Jo nyt hyvät eronneet pienten lasten vanhemmat ihan järkiperäisesti ajattelisitte lapsianne ja heille joulun järjestämistä.
Unohtakaa kaikki kaunat puolisonne kanssa, se elämätön elämä, seksin puute, ei tunnu miltään olotilanne ja pyytäkää se puoliso aatoksi jommankumman kotiin, missä lasten kanssa yhdessä vietätte joulunaaton ainakin.
Katsokaa lastenne silmiä, ne varmasti lopistavat, mutta sitä loistetta ei muutoin näe. Eikä joulumn tunnetta synny, kun lahjoja jaetaan monessa paikassa ja mahdollisesti ennen joulua tai joulun jälkeen, ette itsekään koe sellaista mielekkääksi.
Laittakaa kaikki muut suhteet katkolle täksi ajaksi ja antakaa lapsillenne jotain hyvin arvokasta.
Useimmiten kuitenkin pystytään olemaan samassa tilassa ja jopa juttelemaan. Olenpa kuullut usein sanottavan, että pienen eron jälkeen on pystytty keskustelaam asioista paljon terveemmin joap viihdytty yhdessä.
Tietenkin on niitä perheitä, joissa toinen on sairastunut niin, että häntä ei voi tuoda lasten luokse, on pahoinpitelijöitä, rikollisia, ei näitä ihmisiä pidä lasten lähelle tuoda edes jouluna, jos löytyy välittäviä isovanhempia, silloin voi tehdä heidän kanssaan yhteisen hetken, jotta mahdollismman moni lapsi saisi joulun, josta jää hyvä mieli ja tunne välittämisestä ja turvallisuudesta.
Näyttäisitte lapsillenne, että erosta huolimatta, laspset ovat molemmille tärkeitä ja saman aikaan ja voitte jatkossakin osallistua lasten koulun juhliin ym yhdessä isänä ja äitinä. Ette mensiis siihen uuteen suhteeseen lastenne onnen hinnalla.
Uskon, että itse olette saaneet ehjän perheen joulun, joten nyt ette edes tiedosta kuinka rankkaa lapsillenne on eroamisenne ja lasten heittely paikasta toiseen, heillähän ei todellisuudessa ole kotia oikein missään ja aina ressukat joutuvat jännittämään mitä tuleman pitää, kun mennään isän tai äidin luo, Kuinkahan monta tuntematonta ihmistä siellä, eikä äidillä tai isällä olekaan aikaa heille, vaan tämä vieras varastaa kaiken, jopa ruuan ruokapöydästä, saatikka sitten äidin tai isän huomion. Samoin saatta käydä että nämä uuden suhteen lapsetkin pääsevät enemmään huomioonne, sillä kun pitää tätä uutta suhdetta jotenkin "voidella" tehdään hänen lastensa kautta. Omat lapsenne laitetaan huoneisiinsa häiritsemästä, jokin rankka tietokonepeli pojille, tytöille barbeja, palapelejä korvaanan isää ja äitiä.
Todella raakaa peöia vanhemmilta, jospa rukouksesi astuisi voimaan ja tekisitte lapsillenne ihan oikean joulun ja oikeiden äidinen ja isien kanssa,
Unohtakaa kaikki kaunat puolisonne kanssa, se elämätön elämä, seksin puute, ei tunnu miltään olotilanne ja pyytäkää se puoliso aatoksi jommankumman kotiin, missä lasten kanssa yhdessä vietätte joulunaaton ainakin.
Katsokaa lastenne silmiä, ne varmasti lopistavat, mutta sitä loistetta ei muutoin näe. Eikä joulumn tunnetta synny, kun lahjoja jaetaan monessa paikassa ja mahdollisesti ennen joulua tai joulun jälkeen, ette itsekään koe sellaista mielekkääksi.
Laittakaa kaikki muut suhteet katkolle täksi ajaksi ja antakaa lapsillenne jotain hyvin arvokasta.
Useimmiten kuitenkin pystytään olemaan samassa tilassa ja jopa juttelemaan. Olenpa kuullut usein sanottavan, että pienen eron jälkeen on pystytty keskustelaam asioista paljon terveemmin joap viihdytty yhdessä.
