseen mennään kanssa arviolla. Veneessä on kaksi 35 litran säiliötä yhteiskanavalla, eli 70 litraa, jolla pytkytän sitä 6-7 solmua. Ajoreitistä ja kelistä riippuen ajan mielipaikkaani noin 4 tuntia ja silloin kone pyörinee 1100 -1200 kierrosta. Takaisin tullessa toista reittiä menee 5 tuntia ja tankit ovat melkoisen janoiset. Niihin saa lorottaa 60 - 63 litraa.
Noilla antamillasi tiedoilla kulutus on n. litra/mpk, sillä ajelee jo kohtuulliseen kookkaalla liukuvalla veneellä...
Jotakin sinnepäin varmaan.
Mulla ei ole kiirus, kun sitten asunkin siinä veneessä 3-5 vuorokautta sessiossa. Takahytissä ruhtinaalliset makuutilat kahdelle (vaihtoehtovaimoja) ja komeroa riittävästi kaikkeen tarpeeseen. Etukajuutassa tilaa kahdelle ja yhdistetty pentry oleskelu/ohjaustilat. Katselen ajaessa kattoluukun reunalla istuen maisemia, nuuhkin merta ja olen ajatuksissani kauniilla säällä. Varpaalla hoidan ruoria.
Mutta laskepas vaikka m2-mitallasi mitä vanha moottori on kustantanut suhteessa liukuvan veneen moottoriin!
Sillä erolla lorottelee jo melko paljon janovettä Wikkeen.
Ja mitäs ne perusvaraosatkin maksavat vaikka volvoliineihin per kausi. Tulee neliöhintaa.
Ja ajattele sitä Wiken hermoja lepuuttavaa nakutusta vaikka vaativien asunnonostajien narinan vastapainoksi.
Ja uppoumalla mennään nätisti kun plaanarimies vastaisessa hammaspaikkojen putoamisen pelosta löysää kaasua.
Hymy.
Tunnen suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta lukiessani kirjoituksiasi. Olemme hyvin samoin ajattelevia vauhdista, veneilyn ideasta, tavasta nähdä karit, saaret, salmet ja elämä niillä lipuessamme ohi melkein äänettöminä.
Aulis Merenkulkija
En tosin oikein ymmärrä tuota viittausta moottorin hintaan. Minäkin puhuin vanhalla bensamoottorilla varustetusta liukuvasta veneestä, joten moottorin hinta ei poikkea oleellisesti aloittajan moottorin arvosta. Sen sijaan varaosia saa helpommin Volvoon kuin Wikkariin.
Ja tuo kulutus on oikeasti todella kova, enkä oikein voi oikeasti uskoa siihen (tosin aloittajan väitteissä on muitakin mahdottomuuksia, kuten yksivipuinen kaukohallintalaite Wikkarin mekaaniseen kytkimeen jne..)..
Ja toisaalta uppoumarunkoiseen saa 1.000-1.500 € hintaan vanhan patarautaisen dieselmoottorin, jolla päästään 0,2-0,3 litran kulutukseen kuljettua meripeninkulmaa kohden, joten vaihtoehtoja on :)
Uppoumarunkoisen ja liukuvan eroja en edes lähde spekuloimaan, olen ajanut aivan he......lisiä uppoumarunkoisia (olen pelännyt kuollakseni varsin kohtuullisessa aallokkossa), sama tosin pätee liukuviinkin veneisiin, toisaalta olen kovassa kelissä ajanut molempia tyylisuuntia edustavia veneitä, nauttien kokemuksesta. Eli siinä ei ole kyse nopeudesta, vaan veneestä! :D
Omalla vanhalla puoliliukuvalla norskillani teen samoin. Ajan katolla istuen, varpailla ohjaten. Saimaalla kun ajelen, on oikeastaan ainoo homma morjestaa muita venelijöitä, täällä kun on vielä tavat kunniassa. Ai niin ja tölliä norppia. Säästäkään ei oo niin väliksi kun vanhalla on todettu että viime kesänkin myrskyssä pärjäsi, vaikkei kivaa ollutkaan. Ei tarvii roikkua trimmeissä tai hermot täristen pyörittää merikarttaa tai näplätä plotteria.Takakajuutassa mahtuu kokkaamaan, kuin kotona. Etukajuutassa hoidetaan nukkuminen ja hygienia. Vauhdin voi valita 6 ja 15 solmun välistä, aina kulkee suoraan ja vakaasti. Erona se, että en asu veneessä, vaan pelkästään lomailen (2,5 kk) ja jalkavaimoja ei oo, mutta lapsia on.
!!! Mikään näistä ei ole kiinni (sitä marginaalista vauhtia lukuunottamatta) siitä onko koneena volvo (jota ei oo) tai vikke (ei sitäkään). !!!
Ratkaisevaa on asenne sekä elämänfilosofia ja sitten vene. En itse oikein voisi kuvitella asuvani jossain Yamarinissa tai Busterissa.
Sä oot niin monta kertaa tääll paljastanu, et sulla ei oo mekaniikan ja tekniikan tietämystä karvan vertaa. Ymmärrätsä edes mikä on vaijeri? Kaksoisvaijerill voi tehä monta temppuu. Pelkkä vaihdevipu ei oo kovin kaksinen juttu. Kuusvaihteisia autojaki on ollu, joss kahella vaijerill hoidetaa koko temppuvalikoima.
Se oot vai niin saatana tyhmä, kade ja kyvyiltäss kömelö tyyppi et myötähäpeää sulle!
