Tuli tehtyä tuhlaajapojanreissu; "käännyin" lestaksi muutama vuosi sitten ja nyt palasin takaisin juurilleni. Jonkun aikaa se meni ihan hyvin, kun olin ennen "parannuksen armoa" ollut vähän hukassa niin sanotusti ja jokin häiriötila sai etsimään lohtua vl-kristillisyyden sisäänpäin kääntyneestä konservatiivisydestä. Mutta nyt se reissu on onneksi ohi.
Miksikö lähden tästä "pohjolan kristillisyydestä"?
Koska se ei vaan vastaa henkeen. Vanhurskauttamisoppi, joka ei asetu Raamatun ilmoittaman kanssa yksiin, on varmaan se suurin ongelma. "Yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden", olen ymmärtänyt - en niin, että "äänellisen saarnan kautta, uskovaisen veljen julistamana" tultaisiin vanhurskaaksi. Nyt jälkeenpäin asioiden kirkastuttua, tuntuu kummalta, miksi uskoin alkuunkaan tuota vl-versiota.
Onhan se kummallinen ihmisoppi, että välimies tarvitsisi välimiehen! Minua puistatti, kun "eräs veli" tuli kysymään: "voitko SINÄ antaa minulle minun syntini anteeksi? Saanko minä vielä uskoa?" Pakko oli vastata tähän "En MINÄ ystävä kallis voi antaa sinulle muuta anteeksi, kuin mitä sinä olet minua vastaan rikkonut, loput antaa anteeksi Kristus."
Kristus on vieläpä antanut sen kaiken anteeksi jo 2000 vuotta sitten, eikä enää tarvitse muuta kuin uskoa tuohon ansiottomaan armoon. Ei tarvita mitään ihmistekoja, eikä tarvitse hokea mantroja. Toki ajattelen, kuten Lutherkin opettaa yksityisestä ripistä, että saatoin julistaa synninpäästön, mutta en vl-sanoilla, vaan vapaamuotoisesti. Sanotaanhan siitä, että tuon synninpäästön saa uskoa kohdalleen, kuin se olisi itsensä Jumalan lausuma. Eri asia on, uskoiko tuo vl-veli antamaani lupaukseen enää.
Nyt ripustaudun Golgatan ristillä riippuvaan veriseen Kristukseen, enkä siihen suoritukseen, että itse pyytelisin ihmisiltä syntisyyttäni anteeksi. Voisi sanoa niinkin, että aiemmin tuntui pelastukseni olevan riippuvainen siitä, että joku on aina hokemassa minulle päästön sanoja ja että minun pitää olla alituisesti "käymässä parannuksen askelille". Tämä lienee mielestänne väärää rauhaa, mutta kummasti minun rauhani on nyt paljon vankempi, kun se ei ole riippuvainen "katkeamattomasta oikein uskovien ketjusta" - siis ihmisistä - vaan se perustuu pelkästään uskoon lihaksi tulleesta Jumalasta.
Toinen asia, joka mietitytti alusta asti, oli että miksi tekisin "jumalanvaltakunnan työtä" talkoilla vain, jotta olisin kunnon kristitty? Miten vaikkapa Rauhanyhdistyksen laajentaminen edistää Jumalan valtakuntaa maan päällä? Kuitenkaan sinne ei kutsuta "armosta osattomia", vaikka olisi miten hieno talo saatu "parattujen varoilla" aikaiseksi. Sisäpiirissä vaan pysytellään ja ulospäin ei huudella. Lähetyskäskyä en huomannut noudatettavan, vaan sanottiin ykskantaan, että VAIN sinne mennään minne pyydetään. Ei kai Kristus niin opettanut? Pikemminkin Hän neuvoi olemaan pitämättä lamppua vakan alla ja sopivalla, sekä sopimattomalla ajalla julistamaan evankeliumia - Kaikille kansoille.
Rauhanyhdistyksellä sen sijaan opetetaan, että "me saarnaamme elämällämme". Sitten muistetaan mainita, miten "Hiljaisuudella ja pelvolla tulee vastata niitä, jotka toivon perusteita kyselevät". Se hiljaisuus ja pelko, jota minä näin, oli jo vähän liikaa. Sillä niin suuri ja häpeällinen asia useimmille tuntuu olevan vl:ksi tunnustautuminen tai paljastuminen: Ettei vain joutuisi kärsimään maailman pilkkaa. Mutta oliko sekään Kristuksen mielen mukaista ajattelua?