Tietenkin on niitä perheitä, joissa toinen on sairastunut niin, että häntä ei voi tuoda lasten luokse, on pahoinpitelijöitä, rikollisia, ei näitä ihmisiä pidä lasten lähelle tuoda edes jouluna, jos löytyy välittäviä isovanhempia, silloin voi tehdä heidän kanssaan yhteisen hetken, jotta mahdollismman moni lapsi saisi joulun, josta jää hyvä mieli ja tunne välittämisestä ja turvallisuudesta.
Näyttäisitte lapsillenne, että erosta huolimatta, laspset ovat molemmille tärkeitä ja saman aikaan ja voitte jatkossakin osallistua lasten koulun juhliin ym yhdessä isänä ja äitinä. Ette mensiis siihen uuteen suhteeseen lastenne onnen hinnalla.
Uskon, että itse olette saaneet ehjän perheen joulun, joten nyt ette edes tiedosta kuinka rankkaa lapsillenne on eroamisenne ja lasten heittely paikasta toiseen, heillähän ei todellisuudessa ole kotia oikein missään ja aina ressukat joutuvat jännittämään mitä tuleman pitää, kun mennään isän tai äidin luo, Kuinkahan monta tuntematonta ihmistä siellä, eikä äidillä tai isällä olekaan aikaa heille, vaan tämä vieras varastaa kaiken, jopa ruuan ruokapöydästä, saatikka sitten äidin tai isän huomion. Samoin saatta käydä että nämä uuden suhteen lapsetkin pääsevät enemmään huomioonne, sillä kun pitää tätä uutta suhdetta jotenkin "voidella" tehdään hänen lastensa kautta. Omat lapsenne laitetaan huoneisiinsa häiritsemästä, jokin rankka tietokonepeli pojille, tytöille barbeja, palapelejä korvaanan isää ja äitiä.
Todella raakaa peöia vanhemmilta, jospa rukouksesi astuisi voimaan ja tekisitte lapsillenne ihan oikean joulun ja oikeiden äidinen ja isien kanssa,
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta käytännössä ehkä hankala toteuttaa.
Kyllä eronneet vanhemmat voi lastansa rakastaa ja antaa hänelle hyvän joulun, vaikka se äiti/isä ei yhdessä sitä vietäkkään enään. Joskus sellainen voi tuohota lapsen joulun ,jos aikuset ei todellakaan ole pääsyt yli erostaan.
En ymmärrä ihan tuollaista ajatusmaailmaa ,miksi juuri joulu olisi se tärkein aika viettää lapsen kanssa yhdessä.
Minusta on tärkeintä tukia ja rakastaa lastaan jokaisena päivänä "yhdessä ja erikseen"
Joulu on juhla lapsille, jossa pienille pukki tuo lahjoja, jotka avataan nimenoman aattoiltana. Pienen lapsen koko maailma hajoaa, kun hän availee lahjoja joulun aikaan, siellä missä milloinkin on, usein päivän äidin luona, toisen isän luona. Ei se ole lapselle minkäänlainen joulu. Se tärkein, mikä merkitys on aatoiltana saada lahjat kariutuu täydellisesti ja toinen, lapsella on suunnaton ikävä rinnassaan, kun paikalla ei olekaan äiti tai isä, vaan joku tyhmä vieras, hulluine juttuineen. Mahdollisesti yrittää vielä vaikuttaa lapseen jotenkin mielistelleekseen. Jos olisin lapsi, löisin, huutaisiin ja riehuisin tai lähtisin minne tajansa muualle, mutta en tuohon kotiin, jossa vieras akka tai ukko on lääppimässä äitia tai isää ja yrittää väen väkisin saada ottaa syliin. Pelkkä ajatuskin saa oksentamaan. Todella haluaisin pilata sen joulun myös paikalla olevalta isältä tai äidiltä, sillä hänhän on pilannut koko lapsuuteni.
