Olen usein kuullut että parisuhde tuo väriä elämään. Onko asia oikeasti niin?
En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa. Olen 21-vuotias mies. Olen usein saanut kehuja hyvästä tai pikemminkin "söpöstä" ulkonäöstäni. Varsinkin yläasteella ja lukiossa tytöt kuolasivat perääni (en liioittele), mutta usein vain jätin heidät huomioitta vaikka monien kohdalla olikin paljon kipinää. En koskaan kuitenkaan saanut muodostettua vakavaa suhdetta kenenkään kanssa, koska se tuntui vievän kaiken oman aikani. Nykyään suorastaan ahdistaa, että tuli missattua niin monta hyvää tilaisuutta vain ajattelemalla että "Noh, ensi kerralla sitten". Suoraan sanottuna, en osannut tehdä aloitetta. Mutta eivät osanneet tytötkään. Olen kai ollut sitoutumiskammoinen.
Olenkin ottanut siitä opikseni. Nykyään tulee ravattua baareissa tiuhaan tahtiin, juuri sen seurustelukumppanin toivossa. Usein saan pelkästään kysymällä naisen puhelinnumeron (välillä muutakin) ja he tuntuvat olevan kiinnostuneita minusta. Kuitenkin esim. viikkoa myöhemmin naisten kiinnostus lakkaa. En edes yritä mielistellä heitä tai esittämällä jotain mitä en ole, vaan olen täysin oma itseni. Silti monet yritykset menevät metsään.
Tästä pieni esimerkki; eräs mukava nuori neiti käytännössä iski minut netin välityksellä, oli minusta selvästi kiinnostunut ja halusi "heti asumaan luokseni". Aloin tosissaan kiinnostumaan tästä neidistä ja kuvittelinkin että tästähän voisi tulla jotain. Tapailimme muutamaan otteeseen, kunnes eräänä päivänä neiti otti ja lähti ex-poikaystävänsä luo, minulle mitään siitä ilmoittamatta. Se juttu jäi siihen. En tiedä mitä tein väärin vai etsikö neiti vain lohtua, mene ja tiedä.
Voisi kuvitella että minulla on asiat hyvin. Mutta minua vaivaa yksinäisyys. En saa naista lähelleni paitsi parin promillen humalassa, ja ystäväni asuvat muilla paikkakunnilla emmekä tapaa kauhean usein. Opiskelukavereitakaan ei juuri ole. Olen aina nauttinut omasta seurastani ja ollut elämääni jokseenkin tyytyväinen, mutta viime aikoina on käynyt suorastaan ahdistamaan tämä yksinäisyyden huomaaminen. Varsinkin iltaisin, kun ajattelee että olisi mukava nukahtaa tähän sänkyyn jonkun naisen kanssa.
Noh, sellainen avautuminen. Kai tämänkin joku lukee?
En ole koskaan ollut vakavassa parisuhteessa. Olen 21-vuotias mies. Olen usein saanut kehuja hyvästä tai pikemminkin "söpöstä" ulkonäöstäni. Varsinkin yläasteella ja lukiossa tytöt kuolasivat perääni (en liioittele), mutta usein vain jätin heidät huomioitta vaikka monien kohdalla olikin paljon kipinää. En koskaan kuitenkaan saanut muodostettua vakavaa suhdetta kenenkään kanssa, koska se tuntui vievän kaiken oman aikani. Nykyään suorastaan ahdistaa, että tuli missattua niin monta hyvää tilaisuutta vain ajattelemalla että "Noh, ensi kerralla sitten". Suoraan sanottuna, en osannut tehdä aloitetta. Mutta eivät osanneet tytötkään. Olen kai ollut sitoutumiskammoinen.
Olenkin ottanut siitä opikseni. Nykyään tulee ravattua baareissa tiuhaan tahtiin, juuri sen seurustelukumppanin toivossa. Usein saan pelkästään kysymällä naisen puhelinnumeron (välillä muutakin) ja he tuntuvat olevan kiinnostuneita minusta. Kuitenkin esim. viikkoa myöhemmin naisten kiinnostus lakkaa. En edes yritä mielistellä heitä tai esittämällä jotain mitä en ole, vaan olen täysin oma itseni. Silti monet yritykset menevät metsään.
Tästä pieni esimerkki; eräs mukava nuori neiti käytännössä iski minut netin välityksellä, oli minusta selvästi kiinnostunut ja halusi "heti asumaan luokseni". Aloin tosissaan kiinnostumaan tästä neidistä ja kuvittelinkin että tästähän voisi tulla jotain. Tapailimme muutamaan otteeseen, kunnes eräänä päivänä neiti otti ja lähti ex-poikaystävänsä luo, minulle mitään siitä ilmoittamatta. Se juttu jäi siihen. En tiedä mitä tein väärin vai etsikö neiti vain lohtua, mene ja tiedä.
Voisi kuvitella että minulla on asiat hyvin. Mutta minua vaivaa yksinäisyys. En saa naista lähelleni paitsi parin promillen humalassa, ja ystäväni asuvat muilla paikkakunnilla emmekä tapaa kauhean usein. Opiskelukavereitakaan ei juuri ole. Olen aina nauttinut omasta seurastani ja ollut elämääni jokseenkin tyytyväinen, mutta viime aikoina on käynyt suorastaan ahdistamaan tämä yksinäisyyden huomaaminen. Varsinkin iltaisin, kun ajattelee että olisi mukava nukahtaa tähän sänkyyn jonkun naisen kanssa.
Noh, sellainen avautuminen. Kai tämänkin joku lukee?
Vastaukset 1
Vanhimmat
haluat seksiseuraa, mutta sitä et löydä tai saa?