Panikoin ulkona

Mulla on melko samankaltanen historia eli ensimmäinen paniikkikohtaus oli ollessani noin 10-vuotias. Tällä hetkellä olen 25 eli 15 vuotta on sairauden kanssa eletty. Paniikkihäiriö mulla diagnosoitiin vasta joku 7 vuotta sitten, kun nuorempana ongelmat eivät olleet niin pahoja ja kohtauksia oli harvoin.

Mulle tuli joskus kans tommosia kausia, etten uskaltanu mennä ulos eli hautauduin kotiini, koska ulkomaailma laukaisi kohtauksen. Pelkäsin siis olla ulkona, muita ihmisiä, autojen valoja ja ääniä, liikennettä yleisesti jne. Loppujen lopuksi hain paniikkihäiriölääkkeet ja ne on auttanu tosi paljon. Eli nyt uskallan liikkua ulkona eikä mua häiritse noi "ulkomaailman häiriöt".

Paniikkihäiriön ja masennuksen hoitoon käytetään usein samoja lääkkeitä, eli vaikket olisi masentunut mielialalääkkeet todennäköisesti auttavat paniikkihäiriöösi. Miten syömäsi Cipralex vaikutti viimeeksi oireisiisi? Jos lääkitys helpotti oloa/kohtauksia ja niiden määrää, niin todennäköisesti sen aloittaminen uudestaan toimisi nytkin.

Eli suosittelisin sulle lääkitystä, ettei homma mee just siihen pisteesseen ettet enää pääse kodistas mihinkään ja masennut tms.
Mitä pikemmin haet apua, niin sitä parempi, että saat paniikkihäiriös hallintaan.

En nyt tiiä, vastasinko ees kysymiisi ongelmiin, mutta toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä.

Liikaa tätä kirjoitti:

Mulla on melko samankaltanen historia eli ensimmäinen paniikkikohtaus oli ollessani noin 10-vuotias. Tällä hetkellä olen 25 eli 15 vuotta on sairauden kanssa eletty. Paniikkihäiriö mulla diagnosoitiin vasta joku 7 vuotta sitten, kun nuorempana ongelmat eivät olleet niin pahoja ja kohtauksia oli harvoin.

Mulle tuli joskus kans tommosia kausia, etten uskaltanu mennä ulos eli hautauduin kotiini, koska ulkomaailma laukaisi kohtauksen. Pelkäsin siis olla ulkona, muita ihmisiä, autojen valoja ja ääniä, liikennettä yleisesti jne. Loppujen lopuksi hain paniikkihäiriölääkkeet ja ne on auttanu tosi paljon. Eli nyt uskallan liikkua ulkona eikä mua häiritse noi "ulkomaailman häiriöt".

Paniikkihäiriön ja masennuksen hoitoon käytetään usein samoja lääkkeitä, eli vaikket olisi masentunut mielialalääkkeet todennäköisesti auttavat paniikkihäiriöösi. Miten syömäsi Cipralex vaikutti viimeeksi oireisiisi? Jos lääkitys helpotti oloa/kohtauksia ja niiden määrää, niin todennäköisesti sen aloittaminen uudestaan toimisi nytkin.

Eli suosittelisin sulle lääkitystä, ettei homma mee just siihen pisteesseen ettet enää pääse kodistas mihinkään ja masennut tms.
Mitä pikemmin haet apua, niin sitä parempi, että saat paniikkihäiriös hallintaan.

En nyt tiiä, vastasinko ees kysymiisi ongelmiin, mutta toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä.

Lue lisää

illalla uuden yrityksen ulos,, ja jopa ilman paniikkia jopa nautein ulkona olosta juuri niin kun ennekin,,, en vain tiedä mikä mun paniikit lauvantaina laukasi,, ja tänään,, päivällä..... olin päivällä pettynyt ja masis,, masis on vieläkin, mut eri syistä kun paniikki, toki se vähän sitä lisäs,,
mulla on ollut 20 vuotta seroxat ja xanor lääkitys sillä olen voinut elää normi elämän työssä ja kaikessa..
mutta hyvin muistan ne nuoruuden paniikit, meni vuosi että en käynyt edes ulkona,, sitten tuli terapiat 2 vuodeksi, ja lääkitys,,,,,,,, niin se elämä voitti,, sain kaksi lasta,, ovat jo aikuisia, menin kouluun minusta tuli perushoitaja,mutta se todistus on itkua ja paniikkia täynnä,,se ei helpolla tullut,
ilman näitä lääkkeitä en olsi kai tässä ja voimassa suht koht hyvin ,mitä nyt ottaa huomioon pikku takapakit, mut en hypi enään seinille niiden kans kuten nuorena,, muista kuinka yksi pikku askel minkä tein edistääkseni toipumistani oli minulle suuri askel ,, ja joka päivä koitin ylittää toisen askeleen, niin siitä se lähti, ,mut kerran paniikki aina paniikki, niin se vain menee sen vain on hyväksyttävä jos takapakkii tulee. mut nauttikaa niistä päivistä joilloin ei oo panikkii,, ja rohkeesti lääkäriin jos tulee sellanen olo että ei jaksa enään ja nykylääkitykset on hyviä,,,tsemii teille,,,,, ja mulle,, ,))