Teillä eronneilla ei tunnu olevan minkäänlasita vastuuta lastenne tulevaisuudesta ja heidän onnestaan, olette täysin itsekeskeisiä öykkäreitä. Lasten pitäisi aina olla teidän määräysvaltanne alla, en ihmettele lainkaan, että ero on tullut kohdallenne, sillä tämä päsmäröinti ei sovi parisuhteeseen. Parisuhteessa ajatellaan toistakin eikä vain itseään, silloin kun mennään tilanteeseen, että toinen määrittelee kaiken, pitää vaihtaa tapetteja vähintään kahden vuoden välein. Puoliso ei saisi tehdä päivätyötäänkään ilman ohjeitasi, joita kuitenkaan työnantajat eivät hyväksy. eli joutuu joskus tekemään ylitöitä, melko pienenllä varoitusajalla, on se melkein eroon vievä syy heti. Vaikka tämä puoliso ei ole voinut millään tavoin vaikuttaa asiaan, joutuu kärsimään toisen riehunnasta, syytöksistä.
Raha-asiatkin kiikastavat, sillä eihän kenenkään pussi kestä ainaista sisustamista tai kaupassa juoksemista, vaikka olisi hyvätkin palkat. Aina löytyy syy toisesta, sillä ette huomaa omaa osuuttanne riitoihin lainkaan, kyllä puoliso olkaa etääntyä, miksi hän kuuntelisi tuota mellakkaa jatkuvasti.
Mutta joulun voisi kuitenkin lapsille järjestää yhdessä, vaikka muutoin yhdessä olosta ei tulekaan juuri tuon luonnevian vuoksi yhtään mitään.
En minäkään kestäisi ihmistä, jolla on aina vain vaatimuksia. Todellisessa perheessä suunnitellaan yhdessä asiat ja sen mukaan miten ne taloudellisen puolen mukaan voi totetutta, ei mielihalusta vaan tarpeesta.
Salaa mielessäni toivon ja hiljaa haaveilen.
ETTÄ tämä on provoilua, onhan?
Lapset vaistoavat asioita, tunteita. Usein paremmin kuin aikuiset.
Eron ollessa tuore ja lasten pieniä he myös haaveilevat vanhempien yhteenpaluusta.
Sitäkö pitäisi ruokkia? Eikö se riko pientä.
Vanhempi voi olla kukin tahollaan. Lapset sopeutuvat tilanteisiin aikuisia paremmin.
On myös olemassa viinanhuuruista Yh-helvettiä, mutta en yleistäisi.
Samoin löytyy viinanhuuruista perhehelvettiä.
Olen eronnut, edelleen joulu on perhejoulu. Vierailemme sukulaisilla ja myöskin nykyisen kumppanini sukulaisilla. Mulla on kai jotain vikaa kasvatusmetodeissa, koska lapset eivät silmät kiiluen hyökkää pakettien kimppuun.
Rauhallista joulua.
pärjänneet hyvin ja tärkeintä kaikessa on se että he tietävät ,että heitä rakastetaan joka hetki
eikä kerran vuodessa.
liian henkilökohtainen asia tyrkyttää yhteistä joulua ,jos sellainen ei ole mahodllista.
Mutta jos siltä sinusta tuntuu ,niin sehän on mahtava juttu.
Itselläni ei ole lapsia joten viesti ei koske ainakaan minua. Mut sanoisin et onhan tuo kaunis ajatuksena tosiaan.. Vaan ei taida käytännössä kovinkaan usein toimia. Näin luulen minä.
Itselle tuli mieleen, että onkohan erottu liian hepposin perustein ja enempiä miettimättä jos tällanen on mahdollista ilman painostavaa ilmapiiriä. Vaikea kuvitella, että olisi lapsen kannalta hyvä ratkaisu.
Joskus lapsen paras voi olla jotain muutakin, kuin että vanhemmat istuisivat saman pöydän ääressä.
Itse eronneena tiedän, että käytännössä tuo kaunis ajatus sattuu joskus olemaan hankalampi toteuttaa.
