No niin arvonpalstaveljet ja nettipsygolokit
Tekeekö huonon itsetunnon omaava toisesta narsistin,?
voiko jatkuva nalkutus,epäily,ja vakoilu ajaa toisen siihen pisteeseen ettei tule mitään mistään? ajaa siis toisen narsistiksi?
Onko normaalia että ns: terveihminen haluaa että luovun äidistäni, veljestäni, ja lopuksi lapsestani. jotta hän jaksaisi.
minä olen narsisti, koska en ymmärrä että äitini on paha, veljeni on paha, ja jopa 7 vuotias poikani on paha
.
kaikki hänen kaverinsa on pahoja ja haluaa hänelle pahaa. kassa jonossa hänestä ajatellaan pahaa, työ kaverit on perseestä, ja minä olen narsisti.
olen ehkä nykyään narsisti. opein nauttimaan siitä kun tapeltiin niin osasin puhua asiat niin että ne järjestyi. ensin pienet ja sitten ne maapallon kokoiset.
minua painostettiin että petän, käyn vieraissa ja juoksen kullini perässä. 4 vuotta kuuntelin tätä kunnes tosiaan, menin ja petin ( oltiin kyllä asumuserossa jo). kotona sai toki seksiä siitäkin tuli suorittamista. ensin nuoltiin hänet ja sitten pikapanot kun muuta ei haluttu. ( ja musta tuli miten sen nyt sanois, kohtuu hyvästä rakastajasta sekuntti muna johtunee sressistä)
opein valehtelemaan kaikista asioista jottei vaan olis tarvinnut tapella. aloin jopa itse uskomaan omiin juttuihini. nämä siis arkisesta elämästä. pikkujutuista.. hänen poikansa oli täydellinen myös 7v ( adhd vaikka en koskaan pahaa sanonut mistään) minunpoikani paha ( luokkansa paras, järjetön määrä kavereita, synttäreitä ei saanut pitää kun emäntä ei jaksanut, toiselle pidettiin 15 kutsuttua oikeen kaksi tuli ja näistä toinen minun poikani.)
soitin emäntäni työterveys lääkäriin ja pyysin apua hänelle, hän sitä sai ( psygoliki kuulemma neuvoi jättämään minut luottamus pulan takia)
parisuhde terapianvarasin toinen ei tullut koska jos joku saa kuulla nioi nii nii nii nii
menin itse työterveyden kautta psykolokille kun alkoi ahdistaa niin etten henkeä saanut, mielen kiintoisesti se avasi silmiä. olen koittanut hyysätä sairasta ihmistä joka olisi tarvinnut ammattiapua masennukseen jo aikoja sitten... psygoloki kielsi paluun yrittämistä, ( kolmatta kertaa, nainen sai minut myymään ok taloni, muuttamaan rivariin josta sitten viikon jälkeen käski mun häipyä(huhtikuu 10). hommasin kämpän itselle ja poitsulle kaksi viikkoja ruikattiin takaisin, ja minähän idioottina menin uskoin että joku voisi muuttua, naitiin kuin kanit ja kaikki oli hyvin. syksyllä syyskuun lopussa. sama juttu lähde vittuun jaminähän taas lähdin... lokakuun lopussa pyysi etelään seurakseen ja minä menin.. etelän reissun jälkeen väläytti taas että olisi niin hienoa asua yhdessä siellä ja täällä. ainoona pointtina ettei poikani asuisi enää meillä.. tässä tuli mitta täyteen.. olin saatana koirana kauan. ja silti toisaalta haluisin vieläkin yrittää..
Tekeekö huonon itsetunnon omaava toisesta narsistin,?
voiko jatkuva nalkutus,epäily,ja vakoilu ajaa toisen siihen pisteeseen ettei tule mitään mistään? ajaa siis toisen narsistiksi?
Onko normaalia että ns: terveihminen haluaa että luovun äidistäni, veljestäni, ja lopuksi lapsestani. jotta hän jaksaisi.
minä olen narsisti, koska en ymmärrä että äitini on paha, veljeni on paha, ja jopa 7 vuotias poikani on paha
.
kaikki hänen kaverinsa on pahoja ja haluaa hänelle pahaa. kassa jonossa hänestä ajatellaan pahaa, työ kaverit on perseestä, ja minä olen narsisti.
olen ehkä nykyään narsisti. opein nauttimaan siitä kun tapeltiin niin osasin puhua asiat niin että ne järjestyi. ensin pienet ja sitten ne maapallon kokoiset.
minua painostettiin että petän, käyn vieraissa ja juoksen kullini perässä. 4 vuotta kuuntelin tätä kunnes tosiaan, menin ja petin ( oltiin kyllä asumuserossa jo). kotona sai toki seksiä siitäkin tuli suorittamista. ensin nuoltiin hänet ja sitten pikapanot kun muuta ei haluttu. ( ja musta tuli miten sen nyt sanois, kohtuu hyvästä rakastajasta sekuntti muna johtunee sressistä)
opein valehtelemaan kaikista asioista jottei vaan olis tarvinnut tapella. aloin jopa itse uskomaan omiin juttuihini. nämä siis arkisesta elämästä. pikkujutuista.. hänen poikansa oli täydellinen myös 7v ( adhd vaikka en koskaan pahaa sanonut mistään) minunpoikani paha ( luokkansa paras, järjetön määrä kavereita, synttäreitä ei saanut pitää kun emäntä ei jaksanut, toiselle pidettiin 15 kutsuttua oikeen kaksi tuli ja näistä toinen minun poikani.)