paniikkihäiriö@ kirjoitti:

illalla uuden yrityksen ulos,, ja jopa ilman paniikkia jopa nautein ulkona olosta juuri niin kun ennekin,,, en vain tiedä mikä mun paniikit lauvantaina laukasi,, ja tänään,, päivällä..... olin päivällä pettynyt ja masis,, masis on vieläkin, mut eri syistä kun paniikki, toki se vähän sitä lisäs,,
mulla on ollut 20 vuotta seroxat ja xanor lääkitys sillä olen voinut elää normi elämän työssä ja kaikessa..
mutta hyvin muistan ne nuoruuden paniikit, meni vuosi että en käynyt edes ulkona,, sitten tuli terapiat 2 vuodeksi, ja lääkitys,,,,,,,, niin se elämä voitti,, sain kaksi lasta,, ovat jo aikuisia, menin kouluun minusta tuli perushoitaja,mutta se todistus on itkua ja paniikkia täynnä,,se ei helpolla tullut,
ilman näitä lääkkeitä en olsi kai tässä ja voimassa suht koht hyvin ,mitä nyt ottaa huomioon pikku takapakit, mut en hypi enään seinille niiden kans kuten nuorena,, muista kuinka yksi pikku askel minkä tein edistääkseni toipumistani oli minulle suuri askel ,, ja joka päivä koitin ylittää toisen askeleen, niin siitä se lähti, ,mut kerran paniikki aina paniikki, niin se vain menee sen vain on hyväksyttävä jos takapakkii tulee. mut nauttikaa niistä päivistä joilloin ei oo panikkii,, ja rohkeesti lääkäriin jos tulee sellanen olo että ei jaksa enään ja nykylääkitykset on hyviä,,,tsemii teille,,,,, ja mulle,, ,))

Lue lisää

kiitos teille :/
Taidan nyt kuitenkin muutaman päivän vaan olla kotona, kunnes olo paranee.
Oon aina ollut kateellinen ystävilleni ketä ei ahdista jatkuvasti, en vaan tajunnut että olen sairas. Mä niin toivon enemmän ku mitään muuta, et nää lääkkeet auttais. Ja että voisin vihdoinkin elää ajattlematta jatkuvasti mun sydäntä.
Tsemii tsemii meille kaikille

:( kirjoitti:

kiitos teille :/
Taidan nyt kuitenkin muutaman päivän vaan olla kotona, kunnes olo paranee.
Oon aina ollut kateellinen ystävilleni ketä ei ahdista jatkuvasti, en vaan tajunnut että olen sairas. Mä niin toivon enemmän ku mitään muuta, et nää lääkkeet auttais. Ja että voisin vihdoinkin elää ajattlematta jatkuvasti mun sydäntä.
Tsemii tsemii meille kaikille

Lue lisää

Aina tuntuu, että ei voi olla muita samankaltasia ku minä. Mulla on kans kauhia paniikki kokoajan päällä..tai semmonen jännitys..ihan sama melkeen missä oon ja kenen kans. Se rajottaa välillä kauheesti menemistä. Opiskelen kuitenki nyt lähihoitajaksi ja keväällä pitäs valmistua. Harjottelut ja yleensäki koulussa tunneilla oon aina kauheen jännittyny..silti oon tosi elämänilonen ja haluan nauttia elämästä. Mulla väsyttää välillä semmonen turha ahistus, joka sais lähtä pois. En syö lääkkeitä, enkä aiokkaan koskaan syyä. Oon yhesti käyny nyt pari viikkoa sitten vyöhyketerapiassa. Se autto muutamaksi päivää ja oli rento olo. Ei ollu semmosta jännittyneisyyttä. Se vyöhyketerapeutti sano että sillä on saatu tosi hyviä tuloksia aikaan. Kannattaa kokeilla. Aioin alkaa käymään enemmänki vyöhyketerapiassa. Olisi ihana jos tekin pääsisitte lääkkeistä ja pystyisitte elään "normaalia" elämää. Suosittelen tosi paljon vyöhyketerapiaa. Saattaa kuulostaa hullulta..mutta käyn kyllä ite ainaki kokeileen..en halua syyä yhtään lääkkeitä! :) Tsemppiä kaikille!!

Tällaiset harjoitukset voi myös ehkä auttaa 💗 . Itse sain aikanaan apua vastaavista harjoitteista 🙏. https://youtu.be/RYEN3sG2OeY?is=HLhQt4BYNrhIfsgs