Panikoin ulkona

:(

Moi,
Olen 27v nainen.
Olen kärsinyt paniikkikohtauksista yhdeksänvuotiaasta asti. Tai no, sitä pidemmälle en muista.
Välillä on mennyt pari vuottakin ilman yhtään kohtausta, mutta ahdistus on pysynyt tiukasti mukana koko elämäni ajan.
Minulla on sydämen lisälyöntejä, mitkä saavat minut jatkuvasti pelkäämään jotain vakavampaa. Olen käynyt tästä syystä lääkärissä neljä kertaa. EKG:t ja verikokeet on otettu ja aina sanottu että kaikki on ok.
Nyt on menossa huono kausi. Sain todella pahan paniikkikohtauksen jokin aikaa sitten kun olin lenkillä. Siitä väänsin päässäni syyksi että se johtuu rasituksesta ja että sydämeni on sairas. Tätä kohtausta ennen olin päivittäin tunnin lenkillä ilman sydämen lisälyöntejä tai paniikkeja.
Siitä päivästä eteenpäin olen ollut kotini orja koko ajan enemmän ja enemmän. Tällä hetkellä ulos meno laukaisee paniikin jo ensimmäisten 20:n metrin aikana.

Söin pari vuotta sitten Cipralexia, mutta lopetin sen käytön 6kk jälkeen siksi että jokainen lääkäri sanoi lääkkeiden syömisen syyksi masennuksen, ei ahdistuksen. Olen kaikkea muuuta kuin masentunut; olen elämän iloa täynnä. Rupean vain olemaan niin väsynyt tähän ahdistuneisuuteen ja paniikkiin.

Tästä syystä päätin soittaa huomenna lääkäriin jotta voin aloittaa lääkkeiden syömisen uudestaan. En enää jaksa tätä olotilaa ja pelkään että tällä kertaa oikeasti masennun jos tähän ei tule muutosta.

Tuleeko kenellekkään muulle samanlaisia paniikin tunteita ulos menemisestä?
Kiitos jo paljon vastauksista.

Vaikka on surullista että tälläkin palstalla on näin monta kirjoittajaa, antaa se minulle lohtua etten ole yksin näiden ongelmien kanssa.

8

619

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • paniikkihäiriö @

      20 vuotta vähemmän ja enemmän paniikeista,,,,,,, mulla on ollut tosi pitkään ilman paniikii, jopa vuosia,, mutta ei ne koskaan paranekkaan vissiin, viime lauantaina sain sellasen paniikin että huh, ja nyt tänääkin kun olin menossa vähän ulos, käveleen.niin en pystynyt tekee sitä lenkkii minkä ajattelin tehdä,kun alkoi oleen paniikin oireita,,mietin nyt tuleeko paniikit takas vai mitä nyt on,,,,, syön xanorii ...jotenkin olo että olen epäonnistunut,,olen jo 51 vee nainen, 20 vuotta paniikin kanssa elänyt, mutta oireetontakin aikaa on ollut 5 vuotta,,, pitää nyt kattoo mihin suuntaa nää menee, ..hmm,,,,,,,,,ei olis nyt aikaa paniikeille))

      • Liikaa tätä

        Mulla on melko samankaltanen historia eli ensimmäinen paniikkikohtaus oli ollessani noin 10-vuotias. Tällä hetkellä olen 25 eli 15 vuotta on sairauden kanssa eletty. Paniikkihäiriö mulla diagnosoitiin vasta joku 7 vuotta sitten, kun nuorempana ongelmat eivät olleet niin pahoja ja kohtauksia oli harvoin.

        Mulle tuli joskus kans tommosia kausia, etten uskaltanu mennä ulos eli hautauduin kotiini, koska ulkomaailma laukaisi kohtauksen. Pelkäsin siis olla ulkona, muita ihmisiä, autojen valoja ja ääniä, liikennettä yleisesti jne. Loppujen lopuksi hain paniikkihäiriölääkkeet ja ne on auttanu tosi paljon. Eli nyt uskallan liikkua ulkona eikä mua häiritse noi "ulkomaailman häiriöt".