soitin emäntäni työterveys lääkäriin ja pyysin apua hänelle, hän sitä sai ( psygoliki kuulemma neuvoi jättämään minut luottamus pulan takia)
parisuhde terapianvarasin toinen ei tullut koska jos joku saa kuulla nioi nii nii nii nii
menin itse työterveyden kautta psykolokille kun alkoi ahdistaa niin etten henkeä saanut, mielen kiintoisesti se avasi silmiä. olen koittanut hyysätä sairasta ihmistä joka olisi tarvinnut ammattiapua masennukseen jo aikoja sitten... psygoloki kielsi paluun yrittämistä, ( kolmatta kertaa, nainen sai minut myymään ok taloni, muuttamaan rivariin josta sitten viikon jälkeen käski mun häipyä(huhtikuu 10). hommasin kämpän itselle ja poitsulle kaksi viikkoja ruikattiin takaisin, ja minähän idioottina menin uskoin että joku voisi muuttua, naitiin kuin kanit ja kaikki oli hyvin. syksyllä syyskuun lopussa. sama juttu lähde vittuun jaminähän taas lähdin... lokakuun lopussa pyysi etelään seurakseen ja minä menin.. etelän reissun jälkeen väläytti taas että olisi niin hienoa asua yhdessä siellä ja täällä. ainoona pointtina ettei poikani asuisi enää meillä.. tässä tuli mitta täyteen.. olin saatana koirana kauan. ja silti toisaalta haluisin vieläkin yrittää..
Vastaukset 4
Vanhimmat
No sanotaanko näin, että yleensä se on narsisti joka jättää, ja jonka perässä juostaan, sillä välin kun toinen tekee mitä haluaa...
Kuulostat juurikin tarinasi perusteella pikemminkin läheisriippuvaiselta, mutta jos olet narsisti, osaat kyllä muotoilla sanasi niin, että tämän vaikutelman siitä juurikin saisi.
Joten, oletko narsisti...Sitä sinun täytyy pohtia itse.
Tunnetko miten paljon syyllisyyttä, häpeää...kadutko? Millainen koet olevasi ihmisenä? Ainakin uhriksi tunnut tekeytyvän mielelläsi, mutta se nyt ei todista vielä puolesta, eikä vastaan...Narsisti tykkää olla uhri, ja kokee itsensä uhriksi. Mutta toisaalta miltä muulta uhrikaan voisi kuulostaa...
Narsistin piirteet myös saattavat aiheuttaa uhrissa narsistista käyttäytymistä.
Vastauksen kysymykseesi, tiedät joka tapauksessa vain sinä itse...Ja oli asian laita sitten niin, tai näin. Vastauksen saamiseen vaaditaan suunnaton määrä kärsivällisyyttä.
Korjaan: "Narsistin seura saattaa aiheuttaa uhrissaan narsistista käytöstä, ja narsistisia piirteitä..."
Oma narskuseni kävi visiitillä, niin meinaa ajatukset olla vieläkin jossain ihan muualla. :D
Aikamoinen on/off meininki teillä ... se on aika narsistista, samoin kuin tuo, että vaatimukset muuttuu jatkuvasti ... miehille tossa on sellanen pirullinen juttu, että jos toi sun siippas olis mies, täällä olis kuorossa huutamassa 'uhreja', "jätä se sika-narsisti", mutta kun kyseessä on nainen, tuo luokitellaan ihan normaaliksi naisen vallankäytöksi miehiä kohtaan. Olisko mitään ideaa siinä, jos seuraavan kerran yritätte, niin et muuta sen luokse, vaan pidät oman asuntosi? Rajojen laitto on silloin helpompaa molemmille, ahdistuskin jää vähemmälle, kun voi häippästä pelistä pois, jos alkaa keittään ...
Voisko vetää johtopäätöksen, että narsismi on lopulta aika naisellista käytöstä? :D
niin näkökulma on pelkästään minun ja siksi ei 100% oikea. koitin kyllä puhua että jättäisi oman äitinsä mutta se on eriasia. koska se on joskus hyväksynyt kaikki lapset.
samana päivänä kun lähdin niin tuli pesukone tvt ja auto. tulin takaisin nii lähti auto.. hyvä äiti mut silmät kiinni ja laput silmille..
tunnenko , rehellisesti tunnen.
syyllisyyttä, kyllä ja helvetisti, ahdistukseen menee kemiallista elämän iloa..
kadunko. kadun
läheis riippuvuus on ihan hieno pointti. olen käytännössä seurustellut koko ikäni mutta nyt ekaa kertaa yksin.. mietin mitä olisin voinut tehdä toisin.
en tosiaan ole se helpoin ihminen,
mietin vaan että olenko oikeasti narsisti, kun siksi muo haukuttiin