Näitä nyt ei tarvinne mainitakaan, miten vl-kristillisyydessä on hengellistetty melkein jokainen ei-hengellinen asia: Alkoholi, meikit, hiusvärit, korvakorut jne. jne. Kauhea määrä kaikenlaista sääntöä ja kieltoa, joita "uskovaiset eivät halua tehdä". Mutta sitten jos jostain syystä haluaakin, tulee ykskaks asiasta "autuuden ehto" ja merkki epäuskosta. Samaan aikaan kerrotaan, että on "kristityn vappaus" ja mitään syntilistoja ei ole. Mutta lukijani, älä ymmärrä minua väärin, en pidä pahana pidättäytyä alkoholista ja vaikka meikeistäkin, mutta niiden hengellistäminen se vain minua ahdistaa. Raamattu on väärällään alkoholin kohtuukäyttäjiä, Jeesus mukaan lukien. Siellä on myös todellisia kalsarikännien vetäjiä, joita tosin sitten siitä nuhdellaankin, mutta yhtäkaikki: Raamattu ei kiellä alkoholia. Minä en sitä juo, enkä aiokaan juoda, mutta kohtuukäytön sallin mielihyvin lähimmäisilleni.
Ja miksi ihmeessä se tupakkaa saa luvan kanssa röyhytä joka paikassa? Pyhän hengen temppeliä saa sillä tavoin turmella, eikä se ole syntiä?
...jatkuu
Miksikö lähden tästä "pohjolan kristillisyydestä"?
Koska se ei vaan vastaa henkeen. Vanhurskauttamisoppi, joka ei asetu Raamatun ilmoittaman kanssa yksiin, on varmaan se suurin ongelma. "Yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden", olen ymmärtänyt - en niin, että "äänellisen saarnan kautta, uskovaisen veljen julistamana" tultaisiin vanhurskaaksi. Nyt jälkeenpäin asioiden kirkastuttua, tuntuu kummalta, miksi uskoin alkuunkaan tuota vl-versiota.
Onhan se kummallinen ihmisoppi, että välimies tarvitsisi välimiehen! Minua puistatti, kun "eräs veli" tuli kysymään: "voitko SINÄ antaa minulle minun syntini anteeksi? Saanko minä vielä uskoa?" Pakko oli vastata tähän "En MINÄ ystävä kallis voi antaa sinulle muuta anteeksi, kuin mitä sinä olet minua vastaan rikkonut, loput antaa anteeksi Kristus."
Kristus on vieläpä antanut sen kaiken anteeksi jo 2000 vuotta sitten, eikä enää tarvitse muuta kuin uskoa tuohon ansiottomaan armoon. Ei tarvita mitään ihmistekoja, eikä tarvitse hokea mantroja. Toki ajattelen, kuten Lutherkin opettaa yksityisestä ripistä, että saatoin julistaa synninpäästön, mutta en vl-sanoilla, vaan vapaamuotoisesti. Sanotaanhan siitä, että tuon synninpäästön saa uskoa kohdalleen, kuin se olisi itsensä Jumalan lausuma. Eri asia on, uskoiko tuo vl-veli antamaani lupaukseen enää.
Nyt ripustaudun Golgatan ristillä riippuvaan veriseen Kristukseen, enkä siihen suoritukseen, että itse pyytelisin ihmisiltä syntisyyttäni anteeksi. Voisi sanoa niinkin, että aiemmin tuntui pelastukseni olevan riippuvainen siitä, että joku on aina hokemassa minulle päästön sanoja ja että minun pitää olla alituisesti "käymässä parannuksen askelille". Tämä lienee mielestänne väärää rauhaa, mutta kummasti minun rauhani on nyt paljon vankempi, kun se ei ole riippuvainen "katkeamattomasta oikein uskovien ketjusta" - siis ihmisistä - vaan se perustuu pelkästään uskoon lihaksi tulleesta Jumalasta.
Toinen asia, joka mietitytti alusta asti, oli että miksi tekisin "jumalanvaltakunnan työtä" talkoilla vain, jotta olisin kunnon kristitty? Miten vaikkapa Rauhanyhdistyksen laajentaminen edistää Jumalan valtakuntaa maan päällä? Kuitenkaan sinne ei kutsuta "armosta osattomia", vaikka olisi miten hieno talo saatu "parattujen varoilla" aikaiseksi. Sisäpiirissä vaan pysytellään ja ulospäin ei huudella. Lähetyskäskyä en huomannut noudatettavan, vaan sanottiin ykskantaan, että VAIN sinne mennään minne pyydetään. Ei kai Kristus niin opettanut? Pikemminkin Hän neuvoi olemaan pitämättä lamppua vakan alla ja sopivalla, sekä sopimattomalla ajalla julistamaan evankeliumia - Kaikille kansoille.
Rauhanyhdistyksellä sen sijaan opetetaan, että "me saarnaamme elämällämme". Sitten muistetaan mainita, miten "Hiljaisuudella ja pelvolla tulee vastata niitä, jotka toivon perusteita kyselevät". Se hiljaisuus ja pelko, jota minä näin, oli jo vähän liikaa. Sillä niin suuri ja häpeällinen asia useimmille tuntuu olevan vl:ksi tunnustautuminen tai paljastuminen: Ettei vain joutuisi kärsimään maailman pilkkaa. Mutta oliko sekään Kristuksen mielen mukaista ajattelua?
