oisiko mahdollista

Et ole tuntemuksesi kanssa yksin, eikä kokemuksesi suinkaan ole ainutlaatuinen. Lähes jokainen wicca on aikanaan kokenut muodossa tai toisessa saman - sen tunteen, että "tähänhän minä olen aina uskonut, en vain tiennyt, että sillä on nimi".

Mistä tämä johtuu? Sitä sopii miettiä. :)

Hassua, mutta minäkin olin wicca jo ennen kuin olin kuullutkaan wiccalaisuudesta.

Olin luonut wiccalaisen maailmankäsityksen ihan itsekseni.
Ajattelin jo hyvin nuorena tyttönä että maailmassa oleva Jumaluus on kaikessa kiertävä elämän energia.

Pidin eläimiä ja kasveja samanarvoisina kuin ihmistä, ihmisen siskoina ja veljinä, erilaisina mutta yhtä tärkeinä.

Kunnioitin luonnon elementtejä maata, vettä, ilmaa ja tulta (tämän ajatuksen olin omaksunut pohjois- Amerikan intiaaneilta, joiden uskontoa ja elämäntapaa pidin ihanteenani).

Ajattelin että ihmisen pahat teot tulevat takaisin hänelle itselleen, ja hyvät teot samoin.

Uskoin jälleensyntymään, siihen että ihminen (ja myös eläin, kasvi) elää monta elämää.

Olin hyvin kiinnostunut kaikesta yrtteihin, lääkekasveihin liittyvästä, sekä parantamisesta yleensäkin.

Harjoitin meditointia, visualisointia ja jopa magiaa :)

Kun ensimmäisen kerran törmäsin wiccalaisuuteen, olin kuin puulla päähän lyöty, suorastaan.
Siinä oli kaikki se, minkä olin luullut olevan vain oma juttuni.
Joku oli jo keksinyt sen, ja sillä oli nimikin!

Kun luin ensimmäiset wiccaa käsittelevät kirjat, kaikki oli niin tuttua, ja tunne siitä että tämä on minun omaani, vain vahvistui.

Wiccalaisuudessa tällaiset tarinat ovat hyvin yleisiä, monikin on kertonut samaa.
En tiedä miten se on mahdollista, olemmekohan olleet edellisessä elämässämmekin wiccoja? Olen joskus miettinyt sitä.

tunnetteko monia wicca poikia?

Itsekkin tajusin lukevani tutusta aiheesta aikoinaan kun ekakertaa netistä Wiccaa löysin.