Moi! Oli pakko kirjoittaa tänne..ei tässä nyt muu auta.. : / tuntuu että mun elämä on yhtä helvettiä. tää olo ja tunne..:/ en edes tiedä mistä aloittaisin mutta vaikeeta tää eläminen on vaikka ei pitäis olla.
Mulla on ihan helvetin huono itsetunto.:/ ennen se oli ihan ok.. ei hyvä mutta ok.. mutta kaikki muuttu kun aloin seurustelemaan :/ aloin pitää itseäni rumana.. ja ajattelemaan että kaikki muut ovat mua kauniinpia ja parempia! seurustelun aikana tuntui siltä että miest'äni kiinnosti enemmän muut kuin minä ja niinhän se vähän olikin. Tästä seurustelusta on nyt puol vuotta ja seurustelu kesti 5 vuotta. Nyt edelleen ajattelen niin että en kelpaa kenellekkään ja kaikki muut ovat minua parempi ja nätimpiä :( olisko kenelläkään mitään neuvoa millä tavalla saisin ajateltua ett'ä asia ei näin ole? sillon kun olen yksin pidän itseäni ihan hyvänä mutta kaikki muuttuu kun alan seurustelemaan :(( todella vaikea olla ja elää.. en voi enään olla rennosti kokoajan pelkään ja stressaan jotain :( en käy enään paikoissa.. kaikki on muuttunut.. :( nykyinen poikaystäväni kehuu minua mutta en vaan usko sit'ä vaikka pitäisi.. ja tiedän etten ole mikään ruma.. mutta silti ajattelen niin että mun täytyis olla paljon kauniinpi ja muutenkin parempi mitä nyt olen.. :(( .. toivottavasti joku vastaisi ja kertoisi jos on samankaltaisia ajatuksia.. ja jos on löytänyt jonkun keinon hävittää pahat ajatukset : /
Mulla on ihan helvetin huono itsetunto.:/ ennen se oli ihan ok.. ei hyvä mutta ok.. mutta kaikki muuttu kun aloin seurustelemaan :/ aloin pitää itseäni rumana.. ja ajattelemaan että kaikki muut ovat mua kauniinpia ja parempia! seurustelun aikana tuntui siltä että miest'äni kiinnosti enemmän muut kuin minä ja niinhän se vähän olikin. Tästä seurustelusta on nyt puol vuotta ja seurustelu kesti 5 vuotta. Nyt edelleen ajattelen niin että en kelpaa kenellekkään ja kaikki muut ovat minua parempi ja nätimpiä :( olisko kenelläkään mitään neuvoa millä tavalla saisin ajateltua ett'ä asia ei näin ole? sillon kun olen yksin pidän itseäni ihan hyvänä mutta kaikki muuttuu kun alan seurustelemaan :(( todella vaikea olla ja elää.. en voi enään olla rennosti kokoajan pelkään ja stressaan jotain :( en käy enään paikoissa.. kaikki on muuttunut.. :( nykyinen poikaystäväni kehuu minua mutta en vaan usko sit'ä vaikka pitäisi.. ja tiedän etten ole mikään ruma.. mutta silti ajattelen niin että mun täytyis olla paljon kauniinpi ja muutenkin parempi mitä nyt olen.. :(( .. toivottavasti joku vastaisi ja kertoisi jos on samankaltaisia ajatuksia.. ja jos on löytänyt jonkun keinon hävittää pahat ajatukset : /
Vastaukset 5
Vanhimmat
Melkeen kaikilla ihmisillä on jossain vaiheessa ajatuksia että pitäs olla parempi, paremman näkönen jne.
Ei niitä ajatuksia välttämättä tosta vaan saa poies, käy puhumas jollekin tms.
Ei millään pahalla, mutta mieti tilannettasi realistisesti. Olit suhteessa, erosit ja pääsit saman tien uuteen suhteeseen. Toisin sanoen ulkonäössäsi ei ole mitään vikaa.
Tällaisia viestejä lukemalla kaltaiseni ruma mies katkeroituu vain entisestään. Kaltaiseni eivät pääse edes suhteeseen. Naiset näyttävät vain nyrpeää naama, jos menee juttelemaan. Siinä sinulle vähän perspektiiviä.
Heissan!
Tässä linkki mistä voi löytyä apuja
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9215153
Tuo viittaa johonkin ahdistus/masennukseen, jos oireet jatkuvat voimakkaina kaksi viikkoa yhteen menoon
pitää hakea terkkarista lähete mielenterveystoimistoon. Ehdottomasti kahvi pois ja kuuntele musiikkia väh. 10 min ennen nukahtamista.
Itsetunto on sisäinen tunne, jonka voi toinen ihminen /asia / yhteisö jne. "´pilata" etenkin jos ei ole omaa TUNNETTA omasta arvosta vahvasti osana identiteetttiä jo valmiina, siis epäonnistunut suhde, koulukiusaus, yhteisön ulkopuolle jääminen, kaverin pettäminen voi romuttaa sen niin totaalisesti, että ei tunne enää itseään ihmiseksi. Siis samanarvoiseksi kuin muut. masennus ruokkii sitä. Mutta poitti on se, että jostakin syystä olet "jumaloinut" ex:ääsi niin, että järjen ääni (hän ei kohdellut sua hyvin) ei voita alemmuuden tunnetta. HUOM! Hyvänkin itsetunnon voi romuttaa AINA myös ulkopuoliset asiat, mut siitä toipuu jos saa apua!!!
Itsellä meni niin pahaksi kiusaamisen ja yhteisöjen ulkopuolelle jäämisen aikana/ jälkeen, että en pystynyt enää olemaan "läsnä" "arvokkaampien" ihmisten kanssa edes samassa tilassa ja jos en muuta keksinyt niin puudutin puolet (fyysinen tuntemus) omasta kehosta ns. pakokeinona. Kun en siis tajunnut, että mun itsetunto oli aivan romuna. (pahojen kokemusten jäljiltä) Kun aloin hahmottaa tunteitani paremmin terapian avulla ja välttää sos. tilanteita, joissa kukaan ei esim. välittänyt komminkoida kanssani (toistuva viikottainen kokoontuminen eräässä kristiliisessä yhteisössä) aloin hitaasti mutta varmasti, taka- askeleita ottaen parantua. Suosi akuuteimman vaiheen jälkeen saan yhä pahoja paniikkikohtauksia elän välillä kuin "veitsenterällä". ja Jumaloi vaan Jumalaa älä ihmistä. Siinä hyvä opetus.
Tiedän kyllä että pitäisi mennä juttelemaan jonkun kanssa.. on vaan jotenkin vaikeaa pienell'ä paikkakunnalla mennä..:/ en ole saanut vaan itseäni sinne. Välillä oon myös miettinyt sitä että auttaako se ? Tuntuu että kukaan ei saa päähäni tiettyjä asioita niin voisiko ammatti ihminen sitten saada? en tiedä..
Haluaisin kyllä että asia korjaantuisi koska minulla on hirveät pelot mennä paikkoihin.. melkeinpä mihin tahansa.. ja tuntuu että nykyinen suhde menee kohta pilalle sen asian takia : (