        Paniikkihäiriön ja masennuksen hoitoon käytetään usein samoja lääkkeitä, eli vaikket olisi masentunut mielialalääkkeet todennäköisesti auttavat paniikkihäiriöösi. Miten syömäsi Cipralex vaikutti viimeeksi oireisiisi? Jos lääkitys helpotti oloa/kohtauksia ja niiden määrää, niin todennäköisesti sen aloittaminen uudestaan toimisi nytkin.

        Eli suosittelisin sulle lääkitystä, ettei homma mee just siihen pisteesseen ettet enää pääse kodistas mihinkään ja masennut tms.
        Mitä pikemmin haet apua, niin sitä parempi, että saat paniikkihäiriös hallintaan.

        En nyt tiiä, vastasinko ees kysymiisi ongelmiin, mutta toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä.


      • paniikkihäiriö@
        Liikaa tätä kirjoitti:

        Mulla on melko samankaltanen historia eli ensimmäinen paniikkikohtaus oli ollessani noin 10-vuotias. Tällä hetkellä olen 25 eli 15 vuotta on sairauden kanssa eletty. Paniikkihäiriö mulla diagnosoitiin vasta joku 7 vuotta sitten, kun nuorempana ongelmat eivät olleet niin pahoja ja kohtauksia oli harvoin.

        Mulle tuli joskus kans tommosia kausia, etten uskaltanu mennä ulos eli hautauduin kotiini, koska ulkomaailma laukaisi kohtauksen. Pelkäsin siis olla ulkona, muita ihmisiä, autojen valoja ja ääniä, liikennettä yleisesti jne. Loppujen lopuksi hain paniikkihäiriölääkkeet ja ne on auttanu tosi paljon. Eli nyt uskallan liikkua ulkona eikä mua häiritse noi "ulkomaailman häiriöt".

        Paniikkihäiriön ja masennuksen hoitoon käytetään usein samoja lääkkeitä, eli vaikket olisi masentunut mielialalääkkeet todennäköisesti auttavat paniikkihäiriöösi. Miten syömäsi Cipralex vaikutti viimeeksi oireisiisi? Jos lääkitys helpotti oloa/kohtauksia ja niiden määrää, niin todennäköisesti sen aloittaminen uudestaan toimisi nytkin.

        Eli suosittelisin sulle lääkitystä, ettei homma mee just siihen pisteesseen ettet enää pääse kodistas mihinkään ja masennut tms.
        Mitä pikemmin haet apua, niin sitä parempi, että saat paniikkihäiriös hallintaan.

        En nyt tiiä, vastasinko ees kysymiisi ongelmiin, mutta toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä.

        illalla uuden yrityksen ulos,, ja jopa ilman paniikkia jopa nautein ulkona olosta juuri niin kun ennekin,,, en vain tiedä mikä mun paniikit lauvantaina laukasi,, ja tänään,, päivällä..... olin päivällä pettynyt ja masis,, masis on vieläkin, mut eri syistä kun paniikki, toki se vähän sitä lisäs,,
        mulla on ollut 20 vuotta seroxat ja xanor lääkitys sillä olen voinut elää normi elämän työssä ja kaikessa..
        mutta hyvin muistan ne nuoruuden paniikit, meni vuosi että en käynyt edes ulkona,, sitten tuli terapiat 2 vuodeksi, ja lääkitys,,,,,,,, niin se elämä voitti,, sain kaksi lasta,, ovat jo aikuisia, menin kouluun minusta tuli perushoitaja,mutta se todistus on itkua ja paniikkia täynnä,,se ei helpolla tullut,
        ilman näitä lääkkeitä en olsi kai tässä ja voimassa suht koht hyvin ,mitä nyt ottaa huomioon pikku takapakit, mut en hypi enään seinille niiden kans kuten nuorena,, muista kuinka yksi pikku askel minkä tein edistääkseni toipumistani oli minulle suuri askel ,, ja joka päivä koitin ylittää toisen askeleen, niin siitä se lähti, ,mut kerran paniikki aina paniikki, niin se vain menee sen vain on hyväksyttävä jos takapakkii tulee. mut nauttikaa niistä päivistä joilloin ei oo panikkii,, ja rohkeesti lääkäriin jos tulee sellanen olo että ei jaksa enään ja nykylääkitykset on hyviä,,,tsemii teille,,,,, ja mulle,, ,))