Mekaaninen kytkin on vakioratkaisu kaikissa tuon teholuokan moottoreissa. Samoin yksivipuinen kaukohallintalaite on selvästi ylesin. Miksi Vikke olisi jotenkin mahdoton tapaus. Se vanhemman vuosikerran moottori neulaventtiileineen olisikin hieman monimutkaisempi tehtävä. Ei tullut toteutettua, mutta periaatteellinen ratkaisu sellaiseen oli mietittynä, hallintalaitteena sen surullisen kuuluisaksi käyneen Vihuri-harjoitushävittäjän kaasuvipu. Mäntämoottorkoneissahan seoksen säätö on vakiojuttu edelleen. Sitä yksivipuista siitä ei tietenkään olisi tullut, mutta kaksivipuisella on selvästi puolensa erityisesti hidaskierroksisen ja hitaasti kierroksia ottavan moottorin kanssa.
Kerro meille kaikille, kuinka saat sellaisella dieselillä, joka polttaa 0,2 l kulkemaan 9 metrisen veneen vaikka 6m/s vastatuuleen? Mahtaa olla ikiliikkuja. Et sää tiedä että ei sellaista voi rakentaa?
Mulla on 3 litran Mersun kone upporungossa, joka polttaa 9-10 litraa tunnissa noin 12 solmun vauhdissa. Laiturin naapurilla on Hiacen 2,4 litrainen ja polttaa saman pari metriä lyhyemmässä veneessä.
Kirjoittele vaikka Kevätpörriäiseen juttujasi, mutta älä uskottele tänne.
Mulla on 10,5 m runko ja 20 hv kone. Kulkee yli 6 kts parilla litralla tunnissa, siis 0,3 l/mpk. 9-10 m ja 12 kts menee jo selvästi törsäyksen puolelle polttoainetaloudessa pelkkään aallonmuodostukseen upporungolla. Vastatuulta vaikka sen 6 m/s verran pudottaa samalla kulutuksella mulla nopeuden viiteen solmuun ja nostaa kulutuksen puoleen litraan/mpk. Ennestään on kokemusta vanhasta petroli Wickstömistä 9 m veneessä. Olihan siinä kulutuslukemat vähän toiset kuin nykyisissä dieseleissä grammaa/hevosvoimatunti mitattuna. Mutta tohon 0,2 l/mpk tarvitaan pieni diesel todella kevytkulkuisessa rungossa ja vielä sen lisäksi hyvin kevyttä kättä kaasukahvalla. Luultavasti onnistuu vain pienemmille nopeuksille optimoidulla purjevenerungolla ja ajettaessa selkeästi runkonopeutta alempaa nopeutta.
Jos vertaat soutuvenettä jossa on neliheppainen mottori kahdella isolohkolla varustettuun jenkkiveneeseen, niin mikä onkaan lopputulos?
Juuri samaan syyllistyit vertaamalla omaa moottoriasi aloittajan moottoriin. Matkanopeudella käytät tehoa n. kolme kertaa enemmän kuin Wikkarin huipputeho. Eli vertailu pitää tehdä pieneen, alle 20 hv dieseliin, ja silloin kulutus on mainitsemaani luokkaa.
Muuten voi kylläkin olla montaa mieltä tiedän muidenkin tekniikantuntemuksesta... :/
Täällä on taas päässyt sähköasiantuntija/putkentaivuttaja päässyt pätemään muiden tekniikkaa tuntevien kera.
Niin ja myötätuulessa purjeveneellä sulla tulee lisää polttoainetta tankkiin, kun annat propellin pyöriä typerys!
Morris Mini Cooperin kaasareita laitettiin juuri 3 pyttyisiin 1960 ja -70-luvulla. Se meni siihen yksinkertasen alumiinilevyn kanssa helposti sovittaen ja kaivertaen. Sillä saatiin lisää kierroksia ja kai muutama hevonenkin. Jotkut sääti paksummilla neuloilla seokset niin laihoiksi, että ensin alkoi kone yskiä, kun tulpan sivukärki paloi ja hehkui pois. Laiha seos paloi paljon kuumempana. Sitten alkoivat pakoventtiilit kantaa ja ne paloivat. Oli pirunmoinen työ ahtaassa veneessä vaihtaa venttiilit. Sai ne pilattua monta kolmosta polttamalla koneenkin kiinni männistään. Silloinen öljy ei ehtinyt voitelemaan liian kuumaa sylinterin yläosaa ylikierroksilla.
Wickstömin yksi kestävyyden sala oli 1940-60 luvulle niiden itsensä tekemä valurautaseos. Se ei ollut kaikissa moottorivalusarjoissa samaa rautaa. Etenkin sodan jälkeen oli puutetta tietyistä lisäaineista ja valut saattoivat sisältää paljon vanhaa sekalaista sotaromua. Loppuvaiheessa saatiin Ruotsista joukkoon riittävästi nikkeliä, hiiliterästä ja hyvää raakarautaa valusekoituksiin. Niistä tulikin näitä lähes ikuisia W 3 moottoreita, joita sätkättää vieläkin sadoin kappalein veneissä.
Samalla oli sen vaihteisto kehitetty kestämään aikaa ja kulutusta. Moni pilasi omansa huonoilla öljyillä, tai vaihtamatta niitä koskaan.
Tänä päivänä Wickström neljäsylinterisenä dieselinä ja kansiventtiilikoneena olisi raakavesijäähdytyksellään varmasti kestävin moottori vaihteisto alle 12 solmun veneisiin. Näissä tila ja kantavuus olisi omaa luokkaansa ja kiire ei näyttelisi mitään roolia.
on heikko tuo teho/paino suhde, jos 50hv Viku painaa 1150kg. Esim. Nykyaikainen Sisun 4,4l:n moottori, jossa on 130 hv, painaa vain 490 kg, vaikka on teholuokkansa painavampia moottoreita.