Olen asianomistajana rikosasiassa. Vuosi sitten tehtyyn rikosilmoitukseen, josta syyttäjä on tehnyt päätöksen syyttää ei ole kuulunut yhtään mitään. Jutun päätutkija komisario pyytää kysymään rikosta kuulustelevalta, joka taas pyöräyttää pallon toisinpäin. Jutun asianajaja on outo tapaus, ja taisin tehdä virheen hänet palkatessa. Kerroin suhteellisen neutraalin mielipiteeni asiasta ja siihen asianajaja vastasi; ole yhteistyöhaluinen. Voin hyvänen aika sitähän minä nimenomaan olen kun taistelen oikeuksieni puolesta. Kysyin tarkennusta lausumaan. Hän sanoi minun kärkevästi arvostelleen poliisia. En arvostellut mitenkään vaan sanoin asiasta mielipiteeni johon minulla on oikeus.
Asianajajan mielestä ensin rikos tutkitaan ja sitten on arvostelun vaihe. Voi olla enään sitten myöhäistä arvostella kun on heti alusta kaikki mennyt mönkään. Muotomeno ja muodollisuusko on tärkeintä, eikä että tapahtuu oikeus? Tuolla logiikalla ensin istutaan elinkautinen ja sitten aletaan puuttumaan mahdollisiin virheisiin.
Asianajajan mielestä ensin rikos tutkitaan ja sitten on arvostelun vaihe. Voi olla enään sitten myöhäistä arvostella kun on heti alusta kaikki mennyt mönkään. Muotomeno ja muodollisuusko on tärkeintä, eikä että tapahtuu oikeus? Tuolla logiikalla ensin istutaan elinkautinen ja sitten aletaan puuttumaan mahdollisiin virheisiin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei ihme, ettei jutusta näytä tulevan mitään. Olet sen verran sekaisin, ettei kirjoituksestasi saa mitään selvää.
Pilleripurkit ovat todennäköisesti vaihtuneet huomaamattasi.
Ei kannata ajatella asioita mitä ei älyä, älyätkö?
Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle on yksi vaihtoehto.
Tsemppiä!
Vedotaan resurssipulaan, se on usein vain tekosyy. Autojen pikkusen naarmiessa toisia asia selviää alle
3 kuukauden, mutta vakavammat, silti yhtä helpot jutut tutkia vie aikaa. Mistä tämä kertoo?
"Vuosi sitten tehtyyn rikosilmoitukseen, josta syyttäjä on tehnyt päätöksen syyttää ei ole kuulunut yhtään mitään."
Nyt en oikein ymmärrä mitä tämä tarkoittaa. Asiasta saa sen käsityksen, että juttu on tutkinnassa poliisilla. Miten sitten syyttäjä olisi jo voinut tehdä päätöksen siitä, että tulee syyttämään, jos tutkinta on vielä kesken? Ensinhän on tutkinta, ja vasta sitten kun esitutkintapöytäkirjan "kannet laitetaan kiinni", sjä tekee syyteharkinnan (poislukien mahdollinen lisätutkinta).
Syyttäjä on tehnyt päätöksen aloittaa esitutkinta. Sen jälkeen asia menee syyteharkintan. Tuo tutkinnan venyvyys ihmetyttää. Selkisikö?
Käsittääkseni ei syyttäjä tee sitä päätöstä aloittaa esitutkinta vaan poliisi. Eli poliisi tutkii jonka jälkeen asia menee syyttäjälle joka tekee syyteharkinnan. Näyttävätkö poliisin tutkimat faktat siltä että kannattaa nostaa syyte vai ei on syyttäjän harkinnassa.
Juuri noinhan se menee, mutta ne joilla isopyörä pahiten heittää yrittävät monasti saada asiansa esiin keittiön kautta, eli he kääntyvät syyttäjän puoleen. Tällöin syyttäjä ei tietysti tee päätöstä esitutkinnan aloittamisesta, vaan pyytävät kääntymään poliisin puoleen. Tämän nämä tulkitsevat syyttäjän päätökseksi esitutkinnan aloittamiseksi.