Näitä nyt ei tarvinne mainitakaan, miten vl-kristillisyydessä on hengellistetty melkein jokainen ei-hengellinen asia: Alkoholi, meikit, hiusvärit, korvakorut jne. jne. Kauhea määrä kaikenlaista sääntöä ja kieltoa, joita "uskovaiset eivät halua tehdä". Mutta sitten jos jostain syystä haluaakin, tulee ykskaks asiasta "autuuden ehto" ja merkki epäuskosta. Samaan aikaan kerrotaan, että on "kristityn vappaus" ja mitään syntilistoja ei ole. Mutta lukijani, älä ymmärrä minua väärin, en pidä pahana pidättäytyä alkoholista ja vaikka meikeistäkin, mutta niiden hengellistäminen se vain minua ahdistaa. Raamattu on väärällään alkoholin kohtuukäyttäjiä, Jeesus mukaan lukien. Siellä on myös todellisia kalsarikännien vetäjiä, joita tosin sitten siitä nuhdellaankin, mutta yhtäkaikki: Raamattu ei kiellä alkoholia. Minä en sitä juo, enkä aiokaan juoda, mutta kohtuukäytön sallin mielihyvin lähimmäisilleni.
Ja miksi ihmeessä se tupakkaa saa luvan kanssa röyhytä joka paikassa? Pyhän hengen temppeliä saa sillä tavoin turmella, eikä se ole syntiä?
...jatkuu
Vastaukset 9
Vanhimmat
jatkoa...
Ehkäpä kaikkein vaikein asia minulle kuitenkin on se ahdasmielinen tulkinta uskovaisuudesta, siis tämä eksklusiivinen seurakuntaoppi. Eli se, miten "vanhurskaus, rauha ja ilo Pyhässä hengessä", muuttuvat näkyväksi ihmisjoukoksi, jonka vain "uskon silmillä oi nähdä". Porukkaan kuulumalla pääsee Taivaaseen -tyyppinen ajattelu on vl-liikkeessä vallalla, vaikka sitä kaunistellaan. Kuitenkin sen porukan ulkopuolella väitetään vallitsevan täydellinen pimeys. Kuitenkin minä näen ympärilläni lukuisia ei-lestadiolaisia ihmisiä, joista paistaa aito uskomisen ilo. Kuulemma ihmisestä näkee, kenellä on Pyhä henki... Ainakin heti sitten kun on ensin selvitetty onko sukujuuria Pohjanmaalla, varsinkin Oulussa, ja onko yhteisiä tuttuja, suurta perhettä jne. Kunhan nuo asiat on kyselty, voikin ilahtuneena todeta, että onpas "tallin hajua" ja "mehän olemme saman isän lapsia!". Vl-ihmisen lähestymistapa lähimmäisiin on kyräilevä ja ennakkoluuloinen: jokainen on epäuskoinen, kunnes toisin todistetaan. Hyvää ei saa uskoa.
Listaa näistä asioista, jotka eivät vastanneet henkeen, voisi jatkaa loputtomiin. Vaikkapa yleisen, eli kuninkaallisen pappeuden sekoittaminen apostoliseen pappeuteen ja jopa Melkisedekin iankaikkiseen ylipappeuteen eivät ole vähäisimpiä ahdistuksen aiheita. Tai äkkinäisten "tuomioiden" julistaminen lähimmäisille jne.
Summa summarum: olen todella kiitollinen Jumalalle, että Hän antoi minun löytää tieni takaisin vapaaksi armolapseksi!
Ps. Niin, tulkoon vielä todettua, että kyllä minä ajattelen, että lestadiolaisissa on paljon hyviä ihmisiä. Uskon olevan paljon niitä, jotka varmaan pääsevät Taivaaseen, mutta on siellä valitettavasti myös niitä, joita "tullaan mittaamaan, kuten hekin ovat mitanneet".
armon ja totuuden Jeesuksessa. Kiitos Herralle, amen.
Joh. 14:6
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
paskaa ja valhetta ne rauhanyhdistyksillä opettavat.
sanoa hengetöntä ihmisoppia, joka on valhetta ja eksytystä. Mitä sanoi Jeesus valheesta, kuka sen takana on?
Joh. 8:44
Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
että tulit järkiisi ja jätit taaksesi tuon HENGELLISEN KÄÄRMEENPESÄN, jonka me tunnemme nimellä "vanhoillislestadiolainen herätysliike".
Siunausta!
näitä kristityn kuuluu tuntea! ei kahleiden hiertymiä! mahtava analyysi. toisaalta toivoisin, että monet näin ajattelevat pysyisivät lestadiolaisuudessa. muutos on mahdollista.
lähtemisen armon - Kristuksen helmaan - pois lain orjuudesta ?!
Onnitteluni !
tuosta kirjoituksesta sanoa, kun vastaa kovasti henkeen.
Harvinaista että joku kertoo niin hyvin asioista.