      • :(
        paniikkihäiriö@ kirjoitti:

        illalla uuden yrityksen ulos,, ja jopa ilman paniikkia jopa nautein ulkona olosta juuri niin kun ennekin,,, en vain tiedä mikä mun paniikit lauvantaina laukasi,, ja tänään,, päivällä..... olin päivällä pettynyt ja masis,, masis on vieläkin, mut eri syistä kun paniikki, toki se vähän sitä lisäs,,
        mulla on ollut 20 vuotta seroxat ja xanor lääkitys sillä olen voinut elää normi elämän työssä ja kaikessa..
        mutta hyvin muistan ne nuoruuden paniikit, meni vuosi että en käynyt edes ulkona,, sitten tuli terapiat 2 vuodeksi, ja lääkitys,,,,,,,, niin se elämä voitti,, sain kaksi lasta,, ovat jo aikuisia, menin kouluun minusta tuli perushoitaja,mutta se todistus on itkua ja paniikkia täynnä,,se ei helpolla tullut,
        ilman näitä lääkkeitä en olsi kai tässä ja voimassa suht koht hyvin ,mitä nyt ottaa huomioon pikku takapakit, mut en hypi enään seinille niiden kans kuten nuorena,, muista kuinka yksi pikku askel minkä tein edistääkseni toipumistani oli minulle suuri askel ,, ja joka päivä koitin ylittää toisen askeleen, niin siitä se lähti, ,mut kerran paniikki aina paniikki, niin se vain menee sen vain on hyväksyttävä jos takapakkii tulee. mut nauttikaa niistä päivistä joilloin ei oo panikkii,, ja rohkeesti lääkäriin jos tulee sellanen olo että ei jaksa enään ja nykylääkitykset on hyviä,,,tsemii teille,,,,, ja mulle,, ,))

        kiitos teille :/
        Taidan nyt kuitenkin muutaman päivän vaan olla kotona, kunnes olo paranee.
        Oon aina ollut kateellinen ystävilleni ketä ei ahdista jatkuvasti, en vaan tajunnut että olen sairas. Mä niin toivon enemmän ku mitään muuta, et nää lääkkeet auttais. Ja että voisin vihdoinkin elää ajattlematta jatkuvasti mun sydäntä.
        Tsemii tsemii meille kaikille


      • p4nikoij4
        :( kirjoitti:

        kiitos teille :/
        Taidan nyt kuitenkin muutaman päivän vaan olla kotona, kunnes olo paranee.
        Oon aina ollut kateellinen ystävilleni ketä ei ahdista jatkuvasti, en vaan tajunnut että olen sairas. Mä niin toivon enemmän ku mitään muuta, et nää lääkkeet auttais. Ja että voisin vihdoinkin elää ajattlematta jatkuvasti mun sydäntä.
        Tsemii tsemii meille kaikille