Miten järjestetään asia, kun paikalla olisi uusi puoliso ja uudet lapset? Vai pitäisi uuden puolison jäädä niiden uusien lasten kanssa kotiin? Entäs ne uudet lapset, ilman toista vanhempaa? Vai kaikki saman katon alla? Voisihan se mennä niinkin...
En vähättele lasten ikävää toisen vanhemman luokse ja olisihan tuo aivan mahtavaa, jos käytännössä olisi mahdollista järjestää. Aina se ei vain ole...toki asiat kannattaa aina yrittää järjestää lasten parhaaksi, mutta kuka määrittelee mikä on lasten paras? Huomioidaanko lasten toiveet? Entä jos lapsi ei haluakkaan olla lähellä toista vanhempaa syystä tai toisesta?
Miten käy lasten tuon unohtumattoman joulun jälkeen? Haaveet ja kuvitelmat äidin ja isän yhteenpaluusta? Paluu kipeään todellisuuteen?
Asioilla on monta puolta ja moni kakku päältä kaunis. Tosiasia on ettei katkeruus pitkälle kanna, mutta siitäkään ei aina ole kyse.
Hyvää joulun odotusta! Toivottavasti onnistumme luomaan lapsillemme sen heille oikean joulun. Minä ainakin toivon, että voin edes puoletkaan siitä ilosta tuottaa lapsilleni, mitä he odottavat. En ole itsekään täydellinen, mutta ajattelen silti lasteni parasta (kuten varmaan jokainen vanhempi). Isompien lasten kanssa tietysti pystyy helpommin keskustelemaan ja huomioimaan myös heidän toiveitaan.
Sillä suurin osa taitaa jättää ajattelematta, vaikka kuinka siitä paasaa näilläkin sinuilla . Todellisuudessa vaan määrittää kaiken lapsille. Lapset ovat arkoja ja peloissaan . pelkäävät menettävänsä vielä tämän hirviönkin, sillä eivät osaa ajatella, missä muuallakaan olisivat. Jos sanot, että penskojen pitää totella, et varmasti ole silloin edes heidän mielipidettään edes kysynyt. Viet täysin vieraita ihmisiä kotiisi, järkytät heidät aivan todella. Sitten puhut tädistä ja sedistä, mutta puhutko alpselle niistä asioista, jotka ovat hänelle rakkaita ja läheisiä. Yrität erottaa hänet monta kertaa etävanhemmasta tai isovanhemmista, sinä määrät kaiken.
Voisitko nyt edes hetken ajatella ja miettiä, että mikähän olisi enemmän oikein lapsillesi ja välillä todella unohtaisit omat tarpeesi ja asettaisit lapsesi niiden edelle.
Huudat ja räyhäät, jos lapsesi tuo kavereita kotiin.
mutta et ainakaan minusta. En käyttäydy tuolla tavalla.
Sydäntä särkee.
Sinulla on selkeästi paha olla. Mutta se ei tarkoita, että jos joku tuntemasi henkilö (ehkä läheinenkin?) käyttäytyy tuolla tavalla, että kaikki muutkin käyttäytyisivät noin. Toki tiedän, että heitä on liian monia.
Ikävää, jos joku on noin itsekäs ja unohtanut lastensa tarpeet. Tosin meillä jokaisella on omat mielipiteemme ja käsityksemme (toisilla myös turhan voimakkaat) toisten elämästä. Joskus on helpompi toisen sanoa mitä pitäisi tehdä.
Joskus myös vanhemmalla on "hanskat hukassa" oman pahan olonsa kanssa ja valitettavasti siitä saa silloin lapset kärsiä. Meitä ihmisiä on moneen junaan, eikä lapsien mukana tule käyttöohjeita. Jokainen vanhempi toimii niiden omien vaistojensa ja oikeaksi näkemiensä mallien mukaan. Joskus ne valitettavasti eivät ole oikeitakaan. Surullista, mutta totta ja me todellakin olemme kaikki vain ihmisiä. Meistä kukaan ei ole täydellinen ja jokaisella on jotain opittavaa, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Olisko sinulla joku kenelle purkaa omaa pahaa oloasi? Se ei poista ongelmaa, mutta voi joskus helpottaa ja saa uusia näkökulmia asiaan.