Kyllä syyttäjä tekee päätöksen esitutkinnan aloittamisesta mikäli asia ei ole yksinkertainen. Ei poliisi. Poliisi päättää esitutkinnan aloittamisesta vain jos kyseessä on hyvin yksinkertainen asia, mutta jos kyseessä on vähänkin monimutkaisempi asia niin syyttäjä tekee päätöksen tutkinnna aloittamisesta.
En löydä finlexistä tuota lakia tähän nyt linkitettäväksi.
Miksi aloittajan tekemä rikosilmoituksen ja syytteen väli on pitkä? Onko tämä taas niitä juttuja, joista EU,n tuomioistuin antaa nootin Suomelle?
...varmaankaan ei ole ko. poliisilaitoksen ainoa juttu.
Syyte aika vanhenee ja rikollinen päästetään pälkähästä:
297/2003 8 luku
Vanhentumisesta
1 §
Syyteoikeuden vanhentuminen
Oikeus syyttää rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on elinkautinen vankeusrangaistus, ei vanhennu.
Syyteoikeus vanhentuu, jollei syytettä ole nostettu
1) kahdessakymmenessä vuodessa, jos rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vankeutta määräajaksi yli kahdeksan vuoden,
2) kymmenessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli kaksi vuotta ja enintään kahdeksan vuotta vankeutta,
3) viidessä vuodessa, jos ankarin rangaistus on yli vuosi ja enintään kaksi vuotta vankeutta, ja
4) kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on enintään vuosi vankeutta tai sakkoa.
Ankarimmalla rangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka tekoon sovellettavassa rangaistussäännöksessä on säädetty enimmäisrangaistukseksi.
Virkarikosten ja julkisyhteisön työntekijän rikosten vanhentumisaika on kuitenkin vähintään viisi vuotta. Ympäristön turmelemisen, luonnonsuojelurikoksen ja rakennussuojelurikoksen vanhentumisaika on kymmenen vuotta.
Hyvä kun kaivoit faktaa esille. Monet kyselevät tosissaan ja ovat asiansa kanssa tosissaan, siksi en voi käsittää noita pelleilijöitä vakavissa asioissa. Siihen on vain kaksi syytä; ei ymmärrä esitettyä ksymystä, tai silkka ilkeys.
Palstalla on laintuntevia ja älykköjä, niin miksi kukaan ei vaivaudu vastaamaan? Minä ymmärrän sinua.
Miksi kukaan ei vaivaudu vastaamaan ? Kuten kirjoituksista on käynyt ilmi, niin kyllä niitä laintuntijoita on ollut asiassa mukana heti alusta lähtien. Syyttäjä on juristi, asianomistajan poispotkittu lakimies on juristi, jopa poliisin tutkintatoimiston päällikkö saattaa olla juristi. Ovat kyllä yleensä hallintotieteitten maistereita, mutta kyllä silläkin jo pärjää.
Kyse on kuitenkin ns. paskajutusta. Juristit tajuavat, ettei siitä tule, lasta, ei paskaa, vaikka sitä kuinka tutkittaisiin. Jos tutkittava juttu on selvä, niin kyllä poliisi ja syyttäjä siitä selviävät hyvinkin nopealla aikataululla.
Paskajutut pyörivät tutkinnassa ja syyttäjän pöydällä. Niihin pitäisi tehdä lopettamispäätös, mutta minkälaisen päätöksen teet, kun etukäteen tietää, että tästäkin pitää tulevaisuudessa sorvata jonkinlainen vastine kanteluun esim. vaikka Eduskunnan oikeusasiamiehelle ?
Paskajutuille ei Eduskunnan oikeusasiamieskään tietystikään voi mitään. Hänen on kuitenkin virkansa puolesta pakko niitäkin tutkia, vaikka paskajuttu on paskajuttu hänellekin.
Faktana paskajutuista tehtyjen kantelujen menestysmismahadollisuudesta. Eduskunnan ap. oikeusasimies, 18.000 kantelua yksi (1) syytemääräys. Suomesta EIT:hen tehdyt kantelut, siellä tutkittavaksi otettu alle 3 %.