        Aina tuntuu, että ei voi olla muita samankaltasia ku minä. Mulla on kans kauhia paniikki kokoajan päällä..tai semmonen jännitys..ihan sama melkeen missä oon ja kenen kans. Se rajottaa välillä kauheesti menemistä. Opiskelen kuitenki nyt lähihoitajaksi ja keväällä pitäs valmistua. Harjottelut ja yleensäki koulussa tunneilla oon aina kauheen jännittyny..silti oon tosi elämänilonen ja haluan nauttia elämästä. Mulla väsyttää välillä semmonen turha ahistus, joka sais lähtä pois. En syö lääkkeitä, enkä aiokkaan koskaan syyä. Oon yhesti käyny nyt pari viikkoa sitten vyöhyketerapiassa. Se autto muutamaksi päivää ja oli rento olo. Ei ollu semmosta jännittyneisyyttä. Se vyöhyketerapeutti sano että sillä on saatu tosi hyviä tuloksia aikaan. Kannattaa kokeilla. Aioin alkaa käymään enemmänki vyöhyketerapiassa. Olisi ihana jos tekin pääsisitte lääkkeistä ja pystyisitte elään "normaalia" elämää. Suosittelen tosi paljon vyöhyketerapiaa. Saattaa kuulostaa hullulta..mutta käyn kyllä ite ainaki kokeileen..en halua syyä yhtään lääkkeitä! :) Tsemppiä kaikille!!


    • Anonyymi00006

      Minäkin panikoin ulkona. En uskalla enää 20m kävellä oikein ilman kohtausta. Bentsoja lopetellut niistä tulee.. Ei ennen ollut ulkona mitään 20v ollut paniikki kohtauksia. Menen psykoterapiaan nyt jos se toimii.
      Kävin nettiterapian paniikkihäiriöön ja suosittelen sitä lääkehoitojen sijaan. Paniikin kohtgaamista asteittaisten altistusten muodossa, Niitten onsitten väistyttävä väkisinkin.

    • Anonyymi00008

      Mulla samanlainen ongelma autolla ajaessa, varsinkin maantiellä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Lindtman I vasemmistohallitus aloittaa viimein Suomen kuntoon laittamisen

      Tässä nyt on 3 vuotta seurattu irvokasta kärsimysnäytelmää nimeltään "valtion budjetin tasapainotus by äärioikeisto", ja
      Maailman menoa
      202
      2784
    2. Missä viipyy persujen lupaama euron bensa?

      En edes muista milloin bensapumpussa olisi ollut ykkösellä alkava litrahinta. Missä siis viipyy persujen lupaama euron b
      Maailman menoa
      162
      2490
    3. Kirje, PellePelottomalle.

      Tärkeää olisi luoda ystävyys, että se, jota rakastaa, on samalla paras ystävä ja luotettavin, jolle voi ja uskaltaa luot
      Ikävä
      106
      1162
    4. Meni kyllä aika solmuun

      Meidän tutustuminen 😐
      Ikävä
      64
      951
    5. Martinan hevoset.

      Tämä todella kaunis ja ketterä harmaa hevonen jolla monet kilpailut voitetaan ei ole Martinan.Tytär ratsastaa sillä tait
      Kotimaiset julkkisjuorut
      255
      899
    6. Voi teitä naisia

      Suudeltiin ja nukuttiin toisissamme kiinni mutta pillua ei tullu, ei edes aamulla. t.38vmies
      Sinkut
      104
      881
    7. Mistä löytyy naisseuraa sinkkumiehelle?

      Kertokaapas kokeneemmat mistä löytyis naisseuraa sinkulle. Ihan ois eukko nyt tosissaan hakusessa. Tanssipaikat kun on a
      Kuhmo
      20
      879
    8. Persut jakavat tekoälyllä tehtyjä kuvia maahanmuuttajista somessa

      Eivät mainitse, että ovat tekoälyllä tehtyjä. Eivät näe asiassa mitään ongelmaa. Valehtelijapuolue taas vauhdissa. Unka
      Maailman menoa
      306
      869
    9. Hyvä meininki

      TTP:ssa väkeä tosi runsaasti paikalla. Hyvää ruokaa jälleen ja munkit ja sima erinomaista. Kiitos yrittäjälle! Hieno Vap
      Haapavesi
      22
      748
    10. Onneksi tapasin sut

      Ilman sua olisin jatkanut pään lyömistä seinään eli samanlaisten miesten etsimistä. Tajusin, mikä menee pieleen vasta ku
      Ikävä
      93
      739
    Aihe