minä siis pelkään ampiaisia yli kaiken...näin kesän alussa tuo kamala tauti alkaa todellakin taas ottaa päähän.En pelkää,että ne pistää,eikä minua ole koskaan pistänytkään.En waan tiedä miksi se on pelottavaa.Minun ei tarvi kun kuulla ampiaisen kamala ääni saati nähdä sellanen,niin johan alkaa sydän hakata ja juoksen karkuun vaikka ihmiset ympäriltäni kumoon.Ei siis väliä,vaikka olisin ihmisten ilmoillakin,niin hysteerinen kohtaus alkaa.SIIS KAMALAA..kaikki sanovat ole vain paikoillasi,ei ne mitään tee..joo joo..en kai mä nyt huvikseni juokse ja tee itseäni 30-kymppistä naista naurettavaksi.Sydän hakkaa ja hengitys ei kulje...PLEASE..voisko joku kenties auttaa????
kaamee fopia
harmistunut
3646
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi ei.. Mä tosiaan tiedän tuon ongelman, koska itselläni on aivan sama järjetön fobia. Mäkään en pelkää että ne pistää, vaan se pörrääminen siinä ympärillä on jotakin tautisen pelottavaa. Kun ne vaan lentäisi ohi, mutta ei.. Pakkoko niiden on jäädä siihen kasvojen eteen pörräämään, tai vaatteisiin ja hiuksiin.
Mulla on mennyt jo hieman yli tuo pelkääminen. Poltan tupakkaa, mutta näin kesäisin, jos olen kotona, en uskalla mennä parvekkeelle tupakalle, pelkään että sinne tulee ampiaisia. Ja jos joskus uskallan pitkän miettimisen jälkeen partsille mennä, niin eikös siihen tule surisemaan ampiainen! Ihan kuin ne kiusallaankin siihen tulisi.
Terassille olisi kiva näin kesällä mennä, mutta olen suosiolla jättänyt väliin, kun aina kun terassille uskaltaudun, saan siellä nolon näköisen sätkyn kun näen ampiaisen.
Ja ne tuntemukset mitä on kun ampiainen on lähellä. Se on inhottavaa. Sydän alkaa hakkaamaan, ja on täysi paniikki päällä. Ja kun amppari on mennyt pois, alkaa käsien ja pään tärinä. Eikä enää voi nauttia ulkonaolosta, kun pelkää että ampiaisia tulee taas.
Ärsyttävää, kun olisi ihanaa nauttia kesästä ja lämmöstä, mutta kun pitää tehdä se itsellensä niin vaikeaksi.. Tahtoisin niin tuosta fobiasta eroon, mutta auttaako siihen mikään muu kuin siedätyshoito? Todellakaan en suostu menemään minkään ampiaispesän lähelle, saati sitten ottamaan sitä käteen, oli sitten suojavaatteet tai ei! Kerran kun ampiainen ei meinannut jättää minua rauhaan, nousin penkiltä, mutta jalat eivät pitäneet, ja lysähdin maahan. Tuo varmaankin kuvastaa kuinka paljon niitä inhottavia otuksia pelkään :(
että on ikävä kyllä samanlaisia pelkotiloja muillakin.Tässä oikein nauratti,kun luin 1-vuotias poika sylissäni sinun tuntemuksia.Aivan samat ongelmat ulos menon kanssa.Itsekin poltan ja tupakkaa ei kerkiä kyllä polttamaan loppuun näin kesällä.Nyt vielä kun pojan kanssa ulkoillaan,niin,onhan se todella näky ,kun äiti juoksee hysteerisenä ympäri pihaa ja sanalla yrittää huudella pojalle,että ei hätää,äiti vaan leikkii.Joo,siinä kyllä naapurit ihmettelevät.Kesä ois ihanaa aikaa ilman niitä otuksia.Olemme varmaan sitten ainoita,jotka kulkevat hymyssä suin sateella ulkona ja nautimme,että saa olla rauhassa!!
Heh, aivan! Rakastan kesäsadetta ja myöskin kesäöitä, silloin saa olla rauhassa niiltä otuksilta :)